Elatusavun määräytymisen ongelmat vuoroasumistilanteissa perusoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella elatusavun jakautumiseen liittyviä ongelmia vuoroasumistilanteissa perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Tämän lisäksi tutkielmassa on pohdittu keinoja, joilla ohjeita elatusavun määräytymisestä vuoroasumistilanteissa voitaisiin entisestään kehittää elatusmaksun oikeudenmukaisen jakautumisen sekä lapsen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia perusoikeudellisia ongelmia elatusavun maksamiseen vuoroasumistilanteessa liittyy lasten sekä vanhempien osalta, ja millä tavalla näitä perusoikeudellisia vuoroasumiseen liittyviä ongelmia voitaisiin tulevaisuudessa ratkaista? Tutkimusmetodina on ollut oikeusdogmatiikka.

Lapsen elatuksesta säädetään niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Tärkeimpiä lapsen elatukseen vaikuttavia lakeja ovat elatuslaki sekä laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Vuoroasumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Elatusavun maksamisen avulla pyritään turvaamaan lapsen riittävä elatus myös erotilanteissa. Vuoroasumiseen ja elatuksen määräytymiseen vaikuttavia perusoikeuksia ovat yhdenvertaisuus, omaisuudensuoja, lapsen oikeus elatukseen, oikeus sosiaaliturvaan ja viranomaisten perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus. Perusoikeudet tulee huomioida kaikessa elatusavun määrittelyä koskevassa toiminnassa.

Elatusavun määräytymiseen vuoroasumisjärjestelyissä liittyy perusoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna monenlaisia haasteita, kuten lainsäädännön väljyys ja etuuksien epätasainen jakautuminen. Lisäksi vuoroasumisessa ongelmia liittyy luonapitovähennyksen maksamiseen, elatusavun käyttökohteista sopimiseen sekä oikeudenkäyntikulujen epätasaiseen jakautumiseen. Jotta perusoikeudet toteutuisivat elatuksen jakautumisen osalta täysimääräisinä, tulee elatusta koskevaa sääntelyä kehittää ja tarkentaa sekä jakaa etuuksia aiempaa tasapuolisemmin. Lisäksi vuoroasuminen tulisi tunnustaa virallisena asumisjärjestelynä, ja oikeusministeriön ohjeistusta ajantasaistaa.