Kranioplastian lopputulokseen vaikuttavat tekijät tapaturmaisen aivovamman jälkeen
Yli-Olli, Matias (2019-02-22)
Kranioplastian lopputulokseen vaikuttavat tekijät tapaturmaisen aivovamman jälkeen
Yli-Olli, Matias
(22.02.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903016770
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903016770
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, voidaanko tapaturmaiseen aivovammaan tai akuuttihoitoon liittyvillä tekijöillä tai vamman jälkeisen toipumisen asteella ennakoida vakavan komplikaation riskiä kallonkorjausleikkauksen eli kranioplastian jälkeen, mikä vaatisi implantin poiston. Lisäksi halusimme selvittää, miten nämä komplikaatiot vaikuttavat hoidon lopputulokseen.
Tutkimuksessa käytettiin retrospektiivistä kohorttia Turun yliopistollisen keskussairaalan potilaista. Kohorttiin kuuluu 40 potilasta, joilla on vakava tapaturmainen aivovamma, joka on johtanut aivopaineen hallitsemiseksi tehtyyn kallon avausleikkaukseen eli dekompressiiviseen kraniektomiaan ja tätä seuraavaan kranioplastiaan. Aivovammaan liittymättömiä asioita verrattiin 115 potilaan verrokkiryhmään, joille oli tehty dekompressiivinen kraniektomia muista syistä.
Onnistunut kranioplastia korreloi paremman myöhemmän toipumisen tason kanssa, kun taas kranioplastian vakavat komplikaatiot heikensivät potilaan toipumista. Potilailla, jotka olivat toipuneet suotuisasti vuoden kuluttua kranioplastiasta Glasgow Outcome Scale -asteikolla mitattuna, kranioplastiaan liittyvien vakavien komplikaatioiden määrä oli 7 %, kun taas potilailla, joiden toipumisen taso oli arvioitu epäsuotuisaksi, vakavien komplikaatioiden määrä oli 42 % (p=0.003). Kohortin potilailla, joilla todettiin tapaturmainen subaraknoidaalitilan vuoto sairaalaan saapuessa kuvantamistutkimuksissa, 30%:lle ilmaantui vakava kranioplastiaan liittyvä komplikaatio, kun taas potilailla, joilla ei ollut tätä vammatyyppiä ei ilmaantunut vakavaa komplikaatiota (p=0.014).
Tutkimuksessa havaittiin, että onnistunut kranioplastia tapaturmaisen aivovamman ja dekompressiivisen kraniektomian jälkeen ennustaa suotuisaa toipumista vuoden kuluttua kranioplastiasta, kun taas kranioplastian vakavat komplikaatiot heikentävät potilaat toipumista. Potilaan toipumisen taso ennen kranioplastiaa ei ennusta kranioplastian onnistumista tai epäonnistumista. Voidaankin ajatella, että potilaan neurologinen vointi ennen kranioplastiaa ei vaikuta komplikaatioiden ilmaantumiseen ja että onnistuessaan kranioplastia parantaa potilaiden toipumisprosessia.
Potilaan tapaturmainen subaraknoidaalivuoto kuvantamistutkimuksissa on suuri riskitekijä vakavalle komplikaatiolle, joka suurentaa riskiä implantin poistamiselle. Muut tapaturmaan liittyvät kliiniset- tai kuvantamislöydökset eivät ennustaneet kranioplastian komplikaatiota.
Tutkimuksessa käytettiin retrospektiivistä kohorttia Turun yliopistollisen keskussairaalan potilaista. Kohorttiin kuuluu 40 potilasta, joilla on vakava tapaturmainen aivovamma, joka on johtanut aivopaineen hallitsemiseksi tehtyyn kallon avausleikkaukseen eli dekompressiiviseen kraniektomiaan ja tätä seuraavaan kranioplastiaan. Aivovammaan liittymättömiä asioita verrattiin 115 potilaan verrokkiryhmään, joille oli tehty dekompressiivinen kraniektomia muista syistä.
Onnistunut kranioplastia korreloi paremman myöhemmän toipumisen tason kanssa, kun taas kranioplastian vakavat komplikaatiot heikensivät potilaan toipumista. Potilailla, jotka olivat toipuneet suotuisasti vuoden kuluttua kranioplastiasta Glasgow Outcome Scale -asteikolla mitattuna, kranioplastiaan liittyvien vakavien komplikaatioiden määrä oli 7 %, kun taas potilailla, joiden toipumisen taso oli arvioitu epäsuotuisaksi, vakavien komplikaatioiden määrä oli 42 % (p=0.003). Kohortin potilailla, joilla todettiin tapaturmainen subaraknoidaalitilan vuoto sairaalaan saapuessa kuvantamistutkimuksissa, 30%:lle ilmaantui vakava kranioplastiaan liittyvä komplikaatio, kun taas potilailla, joilla ei ollut tätä vammatyyppiä ei ilmaantunut vakavaa komplikaatiota (p=0.014).
Tutkimuksessa havaittiin, että onnistunut kranioplastia tapaturmaisen aivovamman ja dekompressiivisen kraniektomian jälkeen ennustaa suotuisaa toipumista vuoden kuluttua kranioplastiasta, kun taas kranioplastian vakavat komplikaatiot heikentävät potilaat toipumista. Potilaan toipumisen taso ennen kranioplastiaa ei ennusta kranioplastian onnistumista tai epäonnistumista. Voidaankin ajatella, että potilaan neurologinen vointi ennen kranioplastiaa ei vaikuta komplikaatioiden ilmaantumiseen ja että onnistuessaan kranioplastia parantaa potilaiden toipumisprosessia.
Potilaan tapaturmainen subaraknoidaalivuoto kuvantamistutkimuksissa on suuri riskitekijä vakavalle komplikaatiolle, joka suurentaa riskiä implantin poistamiselle. Muut tapaturmaan liittyvät kliiniset- tai kuvantamislöydökset eivät ennustaneet kranioplastian komplikaatiota.