Epäsäännöllisen siirtolaisen potentiaalisuus ja tunnustus - Miten epäsäännöllisen siirtolaisuuden hallintaa perustellaan Euroopan unionin muuttoliikepolitiikassa vuosina 2011-2016
Vahervaara, Noora (2018-10-31)
Epäsäännöllisen siirtolaisen potentiaalisuus ja tunnustus - Miten epäsäännöllisen siirtolaisuuden hallintaa perustellaan Euroopan unionin muuttoliikepolitiikassa vuosina 2011-2016
Vahervaara, Noora
(31.10.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Työssä tutkitaan, miten epäsäännöllisen siirtolaisuuden hallintaa perustellaan EU:n muuttoliikepolitiikassa vuosina 2011-2016. Euroopan unioni on pyrkinyt kohti yhteistä eurooppalaista muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaa jo 1990-luvun lopulta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja aineistona on 30 Euroopan komission puhetta, tiedonantoa, poliittista julistusta ja toimintaohjelmaa.
Muuttoliike nähdään olevan yksi unionin suurimmista haasteita. EU korostaa muuttoliikepolitiikassaan yhä enenevissä määrin yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja sillä sanotaankin olevan ”ulkoinen ulottuvuus”. Työn tarkoitus on tutkia EU:n muuttoliikepolitiikkaa ja sen epäsäännöllisen siirtolaisuuden haasteeseen tarjoaman vastauksen oikeudenmukaisuutta.
Tutkielma keskittyy etsimään vastauksia siihen, minkälainen potentiaalisuuden käsitys on löydettävissä Euroopan unionin muuttoliikepolitiikasta ja onko epäsäännöllisillä siirtolaisilla mahdollisuutta tunnustukseen vai jääkö heidän tunnustuksensa ontologisen olemassaolon myöntämisen tasolle. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa italialaisen filosofin Giorgio Agambenin kriittinen teoria yhteiskunnasta ja politiikasta sekä yhdysvaltalaisen kriittisen teoreetikon Judith Butlerin teorian tunnustuksesta.
Analyysin avulla päädyttiin seuraaviin päätelmiin: EU sitoo epäsäännöllisten siirtolaisten potentiaalisuuden kehitykseen, lailliseen asemaan ja yhteisöön. Epäsäännöllisten siirtolaisten mahdollisuudet tunnustukseen Euroopassa ovat olemattomat ja tunnustus sitoutuukin poikkeuksetta lailliseen asemaan. Koska epäsäännölliset siirtolaiset nähdään ennen kaikkea biologisena elämänä, kuvaa Agambenin käsite paljas elämä paremmin heidän asemaansa EU:n politiikassa kuin vastavuoroinen tunnustus.
EU:n muuttoliikepolitiikka, joka pistää uskonsa kehitysyhteistyöhön ja taloudelliseen apuun, on vaarassa jättää auttamatta hätää kärsiviä ihmisiä, joita pitkän aika välin tavoitteet tai pelkkä Välimerelle suuntautuva humanitaarinen toiminta eivät auta.
Muuttoliike nähdään olevan yksi unionin suurimmista haasteita. EU korostaa muuttoliikepolitiikassaan yhä enenevissä määrin yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja sillä sanotaankin olevan ”ulkoinen ulottuvuus”. Työn tarkoitus on tutkia EU:n muuttoliikepolitiikkaa ja sen epäsäännöllisen siirtolaisuuden haasteeseen tarjoaman vastauksen oikeudenmukaisuutta.
Tutkielma keskittyy etsimään vastauksia siihen, minkälainen potentiaalisuuden käsitys on löydettävissä Euroopan unionin muuttoliikepolitiikasta ja onko epäsäännöllisillä siirtolaisilla mahdollisuutta tunnustukseen vai jääkö heidän tunnustuksensa ontologisen olemassaolon myöntämisen tasolle. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa italialaisen filosofin Giorgio Agambenin kriittinen teoria yhteiskunnasta ja politiikasta sekä yhdysvaltalaisen kriittisen teoreetikon Judith Butlerin teorian tunnustuksesta.
Analyysin avulla päädyttiin seuraaviin päätelmiin: EU sitoo epäsäännöllisten siirtolaisten potentiaalisuuden kehitykseen, lailliseen asemaan ja yhteisöön. Epäsäännöllisten siirtolaisten mahdollisuudet tunnustukseen Euroopassa ovat olemattomat ja tunnustus sitoutuukin poikkeuksetta lailliseen asemaan. Koska epäsäännölliset siirtolaiset nähdään ennen kaikkea biologisena elämänä, kuvaa Agambenin käsite paljas elämä paremmin heidän asemaansa EU:n politiikassa kuin vastavuoroinen tunnustus.
EU:n muuttoliikepolitiikka, joka pistää uskonsa kehitysyhteistyöhön ja taloudelliseen apuun, on vaarassa jättää auttamatta hätää kärsiviä ihmisiä, joita pitkän aika välin tavoitteet tai pelkkä Välimerelle suuntautuva humanitaarinen toiminta eivät auta.