Kolme tutkielmaa sukupuolesta. Identiteettipolitiikka Beda Stjernschantzin, Sigrid af Forsellesin ja Ellen Thesleffin taiteessa
Kihlman, Asta (2018-11-24)
Kolme tutkielmaa sukupuolesta. Identiteettipolitiikka Beda Stjernschantzin, Sigrid af Forsellesin ja Ellen Thesleffin taiteessa
(24.11.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7440-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7440-5
Tiivistelmä
Väitöskirjan aiheena on kolmen suomenruotsalaisen kuvataiteilijan Beda Stjernschantzin (1867–1910) Sigrid af Forsellesin (1860–1935) sekä Ellen Thesleffin (1869–1954) taide, taiteilijuus sekä taiteen vastaanotto sukupuolittavassa kritiikki-instituutiossa.
Kolmiosainen väitöstyö on queer-teoreettisesti täsmentynyttä postfeminististä tutkimusta, jonka pyrkimyksenä on vallitsevien sukupuolikategorioiden, identiteettikäsitysten sekä seksuaalisuuksien vuorovaikutusten purkaminen. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja yksityiskohtien analyysin avulla pyritään avaamaan vuosien 1887–1949 välillä valmistuneista teoksista ja muusta visuaalisesta aineistosta tietoa, jota ne eivät muutoin välttämättä tarjoa. Teoreettisesti työtä kehystää postfeministisestä ja queer-teoretisoinnista vaikuttunut visuaalisen kulttuurin tutkimus sekä psykoanalyyttinen teoria.
Historiografis-diskurssianalyyttinen lähestymistapa on kontekstualisoivaa. Katse tarkennetaan sukupuolittaviin ja sukupuolitettuihin kulttuurisiin representaatioihin sekä kuvien että kielen alueilla. Jälkistrukturalistiseen ajatteluun kuuluu, että myös kulttuuriset tuotteet, kuten sanomalehtiartikkelit ja kuvataidekritiikki, tarjoavat potentiaalisia väyliä subjektiiviseen tulkintaan.
Luennassa omakuva laajenee identiteettipolitiikaksi, jota kutsutaan minäkuvallisuudeksi. Sitä edustaa Beda Stjernschantzin Omakuva (1892), minäkuvallisiksi laajemmassa merkityksessä luetut Sigrid af Forsellesin reliefi Ihmisten taistelu (1887 ̶ 1903) sekä Ellen Thesleffin fauvismista ja ekspressionismista ammentava kolorismi.
Yhdistävänä tekijänä tutkimuksen kolmessa käsittelyluvussa on identiteettikategorioiden kontrolloimattomuus, sekä valtasuhteiden kiinnittyminen yksilöön, mutta myös ne vastarinnan paikat, joista käsin hegemonista sukupuoliteknologiaa voi murentaa tai ainakin raaputtaa sen pintaa. Minäkuvallisuus näyttäytyy tutkimuksessa taiteilijoiden aktiivisina tekoina, joilla konventionaalinen sukupuolenjako ylitetään.
Kolmiosainen väitöstyö on queer-teoreettisesti täsmentynyttä postfeminististä tutkimusta, jonka pyrkimyksenä on vallitsevien sukupuolikategorioiden, identiteettikäsitysten sekä seksuaalisuuksien vuorovaikutusten purkaminen. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja yksityiskohtien analyysin avulla pyritään avaamaan vuosien 1887–1949 välillä valmistuneista teoksista ja muusta visuaalisesta aineistosta tietoa, jota ne eivät muutoin välttämättä tarjoa. Teoreettisesti työtä kehystää postfeministisestä ja queer-teoretisoinnista vaikuttunut visuaalisen kulttuurin tutkimus sekä psykoanalyyttinen teoria.
Historiografis-diskurssianalyyttinen lähestymistapa on kontekstualisoivaa. Katse tarkennetaan sukupuolittaviin ja sukupuolitettuihin kulttuurisiin representaatioihin sekä kuvien että kielen alueilla. Jälkistrukturalistiseen ajatteluun kuuluu, että myös kulttuuriset tuotteet, kuten sanomalehtiartikkelit ja kuvataidekritiikki, tarjoavat potentiaalisia väyliä subjektiiviseen tulkintaan.
Luennassa omakuva laajenee identiteettipolitiikaksi, jota kutsutaan minäkuvallisuudeksi. Sitä edustaa Beda Stjernschantzin Omakuva (1892), minäkuvallisiksi laajemmassa merkityksessä luetut Sigrid af Forsellesin reliefi Ihmisten taistelu (1887 ̶ 1903) sekä Ellen Thesleffin fauvismista ja ekspressionismista ammentava kolorismi.
Yhdistävänä tekijänä tutkimuksen kolmessa käsittelyluvussa on identiteettikategorioiden kontrolloimattomuus, sekä valtasuhteiden kiinnittyminen yksilöön, mutta myös ne vastarinnan paikat, joista käsin hegemonista sukupuoliteknologiaa voi murentaa tai ainakin raaputtaa sen pintaa. Minäkuvallisuus näyttäytyy tutkimuksessa taiteilijoiden aktiivisina tekoina, joilla konventionaalinen sukupuolenjako ylitetään.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]