Takaajan vastuu, vastuun vanheneminen ja oikeus saada erehdyksessä maksettu maksu takaisin
Lohilahti, Laura (2018-08-31)
Takaajan vastuu, vastuun vanheneminen ja oikeus saada erehdyksessä maksettu maksu takaisin
Lohilahti, Laura
(31.08.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Opinnäytteessä tutkitaan lainopillisen tutkimusmenetelmän avulla takaajan vastuuta, takaajan vastuun vanhentumista sekä takaajan oikeutta saada erheessä maksettu maksu takaisin. Takauksen vanhentuminen on monimutkainen asia, jonka sääntely on paikoitellen ollut puutteellista ja vanhaa. Moni meistä antaa kuitenkin elämänsä aikana takauksen jonkun toisen henkilön velasta. Yleensä rahalliset intressit takauksissa ovat suuria, sillä takauksen avulla velallinen saa luoton edullisimmilla ehdoilla ja takaus voi myös mahdollistaa luoton saamisen sellaiselle henkilölle, jolle luottoa ei ilman takausta myönnettäisi. Lisäksi takaajan kannalta kyse on usein suurista summista, mikäli päävelallinen ei selviydykään velvoitteestaan ja takaaja joutuu sitoumuksensa perusteella maksamaan päävelan velkojalle.
Takaajat eivät aina ole selvillä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Samasta velasta kuluu yleensä useampikin eri vanhentumisaika samanaikaisesti, eivätkä takaajat, joilla ei ole lainopillista koulutusta, ole välttämättä selvillä näistä eri ajoista. Luotonantajat ovat käyttäneet tätä tietämättömyyttä jossain määrin hyväkseen, ja vaatineet takaajia suorittamaan päävelkaa takaussitoumuksen perusteella sellaisistakin veloista, jotka ovat jo vanhentuneet. Kun päävelka vanhentuu, loppuu kuitenkin myös takaajan vastuu.
Pääsääntöisesti vanhentuneen velan maksu katsotaan velan suoritukseksi. Lainsäädännön muutosten myötä on nykyään mahdollista, että velkoja joutuu palauttamaan vanhentuneesta velasta tehdyn suorituksen tietyissä tilanteissa. Tämän osalta tutkielmassa perehdytään asiaa koskeviin pykäliin, sekä tutkitaan sitä, mikä merkitys oikeuserehdyksellä on näissä tilanteissa. Oikeusvertailevaa tutkimusta tutkielmassa on tehty lähinnä Ruotsin oikeusjärjestelmän kanssa.
Lainsäädännön uudistukset ovat pääosin selkeyttäneet takauksen vanhentumisen ongelmakohtia, mutta sääntelyn monimutkaisuuden sekä tiettyjen lain aukkokohtien vuoksi aihe on edelleen ajankohtainen. Aukkokohtien osalta lakiin olisi suositeltavaa ottaa säännökset epäselvyyksien korjaamiseksi.
Takaajat eivät aina ole selvillä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Samasta velasta kuluu yleensä useampikin eri vanhentumisaika samanaikaisesti, eivätkä takaajat, joilla ei ole lainopillista koulutusta, ole välttämättä selvillä näistä eri ajoista. Luotonantajat ovat käyttäneet tätä tietämättömyyttä jossain määrin hyväkseen, ja vaatineet takaajia suorittamaan päävelkaa takaussitoumuksen perusteella sellaisistakin veloista, jotka ovat jo vanhentuneet. Kun päävelka vanhentuu, loppuu kuitenkin myös takaajan vastuu.
Pääsääntöisesti vanhentuneen velan maksu katsotaan velan suoritukseksi. Lainsäädännön muutosten myötä on nykyään mahdollista, että velkoja joutuu palauttamaan vanhentuneesta velasta tehdyn suorituksen tietyissä tilanteissa. Tämän osalta tutkielmassa perehdytään asiaa koskeviin pykäliin, sekä tutkitaan sitä, mikä merkitys oikeuserehdyksellä on näissä tilanteissa. Oikeusvertailevaa tutkimusta tutkielmassa on tehty lähinnä Ruotsin oikeusjärjestelmän kanssa.
Lainsäädännön uudistukset ovat pääosin selkeyttäneet takauksen vanhentumisen ongelmakohtia, mutta sääntelyn monimutkaisuuden sekä tiettyjen lain aukkokohtien vuoksi aihe on edelleen ajankohtainen. Aukkokohtien osalta lakiin olisi suositeltavaa ottaa säännökset epäselvyyksien korjaamiseksi.