Proseduraalinen muisti 7–9-vuotiailla lapsilla, joilla on kehityksellinen puheen dyspraksia : Monitapaustutkimus
Mero, Mikaela (2018-07-10)
Proseduraalinen muisti 7–9-vuotiailla lapsilla, joilla on kehityksellinen puheen dyspraksia : Monitapaustutkimus
Mero, Mikaela
(10.07.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin proseduraalista muistia lapsilla, joilla on kehityksellinen puheen dyspraksia. Proseduraalinen eli implisiittinen muisti vastaa erilaisten taitojen automatisoitumisesta ja esimerkiksi sarjoittamisesta, jonka on puheen dyspraksiassa todettu olevan heikentynyt. Tutkielmassa selvitettiin, eroavatko dyspraksiaryhmän tyypillisesti kehittyneistä lapsista proseduraalisessa oppimisessa. Tutkielman tarkoituksena oli antaa tietoa siitä, ovatko proseduraalisen muistin poikkeavuudet mahdollisesti osana puheen dyspraksiaa ja siihen liitettyjä sarjoittamisen vaikeuksia. Aiheesta ei vielä toistaiseksi ole saatavilla aiempaa tutkimustietoa.
Tutkielma oli monitapaustutkimus, jossa tutkittiin neljää lasta, joilla on kehityksellinen puheen dyspraksia. Näitä lapsia verrattiin verrokkiryhmään, joka koostui kymmenestä tyypillisesti kehittyneestä lapsesta. Kaikki lapset olivat tutkimushetkellä 7–9-vuotiaita. Lapset valikoituivat tutkittaviksi Turun yliopiston NeuroTalk-projektista, jossa selvitettiin puheen ja kielen kehityksen taustatekijöitä. Tässä tutkielmassa proseduraalista muistia tutkittiin sarjallista oppimista mittaavalla SRT-tehtävällä (Serial Reaction Time). Tarkastelun kohteena olivat lasten reaktioajat ja tarkkuus eli tehtävässä tehtyjen virheiden määrä.
Tulokset osoittivat, että yhdellä koehenkilöistä näkyi proseduraalista oppimista. Päinvastoin, verrokkiryhmän reaktioajat nopeutuivat sarjallisten sarjojen vaihtuessa satunnaisiin eli proseduraalista oppimista ei tapahtunut. Lisäksi yhdellä koehenkilöistä oli verrokkiryhmän keskiarvoa hitaammat reaktioajat kaikissa tehtävän eri blokeissa ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Tarkasteltaessa annettujen vastausten tarkkuutta ainoastaan yksi koehenkilö sai virheen vähemmän kuin kukaan verrokkiryhmän lapsista satunnaisissa sarjoissa. Muuten koehenkilöt eivät eronneet tyypillisesti kehittyneiden lasten suoriutumisesta.
Saatujen tulosten perusteella ei vielä saatu selvyyttä proseduraalisesta muistista puheen dyspraksiassa. Lisäksi tutkielman koehenkilöiden ja tyypillisesti kehittyneiden lasten odotusten vastainen suoriutuminen viittaavat siihen, että käytetty menetelmä ei ole toiminut oikein. Jatkotutkimukset proseduraalisesta muistista puheen dyspraksiassa ovat siis edelleen tarpeen. Tutkimuksissa olisikin hyvä hyödyntää ainakin kahta eri proseduraalisen muistin osa-aluetta mittaavaa menetelmää, jotta muistin toiminnasta saataisiin kattavampi käsitys. On myös mahdollista, että puheen dyspraksiaan ei liity proseduraalisen toiminnan poikkeavuutta.
Tutkielma oli monitapaustutkimus, jossa tutkittiin neljää lasta, joilla on kehityksellinen puheen dyspraksia. Näitä lapsia verrattiin verrokkiryhmään, joka koostui kymmenestä tyypillisesti kehittyneestä lapsesta. Kaikki lapset olivat tutkimushetkellä 7–9-vuotiaita. Lapset valikoituivat tutkittaviksi Turun yliopiston NeuroTalk-projektista, jossa selvitettiin puheen ja kielen kehityksen taustatekijöitä. Tässä tutkielmassa proseduraalista muistia tutkittiin sarjallista oppimista mittaavalla SRT-tehtävällä (Serial Reaction Time). Tarkastelun kohteena olivat lasten reaktioajat ja tarkkuus eli tehtävässä tehtyjen virheiden määrä.
Tulokset osoittivat, että yhdellä koehenkilöistä näkyi proseduraalista oppimista. Päinvastoin, verrokkiryhmän reaktioajat nopeutuivat sarjallisten sarjojen vaihtuessa satunnaisiin eli proseduraalista oppimista ei tapahtunut. Lisäksi yhdellä koehenkilöistä oli verrokkiryhmän keskiarvoa hitaammat reaktioajat kaikissa tehtävän eri blokeissa ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Tarkasteltaessa annettujen vastausten tarkkuutta ainoastaan yksi koehenkilö sai virheen vähemmän kuin kukaan verrokkiryhmän lapsista satunnaisissa sarjoissa. Muuten koehenkilöt eivät eronneet tyypillisesti kehittyneiden lasten suoriutumisesta.
Saatujen tulosten perusteella ei vielä saatu selvyyttä proseduraalisesta muistista puheen dyspraksiassa. Lisäksi tutkielman koehenkilöiden ja tyypillisesti kehittyneiden lasten odotusten vastainen suoriutuminen viittaavat siihen, että käytetty menetelmä ei ole toiminut oikein. Jatkotutkimukset proseduraalisesta muistista puheen dyspraksiassa ovat siis edelleen tarpeen. Tutkimuksissa olisikin hyvä hyödyntää ainakin kahta eri proseduraalisen muistin osa-aluetta mittaavaa menetelmää, jotta muistin toiminnasta saataisiin kattavampi käsitys. On myös mahdollista, että puheen dyspraksiaan ei liity proseduraalisen toiminnan poikkeavuutta.