YRITYSVASTUU YKSITYISELLÄ, JULKISELLA JA KOLMANNELLA SEKTORILLA : Yritysvastuuasiantuntijoiden näkemyksiä yritysvastuun edistäjistä
Niemi, Larissa (2019-03-04)
YRITYSVASTUU YKSITYISELLÄ, JULKISELLA JA KOLMANNELLA SEKTORILLA : Yritysvastuuasiantuntijoiden näkemyksiä yritysvastuun edistäjistä
Niemi, Larissa
(04.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040210768
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040210768
Tiivistelmä
Tuotannon ja kulutuksen määrät ovat ympäristön kannalta kestämättömällä tasolla ja ilmastonmuutos tuo tullessaan lisää vaikeasti ratkaistavissa olevia ongelmia. Yritysten odotetaan osallistuvan ongelmien ratkaisemiseen yritysvastuun välityksellä. Erityisesti suurten haasteiden edessä on vaikeaa määritellä, kuka on vastuussa mistäkin ongelmasta, mutta sidosryhmät asettavat omat odotuksensa yrityksille. Yritysvastuututkimus on painottunut pitkälti yritysten vastuisiin ja julkinen ja kolmas sektori ovat jääneet vähälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa yritysvastuun tarkastelu laajennettiin kattamaan sekä yksityinen, julkinen että kolmas sektori. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu hyvin vähän työntekijöitä yrityksen sidosryhmänä ja heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa yritysvastuuseen. Tutkielmassa tarkasteltiin yritysvastuun kannalta keskeisiä sisäisiä ja ulkoisia sidosryhmiä ja yritysvastuuta kolmella eri sektorilla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä yritysvastuu merkitsee organisaatioille, ketkä ovat yritysvastuun näkökulmasta aktiivisimpia ja keskeisimpiä sidosryhmiä ja minkälainen rooli työntekijöillä on yritysvastuun edistäjinä.
Laajan integroivan aiheen ja vähäisen aiemman tutkimustiedon vuoksi tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhteensä yhdeksää yritysvastuuasiantuntijaa. Aineiston analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Tuloksista ilmenee, että yritysvastuu merkitsee melko erilaisia asioita eri sektoreiden organisaatioille, mutta käsitykset nykyisistä ja tulevista haasteista ovat melko yhteneväisiä sektoreiden välillä. Kolmas sektori näyttäytyy haastatteluissa vastuullisena, mutta ei kuitenkaan yritysvastuullisena. Kolmas sektori kokee yritysvastuun koskettavan yrityksiä ja oman vastuullisuutensa olevan arvolähtöistä, vaikka organisaatio harjoittaisi liiketoimintaakin. Yritysvastuuta toteuttavat ja edistävät pääsääntöisesti yritysvastuuasiantuntijat sektorista huolimatta. Työntekijöiden asemaa sidosryhmänä ei huomioida riittävästi organisaatioiden toiminnassa, sillä työntekijöiden rooli yritysvastuun kehittäjinä on tutkielman perusteella vähäinen. Myös ympäristöjohtamisen pitäisi olla korkeammalla organisaatioiden prioriteeteissa, mikäli liiketoimintaa halutaan kehittää kestävään suuntaan. Haastateltavat kokevat ristiriitaa talouden ja vastuullisuuden välillä ja yritysvastuun mittaaminen koetaan haasteelliseksi. Organisaatioiden tulisikin ehkä siirtyä arvottamaan luonnonympäristöä enemmän myös itseisarvona eikä yksin välineellisistä syistä, jolloin tarve mittaamiselle vähenisi.
Laajan integroivan aiheen ja vähäisen aiemman tutkimustiedon vuoksi tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhteensä yhdeksää yritysvastuuasiantuntijaa. Aineiston analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Tuloksista ilmenee, että yritysvastuu merkitsee melko erilaisia asioita eri sektoreiden organisaatioille, mutta käsitykset nykyisistä ja tulevista haasteista ovat melko yhteneväisiä sektoreiden välillä. Kolmas sektori näyttäytyy haastatteluissa vastuullisena, mutta ei kuitenkaan yritysvastuullisena. Kolmas sektori kokee yritysvastuun koskettavan yrityksiä ja oman vastuullisuutensa olevan arvolähtöistä, vaikka organisaatio harjoittaisi liiketoimintaakin. Yritysvastuuta toteuttavat ja edistävät pääsääntöisesti yritysvastuuasiantuntijat sektorista huolimatta. Työntekijöiden asemaa sidosryhmänä ei huomioida riittävästi organisaatioiden toiminnassa, sillä työntekijöiden rooli yritysvastuun kehittäjinä on tutkielman perusteella vähäinen. Myös ympäristöjohtamisen pitäisi olla korkeammalla organisaatioiden prioriteeteissa, mikäli liiketoimintaa halutaan kehittää kestävään suuntaan. Haastateltavat kokevat ristiriitaa talouden ja vastuullisuuden välillä ja yritysvastuun mittaaminen koetaan haasteelliseksi. Organisaatioiden tulisikin ehkä siirtyä arvottamaan luonnonympäristöä enemmän myös itseisarvona eikä yksin välineellisistä syistä, jolloin tarve mittaamiselle vähenisi.