Intimately allegorical : the poetics of self-mediation in stand-up comedy
Lindfors, Antti (2019-05-24)
Intimately allegorical : the poetics of self-mediation in stand-up comedy
(24.05.2019)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7651-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7651-5
Tiivistelmä
The dissertation presents stand-up comedy as a genre of embodied verbal art and semiotic interaction. In particular, the study elaborates on how stand-up comics mediate themselves in a public arena and playfully thematize and reappropriate this self-mediation within a performance form founded on the ideals of immediacy, actuality, and self-presence.
The dissertation attends to such poetics of self-mediation through the lenses of textuality, reflexivity, and relatability. The perspective of textuality orients the research toward stand-up routines as the foremost texts, or metadiscursive units of expression, through which stand-up comics mediate themselves for their audiences’ consumption. The perspective of reflexivity orients the research toward the metapragmatics of stand-up comedy, including both metacommunication in performance and the ideologies and valuations (of communication) embedded in the practice of stand-up. The perspective of relatability orients the research toward the dynamics of stand-up as an economy of attention and affect that depends on intersubjective capture between participants of interaction.
The analysis is methodologically informed by the disciplinary formations of folklore studies, linguistic anthropology, and cultural studies. First, folklore studies provides an approach to analyzing stand-up comedy as a genre of textual production, performance, circulation, and reception. Second, the dissertation adopts methodological tools from linguistic anthropology in its shared fascination with mediation and reflexivity in semiotic interaction. Third, the study draws from cultural studies in its broad interdisciplinary and critical ethos.
The analysis is based on a heterogeneous set of source materials. First, stand-up is approached as performance through participant observation in the Finnish comedy scene, primarily in Helsinki. Second, stand-up is approached through metadiscourse, using data primarily accumulated by means of a questionnaire given to Finnish stand-up comics (17 written answers). Third, stand-up is approached as commodity through the analysis of 46 stand-up specials released by Netflix in 2017 and other stand-up recordings available to the author. This data is supplemented by miscellaneous literary and media texts, such as public interviews, articles, literature, and television series on stand-up.
The introductory synopsis of the thesis outlines the theoretical and methodological fundamentals for studying stand-up comedy as embodied verbal art and semiotic interaction. In particular, it develops an approach to understanding stand-up performance as an “affective arrangement” and an economy of relatability, and as textual production based on the principle of poetic parallelism. Moreover, the introduction provides a heuristic for analyzing stand-up as a continuum between performance of self and animation of voice. The dissertation is comprised of four original articles published in journals loosely representing the fields of folklore studies, (linguistic) anthropology, and ethnology. The specific articles address the following topics in stand-up comedy: 1) reflexivity and participation; 2) satire as a performance of moral accountability; 3) parallelism and stance; and 4) narration and co-temporal gestures. Allegorisen intiimiä: Itsevälittymisen poetiikka stand up -komiikassa
Väitöstutkimus käsittelee stand up -komiikkaa suullis-kehollisen lavataiteen ja semioottisen vuorovaikutuksen lajina. Tutkimus keskittyy erityisesti kysymykseen, miten stand up -koomikot esittävät eli välittävät itseään julkisella areenalla, ja miten tätä itsen välitystä tematisoidaan ja haltuunotetaan esityslajissa, jonka kulmakiviä ovat välittömyyden ja läsnäolon ihanteet.
Tutkimus lähestyy tällaista itsevälittymisen poetiikkaa tekstuaalisuuden, refleksiivisyyden ja samastuttavuuden toisiaan täydentävistä näkökulmista. Tekstuaalisuuden käsitteen kautta stand up -rutiineja analysoidaan teksteinä, tai metadiskursiivisina ilmaisullisina yksikköinä, joiden välityksellä stand up -koomikot esittävät itseään yleisöilleen. Refleksiivisyyden käsite suuntaa tutkimusta kohti stand up -komiikan metapragmatiikkaa eli esityksessä ilmenevää metakommunikaatiota ja stand up -komiikan kommunikatiivisia ideologioita. Samastuttavuuden käsitteen kautta stand up -komiikkaa tarkastellaan dynaamisena huomio- ja affektitaloutena, joka perustuu vuorovaikutuksen osapuolten toisteisesti uusinnettuun intersubjektiiviseen yhteyteen.
Tutkimus ammentaa metodologisesti folkloristiikan, lingvistisen antropologian ja kulttuurintutkimuksen oppialoista. Ensiksi, stand up -komiikkaa tarkastellaan folkloristisesti tekstien tuotantona, esittämisenä, sosiaalisena kiertona ja vastaanottona. Toiseksi, tutkimus jakaa lingvistinen antropologian kiinnostuksen refleksiivisyyteen kaiken merkkivälitteisen vuorovaikutuksen keskeisenä aspektina. Kolmanneksi, tutkimus sitoutuu kulttuurintutkimuksen tieteidenväliseen ja kriittiseen eetokseen.
Tutkimus pohjautuu kolmenlaisille aineistokokonaisuuksille. Ensiksi, stand up -komiikkaa lähestytään performanssina suomalaisessa ja tarkkaan ottaen helsinkiläisessä stand up -skenessä suoritetun osallistuvan havainnoinnin kautta. Toiseksi, stand up -komiikkaa lähestytään metadiskurssina hyödyntäen suomalaisilta stand up -koomikoilta koottua kyselyaineistoa (17 kirjallista vastausta). Kolmanneksi, stand up -komiikkaa tarkastellaan kulutustuotteena hyödyntäen suoratoistopalvelu Netflixin vuonna 2017 julkaisemaa 46 stand up -spesiaalia ja muita stand up -tallenteita. Tätä aineistokokonaisuutta täydennetään sekalaisella stand upia koskevalla kirjallisuudella ja mediateksteillä, kuten julkisilla haastatteluilla, artikkeleilla ja televisiosarjoilla.
Väitöskirjan johdanto esittelee työn metodologiset ja teoreettiset lähtökohdat. Johdanto mallintaa stand up -esityksen affektiivisena koosteena ja samastuttavuuden taloutena, esittelee parallelismin sen keskeisenä poeettisena trooppina ja käsitteellistää koko lajin itsen esittämisen ja äänten animoimisen välillä liikkuvana jatkumona. Tutkimus koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista, jotka on julkaistu folkloristiikan, (lingvistisen) antropologian ja etnologian lehdissä. Artikkeleissa stand up -komiikkaa analysoidaan 1) refleksiivisyyden ja osallistumisen, 2) satiirin ja moraalisen vastuullistamisen, 3) parallelismin ja asennoitumisen ilmaisun, sekä 4) kerronnan ja samanaikaisten eleiden toisiaan täydentävistä näkökulmista.
The dissertation attends to such poetics of self-mediation through the lenses of textuality, reflexivity, and relatability. The perspective of textuality orients the research toward stand-up routines as the foremost texts, or metadiscursive units of expression, through which stand-up comics mediate themselves for their audiences’ consumption. The perspective of reflexivity orients the research toward the metapragmatics of stand-up comedy, including both metacommunication in performance and the ideologies and valuations (of communication) embedded in the practice of stand-up. The perspective of relatability orients the research toward the dynamics of stand-up as an economy of attention and affect that depends on intersubjective capture between participants of interaction.
The analysis is methodologically informed by the disciplinary formations of folklore studies, linguistic anthropology, and cultural studies. First, folklore studies provides an approach to analyzing stand-up comedy as a genre of textual production, performance, circulation, and reception. Second, the dissertation adopts methodological tools from linguistic anthropology in its shared fascination with mediation and reflexivity in semiotic interaction. Third, the study draws from cultural studies in its broad interdisciplinary and critical ethos.
The analysis is based on a heterogeneous set of source materials. First, stand-up is approached as performance through participant observation in the Finnish comedy scene, primarily in Helsinki. Second, stand-up is approached through metadiscourse, using data primarily accumulated by means of a questionnaire given to Finnish stand-up comics (17 written answers). Third, stand-up is approached as commodity through the analysis of 46 stand-up specials released by Netflix in 2017 and other stand-up recordings available to the author. This data is supplemented by miscellaneous literary and media texts, such as public interviews, articles, literature, and television series on stand-up.
The introductory synopsis of the thesis outlines the theoretical and methodological fundamentals for studying stand-up comedy as embodied verbal art and semiotic interaction. In particular, it develops an approach to understanding stand-up performance as an “affective arrangement” and an economy of relatability, and as textual production based on the principle of poetic parallelism. Moreover, the introduction provides a heuristic for analyzing stand-up as a continuum between performance of self and animation of voice. The dissertation is comprised of four original articles published in journals loosely representing the fields of folklore studies, (linguistic) anthropology, and ethnology. The specific articles address the following topics in stand-up comedy: 1) reflexivity and participation; 2) satire as a performance of moral accountability; 3) parallelism and stance; and 4) narration and co-temporal gestures.
Väitöstutkimus käsittelee stand up -komiikkaa suullis-kehollisen lavataiteen ja semioottisen vuorovaikutuksen lajina. Tutkimus keskittyy erityisesti kysymykseen, miten stand up -koomikot esittävät eli välittävät itseään julkisella areenalla, ja miten tätä itsen välitystä tematisoidaan ja haltuunotetaan esityslajissa, jonka kulmakiviä ovat välittömyyden ja läsnäolon ihanteet.
Tutkimus lähestyy tällaista itsevälittymisen poetiikkaa tekstuaalisuuden, refleksiivisyyden ja samastuttavuuden toisiaan täydentävistä näkökulmista. Tekstuaalisuuden käsitteen kautta stand up -rutiineja analysoidaan teksteinä, tai metadiskursiivisina ilmaisullisina yksikköinä, joiden välityksellä stand up -koomikot esittävät itseään yleisöilleen. Refleksiivisyyden käsite suuntaa tutkimusta kohti stand up -komiikan metapragmatiikkaa eli esityksessä ilmenevää metakommunikaatiota ja stand up -komiikan kommunikatiivisia ideologioita. Samastuttavuuden käsitteen kautta stand up -komiikkaa tarkastellaan dynaamisena huomio- ja affektitaloutena, joka perustuu vuorovaikutuksen osapuolten toisteisesti uusinnettuun intersubjektiiviseen yhteyteen.
Tutkimus ammentaa metodologisesti folkloristiikan, lingvistisen antropologian ja kulttuurintutkimuksen oppialoista. Ensiksi, stand up -komiikkaa tarkastellaan folkloristisesti tekstien tuotantona, esittämisenä, sosiaalisena kiertona ja vastaanottona. Toiseksi, tutkimus jakaa lingvistinen antropologian kiinnostuksen refleksiivisyyteen kaiken merkkivälitteisen vuorovaikutuksen keskeisenä aspektina. Kolmanneksi, tutkimus sitoutuu kulttuurintutkimuksen tieteidenväliseen ja kriittiseen eetokseen.
Tutkimus pohjautuu kolmenlaisille aineistokokonaisuuksille. Ensiksi, stand up -komiikkaa lähestytään performanssina suomalaisessa ja tarkkaan ottaen helsinkiläisessä stand up -skenessä suoritetun osallistuvan havainnoinnin kautta. Toiseksi, stand up -komiikkaa lähestytään metadiskurssina hyödyntäen suomalaisilta stand up -koomikoilta koottua kyselyaineistoa (17 kirjallista vastausta). Kolmanneksi, stand up -komiikkaa tarkastellaan kulutustuotteena hyödyntäen suoratoistopalvelu Netflixin vuonna 2017 julkaisemaa 46 stand up -spesiaalia ja muita stand up -tallenteita. Tätä aineistokokonaisuutta täydennetään sekalaisella stand upia koskevalla kirjallisuudella ja mediateksteillä, kuten julkisilla haastatteluilla, artikkeleilla ja televisiosarjoilla.
Väitöskirjan johdanto esittelee työn metodologiset ja teoreettiset lähtökohdat. Johdanto mallintaa stand up -esityksen affektiivisena koosteena ja samastuttavuuden taloutena, esittelee parallelismin sen keskeisenä poeettisena trooppina ja käsitteellistää koko lajin itsen esittämisen ja äänten animoimisen välillä liikkuvana jatkumona. Tutkimus koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista, jotka on julkaistu folkloristiikan, (lingvistisen) antropologian ja etnologian lehdissä. Artikkeleissa stand up -komiikkaa analysoidaan 1) refleksiivisyyden ja osallistumisen, 2) satiirin ja moraalisen vastuullistamisen, 3) parallelismin ja asennoitumisen ilmaisun, sekä 4) kerronnan ja samanaikaisten eleiden toisiaan täydentävistä näkökulmista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2847]