Hyvinvointia edistävä digitaalinen toimenpideohjelma toiselle asteelle : Tavoitetaanko oireilevat opiskelijat?
Kemppainen, Tiina (2018-12-11)
Hyvinvointia edistävä digitaalinen toimenpideohjelma toiselle asteelle : Tavoitetaanko oireilevat opiskelijat?
Kemppainen, Tiina
(11.12.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Nuorten hyvinvointia pyritään edistämään monin toimenpitein, koska tällaisten investointien vaikutukset ovat kauaskantoiset. Koulupohjaiset toimenpiteet tavoittavat koko ikäluokan, ja ovat siksi toimiva tapa hyvinvoinnin edistämiseen. Hyvinvointia edistävien toimenpideohjelmien toteutuksessa hyödynnetään yhä laajemmin digitaalisia sovelluksia. Ohjelmien vaikuttavuuden ohella on tutkittu vain vähän sitä, mitkä tekijät selittävät osallistujien valikoitumista ohjelmien piiriin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, ovatko tunne-elämän ongelmat yhteydessä hyvinvointia edistävään digitaaliseen Opintokamu-toimenpideohjelmaan valikoitumiseen toisen asteen opiskelijoilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin, selittääkö sukupuoli, koulutyyppi, peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo, masentuneisuus, sosiaalinen ahdistuneisuus tai opiskelu-uupumus toimenpideohjelmaan kuuluvan itsenäisesti suoritettavan verkkokurssin valintaa tai keskeyttämistä. Tutkimusaineisto koostui 926 toisen asteen opiskelijan kyselyvastauksista ensimmäisenä opiskelusyksynä. Osallistujista 506 oli tyttöjä, 400 poikia ja 17 muunsukupuolisia. Osallistujista 95.8% oli 15–17-vuotiaita. Lukiossa opiskelevia oli 495 ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevia 431. Opintokamu-kurssin valinneita oli 211 ja loppuun asti suorittaneita 87. Kurssin keskeytti 58.8% sen valinneista. Tytöt olivat kiinnostuneimpia kurssista: he valitsivat kurssin todennäköisemmin ja keskeyttivät sen epätodennäköisemmin kuin pojat. Tunne-elämän ongelmat eivät selittäneet kurssin valintaa. Sen sijaan sosiaalinen ahdistuneisuus ja uupumusoireista kyynisyys vähensivät kurssin keskeyttämisen todennäköisyyttä. Masentuneisuudella ei ollut yhteyttä kurssin valintaan eikä keskeyttämiseen. On kuitenkin epäselvää, viittaako kyynisyys nimenomaan uupumukseen vai johonkin muuhun. Jatkossa tulisi tutkia Opintokamu-toimenpideohjelman vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta: pystytäänkö näillä välineillä todella vähentämään esimerkiksi sosiaalista ahdistuneisuutta, ja kuinka tehokkaasti. Lisäksi hyvinvointia edistäviä digitaalisia ohjelmia kehitettäessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten tehdä ohjelmasta kiinnostava kohderyhmälle ja kuinka saada osallistujat sitoutumaan ohjelman loppuun asti suorittamiseen.