Sisällönanalyysi sosiaalityöntekijöiden tavoista hahmottaa rakenteellista sosiaalityötä
Sutinen, Maisa (2018-08-06)
Sisällönanalyysi sosiaalityöntekijöiden tavoista hahmottaa rakenteellista sosiaalityötä
Sutinen, Maisa
(06.08.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalityöntekijöiden toteuttamaa rakenteellista muutostyötä. Sosiaalihuoltolaissa rakenteellinen työ määritellään hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittämiseksi ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämiseksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Tässä tutkimuksessa kysytään: Miten sosiaalityöntekijät hahmottavat rakenteellista sosiaalityötä. Tutkimusta varten on haastateltu viittä sosiaalityöntekijää keskisuuresta varsinaissuomalaisesta kunnasta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja analyysi on tehty teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulkintakehyksenä käytetään teoreettista mallia rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuudesta. Mallissa rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus muodostuu työntekijän rakenteellisen työn käyttöpääomista, joita ovat tietoperusta, ajallisuus ja valta sekä toiminnan perustasta, joka pitää sisällään ymmärryksen rakenteista, toiminnalliset lähtökohdat ja toimintaperiaatteet. Toiminnan ytimessä on muutokseen vaikuttaminen.
Teoriaosuudessa käydään läpi rakenteellisen sosiaalityön teoreettista ja tutkimuksellista viitekehystä. Viitekehys on muodostettu sosiaalihuoltolaissa määritetyn rakenteellisen sosiaalityön määritelmän sekä edellä esitellyn tulkintakehyksen pohjalta.
Tulokseksi saadaan rakenteellisen sosiaalityön toiminnan perustan ja pääomien lisäksi kategorioiden pohjalta johdettu malli haastateltujen sosiaalityöntekijöiden rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuuden elementeistä.
Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden puheesta välittyi kriittinen tapa tarkastella vallitsevia rakenteita. Haastatellut hahmottivat rakenteellista sosiaalityötä sosiaali- ja terveyspalvelujen kontekstissa ja sanoittivat rakenteelliseen muutokseen olevan tarvetta riittämättömien, väärinkohdennettujen ja jäykkien rakenteiden takia.
Asiantuntijuus muodostui tietopohjan, oman kokemuksen ja käytännön työmuotojen elementeistä. Sosiaalityöntekijöiden tavat hahmottaa rakenteellista sosiaalityötä vaihtelivat sen mukaan, minkälainen tietopohja heidän puheestaan välittyi. Käytännön kokemuksen pohjalta nouseva rakenteellisen työn hahmottaminen oli asiantuntijuudeltaan tilanteittaista. Työntekijät, jotka sanoittivat puheessaan rakenteellisen sosiaalityön teoreettista tietopohjaa, hahmottivat rakenteellista muutostarvetta laaja-alaisesti ja olivat itsereflektiivisiä, etenkin kun mukana oli käytännön työssä hankittu kokemuksellinen puoli.
Tässä tutkimuksessa kysytään: Miten sosiaalityöntekijät hahmottavat rakenteellista sosiaalityötä. Tutkimusta varten on haastateltu viittä sosiaalityöntekijää keskisuuresta varsinaissuomalaisesta kunnasta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja analyysi on tehty teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulkintakehyksenä käytetään teoreettista mallia rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuudesta. Mallissa rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuus muodostuu työntekijän rakenteellisen työn käyttöpääomista, joita ovat tietoperusta, ajallisuus ja valta sekä toiminnan perustasta, joka pitää sisällään ymmärryksen rakenteista, toiminnalliset lähtökohdat ja toimintaperiaatteet. Toiminnan ytimessä on muutokseen vaikuttaminen.
Teoriaosuudessa käydään läpi rakenteellisen sosiaalityön teoreettista ja tutkimuksellista viitekehystä. Viitekehys on muodostettu sosiaalihuoltolaissa määritetyn rakenteellisen sosiaalityön määritelmän sekä edellä esitellyn tulkintakehyksen pohjalta.
Tulokseksi saadaan rakenteellisen sosiaalityön toiminnan perustan ja pääomien lisäksi kategorioiden pohjalta johdettu malli haastateltujen sosiaalityöntekijöiden rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuuden elementeistä.
Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden puheesta välittyi kriittinen tapa tarkastella vallitsevia rakenteita. Haastatellut hahmottivat rakenteellista sosiaalityötä sosiaali- ja terveyspalvelujen kontekstissa ja sanoittivat rakenteelliseen muutokseen olevan tarvetta riittämättömien, väärinkohdennettujen ja jäykkien rakenteiden takia.
Asiantuntijuus muodostui tietopohjan, oman kokemuksen ja käytännön työmuotojen elementeistä. Sosiaalityöntekijöiden tavat hahmottaa rakenteellista sosiaalityötä vaihtelivat sen mukaan, minkälainen tietopohja heidän puheestaan välittyi. Käytännön kokemuksen pohjalta nouseva rakenteellisen työn hahmottaminen oli asiantuntijuudeltaan tilanteittaista. Työntekijät, jotka sanoittivat puheessaan rakenteellisen sosiaalityön teoreettista tietopohjaa, hahmottivat rakenteellista muutostarvetta laaja-alaisesti ja olivat itsereflektiivisiä, etenkin kun mukana oli käytännön työssä hankittu kokemuksellinen puoli.