Kuulustelupöytäkirja vai litterointi? Poliisikuulustelun dokumentointitavan vaikutus kuulustelusta tehtyyn arvioon
Melentjeff, Marjaana (2018-12-11)
Kuulustelupöytäkirja vai litterointi? Poliisikuulustelun dokumentointitavan vaikutus kuulustelusta tehtyyn arvioon
Melentjeff, Marjaana
(11.12.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Suomessa täysi-ikäisten kuultavien poliisikuulusteluista kirjoitetaan kuulustelupöytäkirja. Kuulustelijan kirjoittama pöytäkirja on yhteenveto, jonka tarkoitus on kuvata kuulustelussa esiin tullut keskeinen informaatio. Koska kuulustelupöytäkirjoja käytetään keskeisinä asiakirjoina etenkin esitutkinnassa ja syyteharkinnassa, pöytäkirjan kirjoitustapa voi ohjata oikeusprosessia merkittävästi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko poliisikuulustelusta muodostuva mielikuva lukijalla erilainen silloin, kun luettavana on kuulustelupöytäkirja tai saman kuulustelun sanatarkka litterointi, eli arvioidaanko kuulustelua eri tavalla näiden kahden tekstin pohjalta.
Tutkimusmateriaalina käytettiin kuulustelupöytäkirjaa ja äänitallenteen litterointia samasta kuulustelusta, jossa todistajaa kuultiin pahoinpitelyepäilyyn liittyen. Ensin teksteistä tehtiin sisällönanalyysi, jossa pöytäkirjaa ja litterointia verrattiin keskenään sisällön suhteen. Seuraavaksi kokeellisessa tutkimuksessa oikeustieteen opiskelijat (n=69) lukivat joko pöytäkirjan tai kuulustelun sanatarkan litteroinnin. Tekstin lukemisen jälkeen osallistujat vastasivat kyselylomakkeeseen, joka sisälsi väittämiä kuulustelun oikeudenmukaisuudesta ja laadusta, kirjallisen materiaalin laadusta sekä todistajan kertomuksen selkeydestä ja luotettavuudesta. Ryhmien välisten erojen kontrolloimiseksi osallistujat arvioivat myös poliisikuulustelujen kirjallisia materiaaleja yleensä.
Materiaalin sisällönanalyysi osoitti, että pöytäkirjan ja litteroinnin välillä oli selviä eroja. Litterointi oli sanamäärältään pöytäkirjaa pidempi ja siinä propositiot eli väitelauseet toistuivat useammin kuin pöytäkirjassa. Pöytäkirjassa kuulustelijan vuorosanat eivät olleet näkyvissä. Pöytäkirja myös sisälsi litterointia vähemmän propositioita, joista osa oli tapauksen kannalta merkityksellisiä. Kokeessa havaittiin, että pöytäkirjan lukeneet arvioivat useammin kuin litteroinnin lukeneet, että eivät voi lukemansa tekstin pohjalta vastata väittämiin, jotka liittyivät kuulustelun oikeudenmukaisuuteen, laatuun sekä todistajan kertomuksen selkeyteen ja luotettavuuteen. Vaikka osa vastaajista piti näiden asioiden arvioimista pöytäkirjan pohjalta mahdottomana, muut pöytäkirjan lukeneet arvioivat kuulustelun oikeudenmukaisuuden ja laadun toteutuneen kuulustelussa paremmin kuin litteroinnin lukeneet. Litteroinnin pohjalta koettiin olevan vaikeampi arvioida tekstin laatua kuin pöytäkirjan pohjalta. Pöytäkirja arvioitiin tekstinä selkeämmäksi kuin litterointi.
Tutkimuksen pohjalta poliisilaitosten käyttöön suositellaan kaikenikäisten kuultavien kuulustelujen ottamista video- tai äänitallenteelle. Helppouden ja käytännöllisyyden vuoksi pöytäkirjojen käytön jatkamista videotallenteiden ohella suositellaan. Lisäksi suositellaan ohjeistusten yhtenäistämistä pöytäkirjojen kirjoittamiselle.
Tutkimusmateriaalina käytettiin kuulustelupöytäkirjaa ja äänitallenteen litterointia samasta kuulustelusta, jossa todistajaa kuultiin pahoinpitelyepäilyyn liittyen. Ensin teksteistä tehtiin sisällönanalyysi, jossa pöytäkirjaa ja litterointia verrattiin keskenään sisällön suhteen. Seuraavaksi kokeellisessa tutkimuksessa oikeustieteen opiskelijat (n=69) lukivat joko pöytäkirjan tai kuulustelun sanatarkan litteroinnin. Tekstin lukemisen jälkeen osallistujat vastasivat kyselylomakkeeseen, joka sisälsi väittämiä kuulustelun oikeudenmukaisuudesta ja laadusta, kirjallisen materiaalin laadusta sekä todistajan kertomuksen selkeydestä ja luotettavuudesta. Ryhmien välisten erojen kontrolloimiseksi osallistujat arvioivat myös poliisikuulustelujen kirjallisia materiaaleja yleensä.
Materiaalin sisällönanalyysi osoitti, että pöytäkirjan ja litteroinnin välillä oli selviä eroja. Litterointi oli sanamäärältään pöytäkirjaa pidempi ja siinä propositiot eli väitelauseet toistuivat useammin kuin pöytäkirjassa. Pöytäkirjassa kuulustelijan vuorosanat eivät olleet näkyvissä. Pöytäkirja myös sisälsi litterointia vähemmän propositioita, joista osa oli tapauksen kannalta merkityksellisiä. Kokeessa havaittiin, että pöytäkirjan lukeneet arvioivat useammin kuin litteroinnin lukeneet, että eivät voi lukemansa tekstin pohjalta vastata väittämiin, jotka liittyivät kuulustelun oikeudenmukaisuuteen, laatuun sekä todistajan kertomuksen selkeyteen ja luotettavuuteen. Vaikka osa vastaajista piti näiden asioiden arvioimista pöytäkirjan pohjalta mahdottomana, muut pöytäkirjan lukeneet arvioivat kuulustelun oikeudenmukaisuuden ja laadun toteutuneen kuulustelussa paremmin kuin litteroinnin lukeneet. Litteroinnin pohjalta koettiin olevan vaikeampi arvioida tekstin laatua kuin pöytäkirjan pohjalta. Pöytäkirja arvioitiin tekstinä selkeämmäksi kuin litterointi.
Tutkimuksen pohjalta poliisilaitosten käyttöön suositellaan kaikenikäisten kuultavien kuulustelujen ottamista video- tai äänitallenteelle. Helppouden ja käytännöllisyyden vuoksi pöytäkirjojen käytön jatkamista videotallenteiden ohella suositellaan. Lisäksi suositellaan ohjeistusten yhtenäistämistä pöytäkirjojen kirjoittamiselle.