Eating pathology – a challenge in school health care
Hautala, Lea (2018-09-14)
Eating pathology – a challenge in school health care
(14.09.2018)
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7206-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7206-7
Tiivistelmä
This is a prospective study of self-reported eating disorder symptoms (EDS) in youth. The aim was to enhance the detection of EDS and the use of health records in identifying individuals with the highest risk of EDS.
In the outset, the 8th (n=1036) and 9th (n=855) graders and their school nurses (n=14) in Finnish-language secondary schools in Turku provided data for testing the feasibility of the SCOFF questionnaire in measuring EDS. The 8th grade data were also used to investigate gender differences in EDS. The course of EDS was investigated with a 1-year follow-up of the 9th graders (n=372), and a 4-year follow-up of the initially EDS-positive participants (n=208) and their non-symptomatic counterparts (n=514).
SCOFF proved to be a feasible screen for all mid-adolescents. With SCOFF, the detection of EDS increased fourfould. In mid-adolescence, girl preponderance in EDS was small and associated with appearance and weight dissatisfaction. At the 1-year follow-up, almost one half of initially EDS-positive adolescents were still symptomatic. Prolonged EDS was associated with anxiety. At the 4-year follow-up, one half of the girls and a significant number of boys with EDS in mid-adolescence were still EDS-positive. The strongest predictor of prolonged EDS was depressiveness in mid-adolescence. On population level, the estimated prevalence of protracted EDS was 6%–11% in females and 0.7%–2% in males in late adolescence.
The detection of EDS may be enhanced by including SCOFF in health examinations throughout adolescence. To identify individuals most in need for clinical attention, health records provide useful information. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen – haaste kouluterveydenhuollolle
Tämä on prospektiivinen tutkimus nuorten itse ilmoittamista syömishäiriöön viittaavista oireista. Tutkimuksen tarkoituksena oli edistää syömishäiriöön viittaavien oireiden havaitsemista ja terveyskertomustietojen hyödyntämistä suurimman syömishäiriöriskin omaavien yksilöiden tunnistamiseksi.
Tutkimuksen ensivaiheessa testattiin SCOFF-syömiskäyttäytymiskyselyn soveltuvuutta syömishäiriöön viittaavan oireilun mittaamiseen. Tutkimukseen osallistuivat Turun suomenkielisten peruskoulujen 8- (n=1036) ja 9-luokkalaiset (n=855) oppilaat ja kouluterveydenhoitajat (n=14). Kahdeksasluokkalaisilta kerättyä aineistoa käytettiin lisäksi kuvattaessa sukupuolten välisiä eroja syömishäiriöön viittaavassa oireilussa. Yhdeksäsluokkalaiset puolestaan kutsuttiin vuoden kuluttua seurantakyselyyn (n=372) syömishäiriöön viittaavan oireilun kulun kuvaamiseksi. Tutkimuksen lopuksi toteutettiin 4-vuotisseurantakysely nuorille aikuisille, joilla tutkimuksen ensivaiheessa oli syömishäiriöön viittaavia oireita (n=208), ja joukolle oireettomia verrokeita (n=514) syömishäiriöön viittaavan oireilun pidempiaikaisen kulun kuvaamiseksi.
Tulosten mukaan SCOFF soveltui syömishäiriöön viittaavan oireilun seulontaan keskimurrosikäisillä nuorilla. SCOFF:n käyttö nelinkertaisti havainnot syömishäiriöön viittaavasta oireilusta. Keskimurrosikäisillä tytöillä ilmeni syömishäiriöön viittaavaa oireilua hieman enemmän kuin pojilla. Sukupuolten välinen ero oireilussa oli yhteydessä tytöillä yleisempään ulkonäkö- ja painotyytymättömyyteen. Yhden vuoden seurantajaksolla syömishäiriöön viittaava oireilu jatkui lähes puolella tutkimuksen alussa oireilleista nuorista. Oireilun jatkuminen oli yhteydessä ahdistuneisuuteen. Nelivuotisseurannassa syömishäiriöön viittaava oireilu jatkui puolella tytöistä ja merkittävällä osalla pojista, joilla oli kyseisiä oireita jo tutkimuksen alussa. Syömishäiriöön viittaavan oireilun jatkuminen oli todennäköisintä nuorilla, joilla oli masentuneisuutta keskimurrosiässä. Väestötasolla pitkittynyttä syömishäiriöön viittaavaa oireilua arvioitiin esiintyvän 6–11 %:lla myöhäismurrosikäisistä tytöistä ja 0.7–2 %:lla vastaavan ikäisistä pojista.
Syömishäiriöön viittaavan oireilun havaitsemista voidaan edistää käyttämällä SCOFF-syömiskäyttäytymiskyselyä kaikkien murrosikäisten nuorten terveystarkastusten yhteydessä. Terveyskertomustiedoista on puolestaan hyötyä hoitoon ohjausta koskevassa päätöksen teossa.
In the outset, the 8th (n=1036) and 9th (n=855) graders and their school nurses (n=14) in Finnish-language secondary schools in Turku provided data for testing the feasibility of the SCOFF questionnaire in measuring EDS. The 8th grade data were also used to investigate gender differences in EDS. The course of EDS was investigated with a 1-year follow-up of the 9th graders (n=372), and a 4-year follow-up of the initially EDS-positive participants (n=208) and their non-symptomatic counterparts (n=514).
SCOFF proved to be a feasible screen for all mid-adolescents. With SCOFF, the detection of EDS increased fourfould. In mid-adolescence, girl preponderance in EDS was small and associated with appearance and weight dissatisfaction. At the 1-year follow-up, almost one half of initially EDS-positive adolescents were still symptomatic. Prolonged EDS was associated with anxiety. At the 4-year follow-up, one half of the girls and a significant number of boys with EDS in mid-adolescence were still EDS-positive. The strongest predictor of prolonged EDS was depressiveness in mid-adolescence. On population level, the estimated prevalence of protracted EDS was 6%–11% in females and 0.7%–2% in males in late adolescence.
The detection of EDS may be enhanced by including SCOFF in health examinations throughout adolescence. To identify individuals most in need for clinical attention, health records provide useful information.
Tämä on prospektiivinen tutkimus nuorten itse ilmoittamista syömishäiriöön viittaavista oireista. Tutkimuksen tarkoituksena oli edistää syömishäiriöön viittaavien oireiden havaitsemista ja terveyskertomustietojen hyödyntämistä suurimman syömishäiriöriskin omaavien yksilöiden tunnistamiseksi.
Tutkimuksen ensivaiheessa testattiin SCOFF-syömiskäyttäytymiskyselyn soveltuvuutta syömishäiriöön viittaavan oireilun mittaamiseen. Tutkimukseen osallistuivat Turun suomenkielisten peruskoulujen 8- (n=1036) ja 9-luokkalaiset (n=855) oppilaat ja kouluterveydenhoitajat (n=14). Kahdeksasluokkalaisilta kerättyä aineistoa käytettiin lisäksi kuvattaessa sukupuolten välisiä eroja syömishäiriöön viittaavassa oireilussa. Yhdeksäsluokkalaiset puolestaan kutsuttiin vuoden kuluttua seurantakyselyyn (n=372) syömishäiriöön viittaavan oireilun kulun kuvaamiseksi. Tutkimuksen lopuksi toteutettiin 4-vuotisseurantakysely nuorille aikuisille, joilla tutkimuksen ensivaiheessa oli syömishäiriöön viittaavia oireita (n=208), ja joukolle oireettomia verrokeita (n=514) syömishäiriöön viittaavan oireilun pidempiaikaisen kulun kuvaamiseksi.
Tulosten mukaan SCOFF soveltui syömishäiriöön viittaavan oireilun seulontaan keskimurrosikäisillä nuorilla. SCOFF:n käyttö nelinkertaisti havainnot syömishäiriöön viittaavasta oireilusta. Keskimurrosikäisillä tytöillä ilmeni syömishäiriöön viittaavaa oireilua hieman enemmän kuin pojilla. Sukupuolten välinen ero oireilussa oli yhteydessä tytöillä yleisempään ulkonäkö- ja painotyytymättömyyteen. Yhden vuoden seurantajaksolla syömishäiriöön viittaava oireilu jatkui lähes puolella tutkimuksen alussa oireilleista nuorista. Oireilun jatkuminen oli yhteydessä ahdistuneisuuteen. Nelivuotisseurannassa syömishäiriöön viittaava oireilu jatkui puolella tytöistä ja merkittävällä osalla pojista, joilla oli kyseisiä oireita jo tutkimuksen alussa. Syömishäiriöön viittaavan oireilun jatkuminen oli todennäköisintä nuorilla, joilla oli masentuneisuutta keskimurrosiässä. Väestötasolla pitkittynyttä syömishäiriöön viittaavaa oireilua arvioitiin esiintyvän 6–11 %:lla myöhäismurrosikäisistä tytöistä ja 0.7–2 %:lla vastaavan ikäisistä pojista.
Syömishäiriöön viittaavan oireilun havaitsemista voidaan edistää käyttämällä SCOFF-syömiskäyttäytymiskyselyä kaikkien murrosikäisten nuorten terveystarkastusten yhteydessä. Terveyskertomustiedoista on puolestaan hyötyä hoitoon ohjausta koskevassa päätöksen teossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2858]