Smith & Polvisen liikennetutkimus 1968 – näkökulma pääkaupunkiseudun liikennekysymykseen

Abstract

Pro gradu -tutkielmani syventyy pääkaupunkiseudun kuntien ja Tie- vesirakennushallituksen Wilbur Smith & Associatesilta sekä insinööritoimisto Pentti Polviselta 1965 tilaamaan liikennetutkimukseen. Vuonna 1968 julkaistu, Smith & Polvisenakin tunnettu tutkimus on kuuluisa tutkimus suomalaisen liikennesuunnittelun historiassa. Pääkaupunkiseudun liikenneongelmaa ratkovassa tutkimuksessa esitettiin kuvaus liikenneverkon nykytilasta, minkä ohella siihen sisältyivät vaihtoehtoiset ehdotukset liikennejärjestelmistä vuosille 1980 ja 2000. Liikennetutkimus perustui kulkutavan yksilölliseen valinnanvapauteen ja siinä suunniteltiin Helsingin keskustan alueelle laajoja moottorikatuja.

Tutkielma kuvaa lähdekritiikkiin pääasiallisesti nojaten, joskin myös mikrohistoriallisesta tutkimusperinteestä vaikutteita ottaen, liikennetutkimusta ja sen syntyprosessia. Primäärilähteenä ovat Helsingin kaupunginarkistossa säilyneet liikennetutkimuskomitean työryhmän asiakirjat. Aineistoa on hyödynnetty Smith & Polvista koskevassa tutkimuskirjallisuudessa melko vähän. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten tutkimus edusti aikakauttaan ja miksi se ei edennyt Helsingin päätöksentekoelimissä tiedoksiantoa pidemmälle. Lisäksi tutkielmassa perehdytään Smith & Polvisen liikennetutkimuksesta käytyyn julkiseen keskusteluun Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa sekä Uudessa Suomessa.

Havaitsin aineistosta liikennetutkimuksen valmistelun kärsineen monista haasteista. Työtä vaikeutti, etteivät pääkaupunkiseudun kunnat meinanneet päästä sopuun maankäyttöä koskevista kysymyksistä. Smith & Polvinen sai myöhässä käyttöön aineistona tarvittavia tilastotietoja. Lisäksi Smith & Polvisen työntekoa hankaloittivat tietotekniset vaikeudet. Viivästysten vuoksi liikennetutkimuskomitean työryhmä jäädytti useaan otteeseen yhtiölle kuuluvat urakkamaksut vuoden 1967 aikana. Hankaluudet vaikuttivat osaltaan siihen, ettei liikennetutkimuksen jatkoprojektia tilattu Smith & Polviselta vaan se toteutettiin kuntien yhteistyönä.

Lehdistö suhtautui pääosin kriittisesti liikennetutkimuksen tuloksiin. Uusi Suomi otti tutkimustulokset hyväksyen vastaan, kun taas Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet suhtautuivat tutkimukseen kriittisemmin. Kriittinen vastaanotto yhdistettynä valmisteluvaiheen ongelmiin johti tulkintani mukaan siihen, ettei liikennetutkimuksen ehdotuksia viety eteenpäin Helsingin päätöksentekoelimissä.