Lievennyskeinot virolaisten suomenkielisissä pyynnöissä : Tutkimus virolaisten yliopistojen suomenoppijoiden, Suomessa asuvien virolaisten ja suomalaisten kielenkäytöstä.
Tomson, Karmen (2018-09-24)
Lievennyskeinot virolaisten suomenkielisissä pyynnöissä : Tutkimus virolaisten yliopistojen suomenoppijoiden, Suomessa asuvien virolaisten ja suomalaisten kielenkäytöstä.
Tomson, Karmen
(24.09.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia keskeisiä piirteitä esiintyy virolaisissa yliopistoissa suomen kieltä opiskelevien virolaisten suomenkielisten pyyntöjen lievennyskeinojen, esimerkiksi -hAn-partikkelin, käytössä ja tuntemuksessa. Tutkin vertailuna Suomessa asuvien ja siellä suomen kieltä omaksuvien virolaisten suomenkielisten pyyntöjen lievennyskeinojen käyttöä ja tuntemista selvittääkseni sen, miten suomenkielinen ympäristö vaikuttaa kielenkäyttöön ja -tuntemukseen. Pohdin tutkimuksessa lisäksi sitä, miten äidinkieli vaikuttaa virolaisten suomenkielisten pyyntöjen lievennyskeinojen käyttöön ja tuntemukseen sekä miten suomen kielen oppikirjojen sisällöt vaikuttavat virolaisten yliopistojen suomenoppijoiden lievennyskeinojen käyttöön ja tuntemukseen.
Tutkimus toteutettiin kirjallisena kyselynä, johon vastasi yhteensä 40 Tallinnan ja Tarton yliopiston äidinkieleltään virolaista suomen kielen pää- tai sivuaineen opiskelijaa ja 26 Suomessa asuvaa ja aktiivisesti suomen kieltä käyttävää äidinkieleltään virolaista ihmistä. Heidän lisäkseen oli mukana 40 äidinkieleltään suomalaista ihmistä, joiden tuottamista pyynnöistä sain tietoa siitä, miten suomenkielisiä pyyntöjä tyypillisesti lievennetään. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat informanttien muodostamat pyyntölauseet ja heidän vastauksensa avokysymyksiin. Kyselylomakkeessa on kuvailtu 11 arkielämässä vastaan tulevaa tilannetta, joihin informantit reagoivat mahdollisesti pyynnöillä.
Tutkimuksesta selvisi, että virolaisten yliopistojen suomenoppijat käyttävät ei-rutiinimaisissa pyynnöissä suomen kielelle tyypillisesti runsaasti voida-verbin sisältäviä vaihtoehtokysymyksiä ja konditionaalia. Toisin kuin suomalaiset he käyttävät niitä melko runsaasti myös helpoissa pyynnöissä kaverille ja rutiinimaisissa pyynnöissä vieraille. Virolaisten yliopistojen suomenoppijat käyttävät muita suomenkielisille pyynnöille tyypillisiä modaaliverbejä kuten viitsiä-, pystyä-, päästä-, keritä- ja ehtiä-verbiä harvoin. He yrittävät lieventää pyyntöjä voida-verbin sijaan saada-verbillä, joka toimii viron kielessä voida-verbin kaltaisesti, mutta suomen kielessä ilmaisee lupaa. Heidän pyynnöistään puuttuvat melkein kokonaan 2. persoonassa olevat indikatiivimuotoiset modaaliverbittömät vaihtoehtokysymykset, mä jään tässä -rakenne ja liitepartikkelit, joita suomen kielessä tyypillisesti käytetään. He käyttävät pyynnöissä liikaa ole hyvä -fraasia ja haluta-verbiä. Kiitos-fraasia käytetään suomalaisia vähemmän. Vähättelyjä osataan käyttää samoissa tilanteissa, joissa suomalaisetkin. Suomessa asuvien virolaisten kielitaito on korkeampi. Joidenkin lievennyskeinojen käyttöönotto on hankala heillekin, mutta teoreettisesti he tuntevat kaikkia piirteitä. Äidinkieli vaikuttaa erityisesti virolaisten yliopistojen suomenoppijoiden viitsiä-, saada- ja haluta-verbin sekä ole hyvä -fraasin sisältävien pyyntöjen käyttöön. Suomessa asuvien virolaisten kielenkäyttöön viron kieli vaikuttaa vähemmän. Suomen kielen oppikirjoja tutkittiin liitepartikkeleiden osalta. Niistä on oppikirjoissa vähän tietoa, mikä voi olla syynä niiden heikkoon tuntemukseen.
Tutkimus toteutettiin kirjallisena kyselynä, johon vastasi yhteensä 40 Tallinnan ja Tarton yliopiston äidinkieleltään virolaista suomen kielen pää- tai sivuaineen opiskelijaa ja 26 Suomessa asuvaa ja aktiivisesti suomen kieltä käyttävää äidinkieleltään virolaista ihmistä. Heidän lisäkseen oli mukana 40 äidinkieleltään suomalaista ihmistä, joiden tuottamista pyynnöistä sain tietoa siitä, miten suomenkielisiä pyyntöjä tyypillisesti lievennetään. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat informanttien muodostamat pyyntölauseet ja heidän vastauksensa avokysymyksiin. Kyselylomakkeessa on kuvailtu 11 arkielämässä vastaan tulevaa tilannetta, joihin informantit reagoivat mahdollisesti pyynnöillä.
Tutkimuksesta selvisi, että virolaisten yliopistojen suomenoppijat käyttävät ei-rutiinimaisissa pyynnöissä suomen kielelle tyypillisesti runsaasti voida-verbin sisältäviä vaihtoehtokysymyksiä ja konditionaalia. Toisin kuin suomalaiset he käyttävät niitä melko runsaasti myös helpoissa pyynnöissä kaverille ja rutiinimaisissa pyynnöissä vieraille. Virolaisten yliopistojen suomenoppijat käyttävät muita suomenkielisille pyynnöille tyypillisiä modaaliverbejä kuten viitsiä-, pystyä-, päästä-, keritä- ja ehtiä-verbiä harvoin. He yrittävät lieventää pyyntöjä voida-verbin sijaan saada-verbillä, joka toimii viron kielessä voida-verbin kaltaisesti, mutta suomen kielessä ilmaisee lupaa. Heidän pyynnöistään puuttuvat melkein kokonaan 2. persoonassa olevat indikatiivimuotoiset modaaliverbittömät vaihtoehtokysymykset, mä jään tässä -rakenne ja liitepartikkelit, joita suomen kielessä tyypillisesti käytetään. He käyttävät pyynnöissä liikaa ole hyvä -fraasia ja haluta-verbiä. Kiitos-fraasia käytetään suomalaisia vähemmän. Vähättelyjä osataan käyttää samoissa tilanteissa, joissa suomalaisetkin. Suomessa asuvien virolaisten kielitaito on korkeampi. Joidenkin lievennyskeinojen käyttöönotto on hankala heillekin, mutta teoreettisesti he tuntevat kaikkia piirteitä. Äidinkieli vaikuttaa erityisesti virolaisten yliopistojen suomenoppijoiden viitsiä-, saada- ja haluta-verbin sekä ole hyvä -fraasin sisältävien pyyntöjen käyttöön. Suomessa asuvien virolaisten kielenkäyttöön viron kieli vaikuttaa vähemmän. Suomen kielen oppikirjoja tutkittiin liitepartikkeleiden osalta. Niistä on oppikirjoissa vähän tietoa, mikä voi olla syynä niiden heikkoon tuntemukseen.