Kenttäväyliä, perinteisiä antureita ja ohjauselektroniikkaa
Eränummi, Tarja (2018-07-10)
Kenttäväyliä, perinteisiä antureita ja ohjauselektroniikkaa
Eränummi, Tarja
(10.07.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lyhyesti muutamaa teollisuusautomaatiossa yleisesti käytettyä kenttäväyliä, niiden historiaa, niihin liittyvää standardointia ja markkina-osuuksia. Yleisimmin käytettyjä Modbus- ja PROFIBUS-kenttäväyliä sekä CAN-väylää tarkastellaan lähemmin. Myös kenttäväyliin liittyviä turvallisuusnäkökohtia selvitetään. Kahdeksannessa luvussa esitellään yleiskäyttöisiä antureita ja yhdeksännessä ohjaus-elektroniikkaa. Ohjauselektroniikassa tarkastelun kohteena ovat teollisuusautomaatiossa käytettävät pienehköt DC-moottoriohjaimet.
Tavoitteena oli perehtyä eri kenttäväylien toimintaan ja vertailla niitä keskenään. Modbus-väylään oli tarkoitus suunnitella liityntäelektroniikka antureille ja/tai ohjauselektroniikalle ARM-arkkitehtuurilla toteutettua mikroprosessoria käyttäen.
Tutkielman tuloksena saatiin helposti luettava, avainominaisuudet tarkastelluista kenttäväylistä kertova taulukko. Myös luotettavuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja mittaamista selvitettiin. Sen sijaan liityntäelektroniikkaosa jäi vajavaiseksi: Modbus-protokollaa ei saatu täydellisenä ohjelmoitua prosessorikortille, joten tyydyttiin lukemaan kortille liitettyä anturia ja ohjaamaan moottoriohjainta Modbus-komento-riveillä.
Tutkielmassa selviää myös, että standardoinnista huolimatta eri valmistajien laitteita ei voi aina liittää samaan verkkoon tai väylään ilman ongelmia, vaikka ne käyttävät samaa standardoitua protokollaa. Tästä voi aiheutua kenttätasolla ongelmia, vaikka eri valmistajat markkinoivat tuotteitaan sillä, miten helppoja niitä on yhdistää jo olemassa olevaan järjestelmään, verkko- ja väyläprotokollasta riippumatta.
Tavoitteena oli perehtyä eri kenttäväylien toimintaan ja vertailla niitä keskenään. Modbus-väylään oli tarkoitus suunnitella liityntäelektroniikka antureille ja/tai ohjauselektroniikalle ARM-arkkitehtuurilla toteutettua mikroprosessoria käyttäen.
Tutkielman tuloksena saatiin helposti luettava, avainominaisuudet tarkastelluista kenttäväylistä kertova taulukko. Myös luotettavuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja mittaamista selvitettiin. Sen sijaan liityntäelektroniikkaosa jäi vajavaiseksi: Modbus-protokollaa ei saatu täydellisenä ohjelmoitua prosessorikortille, joten tyydyttiin lukemaan kortille liitettyä anturia ja ohjaamaan moottoriohjainta Modbus-komento-riveillä.
Tutkielmassa selviää myös, että standardoinnista huolimatta eri valmistajien laitteita ei voi aina liittää samaan verkkoon tai väylään ilman ongelmia, vaikka ne käyttävät samaa standardoitua protokollaa. Tästä voi aiheutua kenttätasolla ongelmia, vaikka eri valmistajat markkinoivat tuotteitaan sillä, miten helppoja niitä on yhdistää jo olemassa olevaan järjestelmään, verkko- ja väyläprotokollasta riippumatta.