Potilaan äkillisen sekavuuden tunnistaminen avosydänleikkauksen jälkeen : kuvattuna potilasasiakirjoista
Lehtinen, Sirpa (2018-08-03)
Potilaan äkillisen sekavuuden tunnistaminen avosydänleikkauksen jälkeen : kuvattuna potilasasiakirjoista
Lehtinen, Sirpa
(03.08.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Potilaan äkillisen sekavuuden varhainen tunnistaminen on oleellista avosydänleikkauksen jälkeen vuodeosastolla, jotta potilas välttyisi ikäviltä seurauksilta ja häntä voitaisiin hoitaa asianmukaisesti. Potilaan oireiden kirjaamisella on tärkeä merkitys tekstinlouhinnan mahdollistamiseksi, jonka avulla voitaisiin tunnistaa sanat jotka liittyvät sekavuuteen. Puutteellisen hoitotyönprosessin kirjaaminen on osaltaan yhteydessä siihen, ettei sekavuutta tunnisteta ajoissa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida miten äkillisen sekavuuden oireiden esiintymistä avosydänleikkauksen jälkeen kuvataan sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä hoitotyön kirjauksissa, joiden perusteella voidaan epäillä akuuttia sekavuutta potilaan oireilusta sekä missä hoitotyönprosessin vaiheessa oireet alkoivat.
Tutkimus on osa IKITIK- konsortion tutkimushanketta potilasasiakirjojen tekstinlouhinnasta. Analysoitavaksi valikoitui 28 potilasasiakirjaa. Tutkimus toteutettiin deduktiivisella sisällönanalyysillä CAM- mittarin kriteerien avulla ja syvennettiin induktiivisella päättelyllä. Sekavuusoireiden ajankohta laskettiin määrällisesti hoitokertomuksista. Lisäksi arvioitiin miten potilaan hoitotyönprosessi ilmeni kirjauksissa. Näkökulma tarkentui sairaanhoitajien kirjauksiin, koska he olivat lähinnä potilasta ja kuvasivat eniten sekavuusoireita.
Tutkimuksen tuloksena saatiin tekstinlouhinnassa tarvittavia sanoja 191. Näistä muodostui kahdeksan teemaa, joista neljä sopi CAM- mittariin. Neljä teemaa jaottui hypo- ja hyperaktiivisiin oireisiin, yksi sekamuotoiseen näiden lisäksi ja kolme olivat itsenäisiä oirealueita. Sekavuusoireiden esiintyminen hoitojakson aikana ajoittui eniten leikkauksen lähipäiville. Sairaanhoitajat olivat kuvanneet potilaan oireita eniten ja monipuolisemmin. Hoitotyön keinoja ja miten ne olivat auttaneet potilasta, oli kuvattu niukasti. Tavoitteellinen hoitotyönprosessi ei näkynyt kirjauksissa.
Johtopäätöksenä todettiin että tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää monella eri hoitotyön alueella. Saatuja sanoja voidaan käyttää tekstinlouhinnassa kun arvioidaan potilaan sekavuusoireita. Henkilökuntaa voi kouluttaa sekavuuden arviointiin ja hoitotyön keinoja sekä mahdollistaa hoitotyönprosessin kirjaaminen vahvistamalla aika- ja henkilö resursseja. Terveysteknologian avulla voi sähköisiin potilastietojärjestelmiin kehittää sovellus joka mahdollistaa vapaan kirjaamisen, ja mittarin osiot sekavuuden arvioinnissa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida miten äkillisen sekavuuden oireiden esiintymistä avosydänleikkauksen jälkeen kuvataan sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä hoitotyön kirjauksissa, joiden perusteella voidaan epäillä akuuttia sekavuutta potilaan oireilusta sekä missä hoitotyönprosessin vaiheessa oireet alkoivat.
Tutkimus on osa IKITIK- konsortion tutkimushanketta potilasasiakirjojen tekstinlouhinnasta. Analysoitavaksi valikoitui 28 potilasasiakirjaa. Tutkimus toteutettiin deduktiivisella sisällönanalyysillä CAM- mittarin kriteerien avulla ja syvennettiin induktiivisella päättelyllä. Sekavuusoireiden ajankohta laskettiin määrällisesti hoitokertomuksista. Lisäksi arvioitiin miten potilaan hoitotyönprosessi ilmeni kirjauksissa. Näkökulma tarkentui sairaanhoitajien kirjauksiin, koska he olivat lähinnä potilasta ja kuvasivat eniten sekavuusoireita.
Tutkimuksen tuloksena saatiin tekstinlouhinnassa tarvittavia sanoja 191. Näistä muodostui kahdeksan teemaa, joista neljä sopi CAM- mittariin. Neljä teemaa jaottui hypo- ja hyperaktiivisiin oireisiin, yksi sekamuotoiseen näiden lisäksi ja kolme olivat itsenäisiä oirealueita. Sekavuusoireiden esiintyminen hoitojakson aikana ajoittui eniten leikkauksen lähipäiville. Sairaanhoitajat olivat kuvanneet potilaan oireita eniten ja monipuolisemmin. Hoitotyön keinoja ja miten ne olivat auttaneet potilasta, oli kuvattu niukasti. Tavoitteellinen hoitotyönprosessi ei näkynyt kirjauksissa.
Johtopäätöksenä todettiin että tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää monella eri hoitotyön alueella. Saatuja sanoja voidaan käyttää tekstinlouhinnassa kun arvioidaan potilaan sekavuusoireita. Henkilökuntaa voi kouluttaa sekavuuden arviointiin ja hoitotyön keinoja sekä mahdollistaa hoitotyönprosessin kirjaaminen vahvistamalla aika- ja henkilö resursseja. Terveysteknologian avulla voi sähköisiin potilastietojärjestelmiin kehittää sovellus joka mahdollistaa vapaan kirjaamisen, ja mittarin osiot sekavuuden arvioinnissa.