6-vuotiaan lapsen vahvuudet : Vanhempien näkemykset lapsensa vahvuuksista
Niinimäki, Eija (2018-11-07)
6-vuotiaan lapsen vahvuudet : Vanhempien näkemykset lapsensa vahvuuksista
Niinimäki, Eija
(07.11.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin 6-vuotiaiden lasten vanhempien mainitsemia vahvuuksia. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vahvuuksia vanhemmat mainitsivat pojissa ja tytöissä olevan, sekä oliko näissä vahvuuksien maininnoissa eroja poikien ja tyttöjen välillä.
Tutkimuksessa käytettiin aineistoa Hyvän kasvun avaimet -hankkeesta ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Tutkimus toteutettiin yhdistäen kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusotos sisältää 120:n vanhemman kertomat vahvuudet omasta lapsestaan. Aineistonanalyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja aineisto analysoitiin tilastomatemaattisin keinoin IBM SPSS Statistics 22-ohjelmalla käyttäen ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä. Vahvuuksien luokittelussa sovellettiin Räsäsen (2015), Laineen (2005) ja Seligmanin (2002) sekä Uusitalo-Malmivaaran (2014) luokitteluita.
Tutkimus osoittaa, että vanhemmat kuvasivat lapsissa olevan ilahduttavan paljon persoonallisuuden ja luonteenvahvuuksia (87 %) sekä sosiaalisia vahvuuksia (85 %). Vanhemmat mainitsivat, että hieman yli puolella lapsista oli kognitiivisia vahvuuksia. Motorisia vahvuuksia löytyi aineistosta vähiten.
Tässä tutkimuksessa vanhemmat olivat maininneet pojilla olevan hieman enemmän vahvuuksia kuin tytöillä. Teräksen (2010) ja Värtön (2000) tutkimustuloksissa todettiin myös, että kasvattajat kehuivat poikia enemmän kuin tyttöjä päiväkodissa. Voidaan miettiä, mitä seurauksia tästä on tyttöjen itsetunnolle, jos heissä ei nähdä olevan yhtä paljon vahvuuksia eikä heitä kehuta siinä määrin kuin poikia. Tästä tutkimuksesta on havaittavissa, että jo esikouluikäisenä vanhemmat näkevät lasten vahvuudet sukupuolittuneesti. Tässä tutkimuksessa tytöillä oli mainittu vain sosiaalisten vahvuuksien pääluokassa enemmän vahvuuksia kuin pojilla.
Tutkimuksen päätuloksena selvisi, että persoonallisuuden ja luonteenvahvuuksien pääluokassa pojilla oli mainittu useammin vahvuuksia kuin tytöillä ja tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi hyvä mielikuvitus, positiivinen, avoin ja luova -alaluokassa oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero, jossa pojilla mainittiin olevan enemmän vahvuuksia kuin tytöillä. Tutkimuksesta ei voida kuitenkaan tehdä pitkälle vietyjä yleistyksiä otoskoon pienuuden vuoksi.
Tutkimuksessa käytettiin aineistoa Hyvän kasvun avaimet -hankkeesta ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Tutkimus toteutettiin yhdistäen kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusotos sisältää 120:n vanhemman kertomat vahvuudet omasta lapsestaan. Aineistonanalyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja aineisto analysoitiin tilastomatemaattisin keinoin IBM SPSS Statistics 22-ohjelmalla käyttäen ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä. Vahvuuksien luokittelussa sovellettiin Räsäsen (2015), Laineen (2005) ja Seligmanin (2002) sekä Uusitalo-Malmivaaran (2014) luokitteluita.
Tutkimus osoittaa, että vanhemmat kuvasivat lapsissa olevan ilahduttavan paljon persoonallisuuden ja luonteenvahvuuksia (87 %) sekä sosiaalisia vahvuuksia (85 %). Vanhemmat mainitsivat, että hieman yli puolella lapsista oli kognitiivisia vahvuuksia. Motorisia vahvuuksia löytyi aineistosta vähiten.
Tässä tutkimuksessa vanhemmat olivat maininneet pojilla olevan hieman enemmän vahvuuksia kuin tytöillä. Teräksen (2010) ja Värtön (2000) tutkimustuloksissa todettiin myös, että kasvattajat kehuivat poikia enemmän kuin tyttöjä päiväkodissa. Voidaan miettiä, mitä seurauksia tästä on tyttöjen itsetunnolle, jos heissä ei nähdä olevan yhtä paljon vahvuuksia eikä heitä kehuta siinä määrin kuin poikia. Tästä tutkimuksesta on havaittavissa, että jo esikouluikäisenä vanhemmat näkevät lasten vahvuudet sukupuolittuneesti. Tässä tutkimuksessa tytöillä oli mainittu vain sosiaalisten vahvuuksien pääluokassa enemmän vahvuuksia kuin pojilla.
Tutkimuksen päätuloksena selvisi, että persoonallisuuden ja luonteenvahvuuksien pääluokassa pojilla oli mainittu useammin vahvuuksia kuin tytöillä ja tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi hyvä mielikuvitus, positiivinen, avoin ja luova -alaluokassa oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero, jossa pojilla mainittiin olevan enemmän vahvuuksia kuin tytöillä. Tutkimuksesta ei voida kuitenkaan tehdä pitkälle vietyjä yleistyksiä otoskoon pienuuden vuoksi.