Vakuutusyhtiön asema regressivelkojana rikosprosessissa
Kainu, Katariina (2018-08-13)
Vakuutusyhtiön asema regressivelkojana rikosprosessissa
Kainu, Katariina
(13.08.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen vakuutusyhtiön asema on regressivelkojana rikosprosessissa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, mitä etuja ja haittoja vakuutusyhtiölle voi aiheutua regressivaatimuksen esittämisestä rikosprosessissa. Vakuutusyhtiön asema rikosoikeudenkäynnissä eroaa jossain määrin asianomistajan asemasta ja tästä syystä myös adheesioprosessiin liittyvät erot ja haitat saattavat olla erilaisia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää näitä eroja.
Tutkielmassa selvitään myös, millä edellytyksillä vakuutusyhtiö voi hakea oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaista turvaamistointa rikokseen perustuvan tai siitä johtuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksensa turvaamiseksi. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, voiko vakuutusyhtiö vaatia pakkokeinolain mukaista vakuustakavarikkoa ja jos voi niin, millä edellytyksillä. Lisäksi tarkoituksena on verrata näitä kahta turvaamistoimenpidettä vakuutusyhtiön näkökulmasta.
Tutkielma on pääosin lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lisäksi tutkielmassa on lyhyt oikeusvertaileva osuus, mutta pääasiallisesti keskitytään Suomessa vallitsevaan oikeustilaan.
Regressioikeuden nojalla vakuutusyhtiö voi pääasiallisesti esittää vaatimuksensa rikosprosessissa. Tällöin vakuutusyhtiötä kutsutaan rikosprosessin tertiukseksi. Tertiuksen asema eroaa asianomistajan asemasta esimerkiksi siten, että tertius ei saa rikosprosessissa syyteoikeutta. Vaatimuksen kumuloinnista rikosasiaan muodostuu kuitenkin vakuutusyhtiölle taloudellisia etuja. Vaarana voi kuitenkin olla, että syytteen hallitsevan aseman vuoksi korvausasia saattaa jäädä vähemmälle huomiolle.
Koska rikosprosessissakin vakuutusyhtiön pääasiallisena intressinä on korvauksen saaminen vahingonaiheuttajalta, turvaamistoimet voivat olla merkittävässä asemassa. Nykyisin siviiliprosessuaalinen saamistakavarikko on vakuutusyhtiön näkökulmasta varmempi keino saada saatava turvatuksi, sillä suhteessa vakuutusyhtiöön pakkokeinolain 6 luvun mukainen vakuustakavarikko oikeudellisesti epäselvä sen hakemisen ollessa sidottu pitkälti asianomistajakäsitteeseen.
Termin asianomistaja käyttö on myös jossain määrin ongelmallista esimerkiksi ROL 3:9:ssä, sillä kyseisen termin käyttö säännöksessä sen tarkoitus huomioon ottaen on joissain määrin harhaanjohtava. Vakuutusyhtiön näkökulmasta oikeustilaa tulisikin jossain määrin selkeyttää ja kiinnittää huomiota lainsäädännössä käytettyihin termeihin.
Tutkielmassa selvitään myös, millä edellytyksillä vakuutusyhtiö voi hakea oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaista turvaamistointa rikokseen perustuvan tai siitä johtuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksensa turvaamiseksi. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, voiko vakuutusyhtiö vaatia pakkokeinolain mukaista vakuustakavarikkoa ja jos voi niin, millä edellytyksillä. Lisäksi tarkoituksena on verrata näitä kahta turvaamistoimenpidettä vakuutusyhtiön näkökulmasta.
Tutkielma on pääosin lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lisäksi tutkielmassa on lyhyt oikeusvertaileva osuus, mutta pääasiallisesti keskitytään Suomessa vallitsevaan oikeustilaan.
Regressioikeuden nojalla vakuutusyhtiö voi pääasiallisesti esittää vaatimuksensa rikosprosessissa. Tällöin vakuutusyhtiötä kutsutaan rikosprosessin tertiukseksi. Tertiuksen asema eroaa asianomistajan asemasta esimerkiksi siten, että tertius ei saa rikosprosessissa syyteoikeutta. Vaatimuksen kumuloinnista rikosasiaan muodostuu kuitenkin vakuutusyhtiölle taloudellisia etuja. Vaarana voi kuitenkin olla, että syytteen hallitsevan aseman vuoksi korvausasia saattaa jäädä vähemmälle huomiolle.
Koska rikosprosessissakin vakuutusyhtiön pääasiallisena intressinä on korvauksen saaminen vahingonaiheuttajalta, turvaamistoimet voivat olla merkittävässä asemassa. Nykyisin siviiliprosessuaalinen saamistakavarikko on vakuutusyhtiön näkökulmasta varmempi keino saada saatava turvatuksi, sillä suhteessa vakuutusyhtiöön pakkokeinolain 6 luvun mukainen vakuustakavarikko oikeudellisesti epäselvä sen hakemisen ollessa sidottu pitkälti asianomistajakäsitteeseen.
Termin asianomistaja käyttö on myös jossain määrin ongelmallista esimerkiksi ROL 3:9:ssä, sillä kyseisen termin käyttö säännöksessä sen tarkoitus huomioon ottaen on joissain määrin harhaanjohtava. Vakuutusyhtiön näkökulmasta oikeustilaa tulisikin jossain määrin selkeyttää ja kiinnittää huomiota lainsäädännössä käytettyihin termeihin.