IFRS 16 Vuokrasopimukset -standardi vuokralle ottajan näkökulmasta : Käyttöönoton vaikutukset case-yrityksen taloudelliseen asemaan ja tunnuslukuihin

Abstract

Tutkielman tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään IAS 17 ja IFRS 16 -standardien välisiä eroja, standardien hyviä ja huonoja puolia sekä analysoida, miten IFRS 16 -standardi vaikuttaa case-yrityksen taloudelliseen asemaan ja tunnuslukuihin. Tutkimuskysymykset ovat: • Millä tavoin IAS 17 ja IFRS 16 -standardit eroavat toisistaan? • Mitä ongelmia IAS 17 -standardiin liittyy ja miten IFRS 16 -standardi huomioi niitä? • Miksi yritykset käyttävät IAS 17 -standardin mukaisia muita vuokrasopimuksia? • Miten IFRS 16 -standardin käyttöönotto vaikuttaa case-yrityksen taloudelliseen asemaan, tuloslaskelmaan ja tunnuslukuihin? Tutkielma toteutettiin teoriaa havainnollistavana case-tutkimuksena, jossa selvitettiin vuokrasopimusten käyttöön ja taloudellisiin vaikutuksiin liittyviä teorioita sekä IFRS 16 -standardin arvioituja vaikutuksia. Empiirisen aineiston case-yritys on Helsingin Pörssiin listattu kulutustavaratoimialan yritys. Case-tutkimuksen lisäksi aineistona käytetään pääosin tieteellisiä julkaisuja ja vuokrasopimusstandardeja sekä standardin asettajien ja tilintarkastusyhteisöjen julkaisemia materiaaleja. Standardien merkittävimmät erot ovat vuokrasopimusten kirjanpitokäsittelyssä ja vuokrakulujen rahavirtalaskelman esittämiserän muutoksessa. IFRS 16 -standardissa lähes kaikki vuokrasopimukset kirjataan taseeseen toisin kuin IAS 17 -standardissa. IFRS 16 -standardissa käyttöoikeusomaisuuserästä kirjattava poisto ja vuokrasopimusvelan korkokulu aiheuttavat muutoksia tuloslaskelmassa, koska IAS 17- standardissa muiden vuokrasopimusten vuokrakulut ovat liiketoiminnan muita kuluja. IAS 17 -standardin suurin ongelma on vuokrasopimusten jako muihin vuokrasopimuksiin ja rahoitusleasingsopimuksiin ja se, että niiden välinen raja ei ole helposti määriteltävissä. IFRS 16 -standardin odotetaan korjaavan ongelmia, vaikka sekään ei ole ongelmaton. Suomessa merkittävin potentiaalinen ongelma liittyy vuokra-ajan määrittelyyn. Vuokrasopimusten käytön yleisyyden rahoituslähteenä havaittiin johtuvan ainakin yrityksen toimialasta, koosta ja taloudellisesta tilanteesta. Muiden vuokrasopimusten suosion taustalla on muun muassa se, että niitä käyttämällä yritykset pystyvät toteuttamaan investointeja, jotka muuten jäisivät suorittamatta, kasvattamaan velkakapasiteettia, siirtämään jäännösarvoriskin vuokranantajalle ja parantamaan joustavuuttaan, joka esimerkiksi nopeuttaa reagoimista markkinoiden muutoksiin. Case-yrityksen taseen ulkopuoliset vuokravastuut olivat noin 15 % taseen loppusummasta. IFRS 16 -standardin käyttöönotto olisi kasvattanut case-yrityksen taseen loppusummaa 11 %:lla ja velkoja 19 %:lla. Jos case-yrityksen taseen ulkopuoliset vuokravastuut ovat tasoltaan 21 miljoonaa euroa, olisi käyttökatteen absoluuttinen kasvu yrityksen kohdalla noin 6 miljoonaa euroa. IFRS 16 -standardi tulee muun muassa kasvattamaan yritysten taseessa olevia varoja ja velkoja sekä käyttökatetta. IFRS 16 -standardin aiheuttamat vaikutukset tulevat vaihtelemaan yrityksittäin, koska yritysten vuokrasopimuskannat ovat erilaisia.