Vesivehmaankankaan hydrogeologinen rakenne
Uusitalo, Hanna (2018-11-13)
Vesivehmaankankaan hydrogeologinen rakenne
Uusitalo, Hanna
(13.11.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu -työni on osa laajempaa Salpausselkä 3D -hanketta, joka on geologian tutkimuskeskuksen sekä Turun, Helsingin ja Oulun yliopistojen yhteistyöprojekti. Tämän tutkimuksen osuus on selvittää Vesivehmaankankaan pohjavesialueen rakennetta ja rakenteen vaikutusta pohjavesiolosuhteisiin. Tutkimuksen tavoitteena on jakaa alue ominaisuuksiltaan erilaisiin hydrogeologisiin yksiköihin. Valmiin tutkimuksen pohjalta suunnitellaan jatkotutkimuksia, kuten heijastusseismisten luotausten tekoa.
Tutkimusalue on Päijät-Hämeessä Asikkalan kunnassa sijaitseva Vesivehmaankankaan deltamuodostuma, joka on yksi Asikkalan tärkeimmistä pohjavesialueista. Vesivehmaankangas on muodostunut noin 11 700 vuotta sitten osana Toista Salpausselkää. Työ perustuu alueella aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, joita täydennetään uudella maatutka-aineistolla ja sedimentologisilla havainnoilla. Geomorfologian tarkasteluun käytettiin GTK:n uutta varjostettua korkeusmallia.
Deltan rakenne vastaa lähes tyypillistä Gilbert-tyypin deltarakennetta, jonka aines on hyvin vettä johtavaa ja jonka rakenteissa ei juuri ole hienoaineksia. Moreenit ovat sijoittuneina vain tutkimusalueen reunoille, eivätkä juurikan vaikuta pohjaveden imeytymiseen alueella. Vesivehmaankankaan muodostumisen aikana jäätikkö on liikkunut edestakaisin melko laajasti, mistä kertovat vanha reuna-asema, kaksiosainen reunamuodostuma, lineaatiot sekä ylityöntömoreenit deltan reunoilla. Jäätikkö on vetäytynyt alueelta ainakin 10 km:n päähän pohjoiseen, josta se on uudelleen edennyt osittain deltakankaan päälle.
Tutkimusalueen kallioperä on hyvin rikkonainen, ja kallioperän korkeusvaihtelut ovat suurin pohjaveden kulkeutuvuuteen vaikuttava tekijä. Korkea ja rikkonainen kallioperä jakavat erityisesti tutkimusalueen itäosien mahdolliset akviferit pieniin ja yksittäisiin muodostumiin. Tutkimusalueen poikki kulkeva koillis-lounassuuntainen ruhje on pääasiallinen pohjavettä keräävä allas. Toinen pohjaveden kulkeutuvuuteen vaikuttava tekijä on deltan rakenteiden alla oleva vanha reunamoreeni, joka ohjaa pohjaveden virtauksen kääntymään länsi-itäsuuntaiseksi muodostuman läpi.
Tutkimusalue on Päijät-Hämeessä Asikkalan kunnassa sijaitseva Vesivehmaankankaan deltamuodostuma, joka on yksi Asikkalan tärkeimmistä pohjavesialueista. Vesivehmaankangas on muodostunut noin 11 700 vuotta sitten osana Toista Salpausselkää. Työ perustuu alueella aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, joita täydennetään uudella maatutka-aineistolla ja sedimentologisilla havainnoilla. Geomorfologian tarkasteluun käytettiin GTK:n uutta varjostettua korkeusmallia.
Deltan rakenne vastaa lähes tyypillistä Gilbert-tyypin deltarakennetta, jonka aines on hyvin vettä johtavaa ja jonka rakenteissa ei juuri ole hienoaineksia. Moreenit ovat sijoittuneina vain tutkimusalueen reunoille, eivätkä juurikan vaikuta pohjaveden imeytymiseen alueella. Vesivehmaankankaan muodostumisen aikana jäätikkö on liikkunut edestakaisin melko laajasti, mistä kertovat vanha reuna-asema, kaksiosainen reunamuodostuma, lineaatiot sekä ylityöntömoreenit deltan reunoilla. Jäätikkö on vetäytynyt alueelta ainakin 10 km:n päähän pohjoiseen, josta se on uudelleen edennyt osittain deltakankaan päälle.
Tutkimusalueen kallioperä on hyvin rikkonainen, ja kallioperän korkeusvaihtelut ovat suurin pohjaveden kulkeutuvuuteen vaikuttava tekijä. Korkea ja rikkonainen kallioperä jakavat erityisesti tutkimusalueen itäosien mahdolliset akviferit pieniin ja yksittäisiin muodostumiin. Tutkimusalueen poikki kulkeva koillis-lounassuuntainen ruhje on pääasiallinen pohjavettä keräävä allas. Toinen pohjaveden kulkeutuvuuteen vaikuttava tekijä on deltan rakenteiden alla oleva vanha reunamoreeni, joka ohjaa pohjaveden virtauksen kääntymään länsi-itäsuuntaiseksi muodostuman läpi.