SYKSYN LYLYÄ LAATI, TALVEN KALHUA KAVERTI: Epäparisten suksien ja niiden käytön rekonstruktio suksi -innovaation ja -artefaktin kulttuurihistoriallisessa kontekstissa

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin epäparisten suksien ilmiötä: historiaa, levinneisyyttä, ominaisuuksia, funktiota, paikkaa suksi-innovaation kentässä sekä epäparisten suksien valmistusta ja käyttöä. Epäparisilla suksilla tarkoitetaan erityisesti Fennoskandian alueella esiintynyttä suksen erikoismuotoa, jossa sukset ovat olleet eri paria. Vasemmassa jalassa hiihtäjällä on ollut liukusuksi lyly ja oikeassa jalassa potkusuksi kalhu. Suksi ja hiihtäminen ovat olleet historialliskansatieteellisen ja arkeologisen tutkimuksen mielenkiinnon kohteena Suomessa ja Skandinaviassa jo toista sataa vuotta. Kuitenkin juuri epäpariset sukset ovat jääneet vaille laajempaa tutkimusta. Tutkimusmenetelminä sovellettiin historiantutkimuksen ja kokeellisen arkeologian menetelmiä. Tutkimus jakautui kolmeen osaan. Ensimmäinen osa tarkasteli aihetta historiallisten lähteiden ja aiempien tutkimusten valossa, toinen osa rekonstruktion valmistuksen näkökulmasta ja kolmas osa käyttökokeiden pohjalta. Tutkimuksessa saatiin selville yleisen suksi-innovaation olevan peräisin jo mesoliittiselta kivikaudelta. Suksien tyypittelyn näkökulmasta epäparisten suksien paikka on hybridi (yhdistelmä) erityyppisistä tasaparisista suksista. Epäpariset sukset ovat ilmeisesti syntyneet Pohjanlahden ympäristön saamelaiskulttuurissa hirvieläinten kevättalvista nopeatempoista ajohiihtoa varten yhdistämällä poronnahalla pohjattu karvapohjasuksi ja olaksellinen liukusuksi. Suksityypin synnyn ajankohta on rautakausi, mahdollisesti jopa varhaisrautakausi (n. 500 eaa - 400 jaa) liittyen kostean ja kylmän subatlanttisen ilmastovaiheen pitkään talviseen kevääseen. Epäparisten valmistus ja käyttö hiipui ja loppui 1800-luvulla hirvi- ja peurakannan romahdukseen ja pyynniltä rauhoittamiseen Suomen alueella. Tutkimus osoitti epäparisten suksien materiaaleina käytetyn etenkin lylymäntyä ja koivua. Tutkimuksessa valmistettiin epäparisten suksien rekonstruktio hankitun ja analysoidun tiedon pohjalta. Rekonstruktion mallina oli Kansallismuseoon Tornionjokilaaksosta talletetut epäpariset sukset (KM7564). Epäparisten suksien valmistus osoittautui vaativaksi käsityöprosessiksi. Käyttökokeet antoivat arvokasta tietoa suksityypin hiihtotekniikasta ja ominaisuuksista. Hiihtotapa on ollut epäsymmetrinen, mutta tehokas ja mahdollistanut suuren nopeuden. Suksilla saavutettiin kevätjäällä jopa matkanopeus 16,8 km/h, mikä selittää suksityypin suosiota eräkulttuurissa rautakaudelta aina 1800-luvun loppuun asti. Suksityyppi myös vapautti metsästäjän kädet aseen käytölle, sillä vauhtia voitiin ylläpitää pelkän jalkatyöskentelyn avulla. Epäparinen suksi edusti aikanansa pisimmälle vietyä suksen kehitysastetta eräkulttuurin yhteydessä.