Contemporary music festivals as micronational spaces : articulations of national identity in Serbia’s Exit and Guča trumpet festivals in the post-Milošević era

Abstract

In this study, I address issues of national identity articulations in post-Milošević Serbia (i.e. from 2000 onwards) using two major Serbian music festivals as case studies – the Exit and Guča trumpet festivals. The Exit and Guča festivals are particularly instructive for this line of inquiry because of fundamental aesthetic and ideological differences they are said to embody; namely, the two festivals are often narrated domestically as representing Two Serbias, thereby evoking the recurring West-East hermeneutic and its familiar taxonomy of binaries.

The study first documents in detail the various ways in which Exit and Guča both reflect and construct the perceived schisms in Serbia’s national identity imaginary. Second, the study challenges the polarized representations of Exit and Guča by pointing to internal contradictions inherent in each festival. To achieve both objectives, I develop a new approach to festival research on national identity – one which arises from the idea of contemporary music festivals as micronational spaces. Informed by the larger framework of critical cultural theory and using rich research material from a wide variety of sources (including ethnographic evidence), the study ultimately illuminates the discursive practices underpinning the social production of Exit and Guča as particular types of micronational spaces, specifically, as a counter- and as an organic space respectively. Of special analytical interest is also the perception of each festival, both native and foreign, within the symbolic geographies of Serbia and the world beyond.

The study concludes with a discussion on the transformation of Exit and Guča into (national) brandscapes and the effects this conceptual change has produced on the local perception of each festival as well as of the interrelated fields of popular music and national identity more generally. The final argument of the study is that the branding talk in two Serbian festivals ultimately recasts the earlier Balkanist discourse on Serbia’s indeterminate position between the West and the East, but in a way which provides little hope for alternative visions of the nation’s future. One solution to this problem is arguably the key concept of the study – specifically, the ideas of the festival microcitizenship and coming community – which may be used as an alternative perspective for exploring the political function of music festivals as much in Serbia as elsewhere.

Tutkimuksessa tarkastelen kansallisen identiteetin rakentumista Miloševićin jälkeisessä Serbiassa (vuodesta 2000 alkaen) käyttäen tapaustutkimuksena kahta merkittävää serbialaista musiikkifestivaalia, Exitiä sekä Guča torvisoittokuntafestivaalia. Exit- ja Guča-festivaali toimivat havainnollistavina esimerkkeinä, sillä niiden välillä katsotaan yleisesti olevan huomattavia esteettisideologisia eroja; kansallisissa narratiiveissa festivaalien kuvaillaan edustavan kahta Serbiaa, mikä toisintaa länsi-itä-hermeneutiikkaa ja sen vastakohtaisuusajatteluun perustuvaa arvomaailmaa.

Tutkimus kuvaa ensinnäkin yksityiskohtaisesti niitä keinoja, joiden avulla Exit ja Guča heijastavat ja rakentavat Serbian kansallisen itseymmärryksen osaksi miellettyjä kiistoja. Toisekseen tutkimus haastaa Exitin ja Gučan vastakkaisuutta korostavia representaatioita keskittämällä huomion kummankin festivaalin sisäisiin ristiriitoihin. Tätä varten kehitän tutkimuksessa uuden lähestymistavan kansallisen identiteetin tarkasteluun festivaalitutkimuksen kautta, joka nojaa ajatukseen nykyajan musiikkifestivaaleista mikrokansallisina tiloina. Tutkimuksen pohjana toimivat kriittisen kulttuurintutkimuksen teoriat sekä monipuolinen tutkimusaineisto (mukaan lukien etnografinen materiaali), joiden avulla tutkimus valottaa Exit- ja Guča-festivaaleja ympäröiviä diskurssin tuottamisen tapoja ja miten ne sosiaalisesti rakentavat kuvaa kyseisistä festivaaleista mikrokansallisina tiloina, ensin mainittua vastakulttuurisena ja jälkimmäistä orgaanisena tilana. Analyyttisen huomion kohteena ovat niin ikään kotimaiset ja ulkomaiset mielikuvat ja käsitykset kyseisistä festivaaleista osina Serbian symbolista maantiedettä sekä muuta maailmaa.

Tutkimuksen perusteella Exit- ja Guča-festivaalien voidaan todeta muodostuneen (kansallisiksi) brändikokonaisuuksiksi (brandscape) ja että tämä käsitteellinen muutos on vaikuttanut paikallisiin mielikuviin molemmista festivaaleista sekä yleisemmin populaarimusiikin ja kansallisidentiteetin kytköksiin. Tutkimuksen johtopäätös on, että kahden festivaalin brändäyspuhe toistaa aiempaa balkanistista diskurssia Serbian häilyvästä positiosta lännen ja idän välillä, mutta tekee sen tavalla, joka ei tarjoa vaihtoehtoisia näkemyksiä maan tulevaisuudesta. Yhtenä ratkaisuna tutkimus esittää, että siinä kehitettyjä keskeisiä teoreettisia käsitteitä, festivaalien mikrokansalaisuutta ja yhteisöksi tulemista, on mahdollista käyttää vaihtoehtoisina lähestymistapoina musiikkifestivaalien poliittisten funktioiden tutkimisessa sekä Serbiassa että muualla maailmassa.