Vastatarinoita kilpailuyhteiskunnalle : Osallisuusteoreettinen ja narratiivinen tutkimus Party-hankkeen asiakkaiden osallisuuden ja selviytymisen kokemuksista
Nikka, Laura (2019-04-18)
Vastatarinoita kilpailuyhteiskunnalle : Osallisuusteoreettinen ja narratiivinen tutkimus Party-hankkeen asiakkaiden osallisuuden ja selviytymisen kokemuksista
Nikka, Laura
(18.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052016187
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052016187
Tiivistelmä
Tutkimustehtävänä on tarkastella Parempaa työ- ja toimintakykyä –hankkeen (2015-2018) asiakkaiden kokemuksia osallisuudesta ja selviytymisestä pitkäaikaistyöttömyydessä. Tutkimuksen kontekstina ovat Turun kaupungin Kimmoke-tapahtumat, jotka ovat tarkoitettu vähävaraisille kaupunkilaisille osallistamisen edistämiseksi kaupungin kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Turun kaupungin vapaa-aikatoimiala ja Party-hanke toteuttivat ja kehittivät edelleen Kimmoke-tapahtumia, joissa rakentunutta osallisuutta ja sen mekanismeja tutkin työssäni. Lisäksi tutkin osallisuuden ja selviytymisen muotoutumista asiakkaiden elämänkerrallisissa kertomuksissa. Teoreettisina lähestymistapoina ovat osallisuusteoreettinen ja narratiivinen tutkimusote, mutta tutkielmani on ensisijaisesti aineistolähtöistä. Tarkoituksena on selvittää (1) miten ja millaisia osallisuuden merkityksiä asiakkaat rakentavat elämäntarinoissaan ja Kimmoke-tapahtumien kontekstissa? (2) Rakentuuko elämänkerroissa selviytymistarinoita ja millä tavoin?
Tutkimuskohteina ovat viiden hankkeeseen osallistuneen asiakkaan haastattelut, joissa käytän elämäntarinallis-kerronnallista metodia. Analyysiosuudessa sovellan Vilma Hännisen tarinallisen kiertokulun teoriaa (2000) elämäntarinoissa rakentuvien selviytymisen tasojen havainnoimiseksi. Kimmoke-tapahtumien ja elämäntarinoiden osallisuuden rakentumista analysoin tukeutumalla Anna-Maria Isolan ym. (2017) osallisuuden viitekehyksen teoriaan, joka on luotu Osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeessa (Sokra, THL).
Tutkielmani johtopäätelmien mukaan osallisuus on jatkuvasti liikkeessä olevaa ja yhteydessä elämän eri osa-alueisiin, jotka vuoroin vahvistavat ja kutistavat henkilön yhteiskunnallista tilaa, jossa osallisuus muotoutuu. Haastateltavien kokemuksista oli löydettävissä osallisuuden palasia, jotka kaikki yhdessä mahdollistivat sen rakentumista. Ne muodostuivat asiakkaille resursseiksi, joihin he kykenivät yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti tarttumaan. Osallisuuden voimakkuuteen vaikuttivat keskeisesti tapahtumissa ilmentyneet kolme aikahorisonttia: odotus, tapahtuma ja jälkitila. Havaintojeni pohjalta muodostin osallisuuden rakentumisen mallikuvion Kimmoke-toiminnan kontekstissa. Osallisuuden toteutuminen ei ole riippuvainen vain asiakkaiden toimintakyvyn tasoista, vaan sitä voi muodostua huomioimalla asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja osallisuuden palaset osana palveluja.
Tulokset osoittavat, kuinka pienet kertomukset vaikuttavat pitkäaikaistyöttömyydestä selviytymisessä niin nykyhetkessä kuin elämänhistoriassa. Kolmen haastateltavan elämäntarinoissa oli havaittavissa vahvempi selviytymisen taso. Selviytymisen ja osallisuuden muodostumiseen vaikuttivat erityisesti selviytymisen tarinatyyppien historiallinen kerrostuneisuus ja Party-hankkeen tuki. Osallisuuden edistämisen avulla on mahdollista luoda pitkäaikaistyöttömille toisenlaisia identiteettejä, joiden kautta sisäinen tarina ja elämä voivat saada käänteen parempaan. Tärkeiksi tuen muodoiksi hankkeessa koettiin palvelun matala kynnys, tavoitettavuus, moniammatillisuus ja asiakkaan kokonaisvaltainen arvioiminen. Erityisesti jälkimmäinen on sosiaalityön vahvaa osaamisaluetta, jolla tulisi olla roolinsa sote-uudistuksessa ja moniammatillisessa tiimityössä tulevaisuudessa. Tutkielman tuloksia voidaan huomioida ajankohtaisesti Turun kaupungin sosiaalipalvelujen ryhmämuotoista sosiaalista kuntoutusta kehitettäessä, jossa Kimmoke-ranneke on vakituinen osa kokonaisuutta.
Tutkimuskohteina ovat viiden hankkeeseen osallistuneen asiakkaan haastattelut, joissa käytän elämäntarinallis-kerronnallista metodia. Analyysiosuudessa sovellan Vilma Hännisen tarinallisen kiertokulun teoriaa (2000) elämäntarinoissa rakentuvien selviytymisen tasojen havainnoimiseksi. Kimmoke-tapahtumien ja elämäntarinoiden osallisuuden rakentumista analysoin tukeutumalla Anna-Maria Isolan ym. (2017) osallisuuden viitekehyksen teoriaan, joka on luotu Osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeessa (Sokra, THL).
Tutkielmani johtopäätelmien mukaan osallisuus on jatkuvasti liikkeessä olevaa ja yhteydessä elämän eri osa-alueisiin, jotka vuoroin vahvistavat ja kutistavat henkilön yhteiskunnallista tilaa, jossa osallisuus muotoutuu. Haastateltavien kokemuksista oli löydettävissä osallisuuden palasia, jotka kaikki yhdessä mahdollistivat sen rakentumista. Ne muodostuivat asiakkaille resursseiksi, joihin he kykenivät yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti tarttumaan. Osallisuuden voimakkuuteen vaikuttivat keskeisesti tapahtumissa ilmentyneet kolme aikahorisonttia: odotus, tapahtuma ja jälkitila. Havaintojeni pohjalta muodostin osallisuuden rakentumisen mallikuvion Kimmoke-toiminnan kontekstissa. Osallisuuden toteutuminen ei ole riippuvainen vain asiakkaiden toimintakyvyn tasoista, vaan sitä voi muodostua huomioimalla asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja osallisuuden palaset osana palveluja.
Tulokset osoittavat, kuinka pienet kertomukset vaikuttavat pitkäaikaistyöttömyydestä selviytymisessä niin nykyhetkessä kuin elämänhistoriassa. Kolmen haastateltavan elämäntarinoissa oli havaittavissa vahvempi selviytymisen taso. Selviytymisen ja osallisuuden muodostumiseen vaikuttivat erityisesti selviytymisen tarinatyyppien historiallinen kerrostuneisuus ja Party-hankkeen tuki. Osallisuuden edistämisen avulla on mahdollista luoda pitkäaikaistyöttömille toisenlaisia identiteettejä, joiden kautta sisäinen tarina ja elämä voivat saada käänteen parempaan. Tärkeiksi tuen muodoiksi hankkeessa koettiin palvelun matala kynnys, tavoitettavuus, moniammatillisuus ja asiakkaan kokonaisvaltainen arvioiminen. Erityisesti jälkimmäinen on sosiaalityön vahvaa osaamisaluetta, jolla tulisi olla roolinsa sote-uudistuksessa ja moniammatillisessa tiimityössä tulevaisuudessa. Tutkielman tuloksia voidaan huomioida ajankohtaisesti Turun kaupungin sosiaalipalvelujen ryhmämuotoista sosiaalista kuntoutusta kehitettäessä, jossa Kimmoke-ranneke on vakituinen osa kokonaisuutta.