Teachers’ emotions and beliefs : intertwined with teachers’ support for students’ psychological needs

Abstract

This dissertation aimed to investigate the significance of and the associations between teachers’ support for autonomy, competence, and relatedness as well as teachers’ emotions and beliefs in the classroom. To my knowledge, there is a lack of empirical research that simultaneously investigates the essence of and the relationship between these variables. Specifically, my doctoral work aimed to deepen the understanding of teachers’ emotional experience, emotion regulation, emotion expression, support for autonomy, competence, and relatedness, controlling teaching, and teachers’ beliefs, both theoretically and empirically; to develop valid methods for systematic analysis of these variables; and to provide educational implications for the fostering of teachers’ positive beliefs and emotions as well as effective teaching to support students’ psychological needs. This dissertation comprises three studies to achieve these aims.

In Study I, the aim was to investigate teachers’ emotion regulation strategies and relate them to students’ perceptions of their teachers’ emotions, using students’ surveys and teachers’ interviews. Four teachers and 53 students in Grades 7 to 9 in an international lower-secondary school in Finland participated in this study. All students completed surveys eliciting their perceptions of their teachers’ emotions during teaching. After the students were surveyed, each teacher participated in a semi-structured interview concerning their emotional experiences and emotion regulation strategies when teaching a particular class. The frequency of display of teachers’ emotions during teaching, as perceived by the students, was then calculated. Based on Gross’s process model of emotion regulation, a deductive template approach was employed to frame the analysis of the interviews. The results suggested that antecedent-focused emotion regulation might be more desirable than response-focused emotion regulation. In particular, reappraisal appeared more effective than suppression in increasing the expression of positive emotions and reducing the expression of negative emotions. Additionally, the findings suggested that a strategy of suppression should be discouraged, given that it may decrease positive-emotion expression and increase negative-emotion expression, and may hinder the development of positive teacher-student relationships in a cyclic process. Finally, this study indicated that teachers’ beliefs play an important role in teachers’ interpretation of challenges and their employment of emotion regulation strategies. This study also deepened our understanding of teachers’ emotions and provided a solid foundation for Study II.

In Study II, the aim was to explore teachers’ beliefs and emotion expression via semi-structured interviews with teachers and to discuss the findings in relation to Self-Determination Theory, which addresses teachers’ support for autonomy, competence, and relatedness. The participants were comprised of six teachers in Grades 7 and 9 from a multicultural school in Finland. Each teacher participated in a semi-structured interview concerning emotional experience and emotion expression when teaching a particular class. Teachers’ emotion expression was coded using deductive thematic analysis, in which an analytical scheme was developed a priori based on the theoretical constructs from a systematic literature review. Teachers’ beliefs were inferred from teachers’ accounts of their emotional and teaching experiences and were coded by combining deductive and inductive thematic analysis. This study found that teachers’ beliefs about their roles as educators, carers, and providers of reassurance reflected the importance of expressing clear expectations, caring for students, and considering students’ perspectives and feelings. Teachers’ beliefs about equality between teachers and students appeared to be connected with trust in students and encouragement of their self-initiation. Teachers’ beliefs about closeness to students reflected the importance of caring for students. Teachers’ expression of negative emotions by discussing the problem with students conveyed explanatory rationales for expected student behaviors. This study revealed that teachers’ beliefs about teacher-student power relations might be connected with teachers’ appraisals of students’ misbehaviors. The findings also suggest that teachers need to discuss the problem with students rather than lose their tempers or suppress their emotions when they feel a need to direct-stage or intentionally express anger. Future research could investigate the issue of teachers’ faking a particular emotion, such as faking indifference, which was found in this study. Future research could also explore the reasons for, and harmfulness of, embracing beliefs, e.g., negative expression of anger as a safety belt (to secure teachers against the offensiveness of students’ misbehaviors). This study also provided insights into autonomy-supportive teaching for the design of Study III.

In Study III, the aim was to explore teachers’ autonomy-supportive and controlling behaviors through case studies that used video analysis. The two participating teachers were from a secondary school in southwestern Finland. Four lessons presented by these teachers were videotaped during their regular teaching. All verbal interactions in the videos were transcribed and subtitled in English for data analysis. The coding schemes were developed a priori, based on an extensive review of the literature addressing autonomy support and control. Three researchers coded teachers’ utterances (verbal) and also interpreted teachers’ tones and gestures (nonverbal), using the linguistic annotation software ELAN (2017). The results showed that teachers employ both autonomy support and control to different extents, and the use of autonomy support and control may be contingent on different contexts. This study also found novel evidence of error tolerance as a category of teachers’ autonomy-supportive teaching. This strategy has not been investigated from the perspective of autonomy support in previous research. Further, the findings indicated that indirect control, which includes creating ego-involvement and conditional regard, and its effects on students’ learning and well-being in classroom contexts should be explored further in future research. It was also found that teachers may offer choices about the layout of classroom activities and the selection of learning materials, but may pay less attention to choices about independent student opinions of the learning content. The results also indicated that controlling language may not have utility in motivating student classroom activities as expected by teachers. Finally, this study suggested that different teaching experiences related to responsibility and accountability may influence teachers’ adoption of autonomy-supportive or controlling teaching strategies.

In sum, the three studies convincingly indicated that teachers’ emotions and beliefs are intertwined with their support for students’ autonomy, competence, and relatedness. Teachers should be encouraged to embrace empathy beliefs to interpret challenging situations, modulate emotional experiences, and foster close and supportive relationships with students. Also, teachers should be discouraged from using suppression as their emotion regulation strategy and encouraged to employ reappraisal to interpret challenges meaningfully during teaching. When teachers feel a need to express their negative emotions, losing their tempers or suppressing their feelings should be discouraged, and discussing the problem with students is recommended. Moreover, teachers’ beliefs about their roles, teacher-student power relations, professional distance, and their negative emotion expression can be discussed in light of the prominent constructs of autonomy, competence, and relatedness support, highlighted in the Self-Determination Theory (SDT) literature. Hence, this dissertation suggests that teachers’ beliefs are valuable and should be included in the investigation of teachers’ support for students’ psychological needs and teachers’ emotions. Furthermore, the complexity of autonomy support and control indicated that teachers should be encouraged to self-reflect on the motivational strategies they employ and recognize their effects on students’ learning and well-being. This dissertation validated collecting quantitative data from students to explore teachers’ display of emotions and simultaneous examination of teachers’ emotion regulation strategies in light of students’ perceptions. This dissertation also validated the use of semi-structured interviews to explore teachers’ beliefs and emotion expression and inferring teachers’ beliefs from teachers’ accounts of their emotional and teaching experiences. Video analysis, used in the study concerning autonomy support and control, pinpoints the value of exploring more potential categories of autonomy-supportive and controlling teaching, such as error tolerance, found in the study.

Tässä väitöskirjassa yleisenä päämääränä oli tarkastella sitä, millaisten merkityssisältöjen vallitessa opettajien tunteet ja uskomukset sekä heidän kannustuksensa autonomiaan, osaamiseen ja yhteenkuuluvuuteen jäsentyvät luokkahuoneissa. Tietääkseni ei ole aikaisempaa empiiristä tutkimusta, jossa samanaikaisesti olisi tutkittu näiden edellä mainittujen muuttujien olemusta ja keskinäistä suhdetta. Erityisesti väitöskirjani tavoitteena oli syventää ymmärrystä opettajien tunnekokemuksista, tunteiden säätelystä, tunteiden ilmaisusta, uskomuksista, kannustamisesta autonomiaan, osaamiseen sekä yhteenkuuluvuuteen ja opettamisen hallintaan, jotta voidaan kehittää päteviä menetelmiä joiden avulla voidaan analysoida näitä muuttujia systemaattisesti. Tutkimuksen avulla voidaan saavuttaa kasvatustieteellisiä seurannaisvaikutuksia, joilla voidaan edistää opettajien myönteisiä käsityksiä ja tunnekokemuksia sekä tehokasta opettajuutta, ja joiden avulla kyetään vastaamaan opiskelijoiden psykologisiin tarpeisiin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi väitöskirja on tehty siten, että se koostuu kolmesta osittain toisiaan täydentävästä osasta.

Ensimmäisessä tutkimuksessa tavoitteena oli oppilaille teetettyjen kyselytutkimusten ja opettajahaastattelujen avulla tarkastella opettajien tunnesäätelystrategioita ja suhteuttaa saatuja tuloksia oppilaiden havaintoihin opettajien tunnetiloista. Tähän tutkimukseen osallistui neljä opettajaa ja 53 yläkouluikäistä oppilasta suomalaisesta kansainvälisestä peruskoulusta. Oppilaat esittivät kyselytutkimuksessa kantansa siitä, millaisessa mielentilassa he kokivat opettajan olevan opetustilanteessa. Oppilaille suunnattujen kyselyiden jälkeen jokainen opettaja osallistui teemahaastatteluihin, joissa tiedusteltiin heidän tunnetilojaan ja tunnesäätelystrategioitaan tietyillä oppitunneilla. Oppilailta kysyttiin, miten usein he kokivat opettajan näyttäneen jonkin tunnetilan opetustilanteessa. Nämä tunnetilat nimettiin ja laskettiin. Haastattelujen tuloksia tarkasteltiin deduktiivisen sisältöanalyysin avulla ja Grossin tunteiden säätelyn prosessimallin valossa. Tulosten perusteella havaittiin, että tilannesidonnaiset keinot saattavat olla reaktiosidonnaisia keinoja hyödyllisempiä opettajien tunteiden säätelyssä. Erityisesti tunteiden uudelleenarviointi vaikutti tunteiden tukahduttamista tehokkaammalta tavalta, kun pyrkimyksenä oli lisätä myönteisten tunteiden ilmaisua ja vähentää kielteisten tunteiden näyttämistä. Lisäksi löydösten perusteella havaittiin, että tunteiden tukahduttamisen strategiaa ei tulisi suosittaa, koska se saattaa vähentää myönteisten tunteiden ilmaisua ja lisätä kielteisten tunteiden esiintuomista, mikä voi vaikeuttaa myönteisen opettaja-oppilassuhteen rakentumista säännöllisessä opetustoiminnassa. Lopuksi tutkimus osoitti, että opettajien uskomuksilla on merkitystä sille, miten he tulkitsevat haasteita ja käyttävät tunnesäätelystrategioita. Tämä tutkimus syvensi myös ymmärrystämme opettajien tunteista ja loi vankkaa pohjaa toista tutkimusta varten.

Toisessa tutkimuksessa tavoitteena oli teemahaastattelujen avulla tarkastella opettajien uskomuksia ja tunteiden ilmaisuja sekä keskustella tuloksista itseohjautuvuusteorian valossa niiltä osin kuin se toi lisäymmärrystä tapoihin, joilla opettajat kannustivat oppilaita autonomiaan, osaamiseen ja yhteenkuuluvuuteen. Haastatteluihin osallistui kuusi suomalaisen monikulttuurisen yläkoulun opettajaa. Jokainen opettaja osallistui teemahaastatteluihin, joissa käsiteltiin heidän tunnekokemuksiaan ja tunteiden ilmaisujaan tietyillä oppitunneilla. Opettajien tunneilmaisut koodattiin deduktiivisen teema-analyysin avulla, mikä toteutettiin siten, että teoreettinen rakenne muotoiltiin järjestelmällisen kirjallisuuden arvioinnin pohjalta, minkä jälkeen analyyttinen suunnitelma oli valmis a priori. Opettajat kertoivat tunnetiloistaan ja opetuksen yhteydessä koetuista tuntemuksistaan ja näiden ilmaisujen pohjalta tehtiin yhteenveto opettajien näkemyksistä, minkä jälkeen ne koodattiin deduktiivisen ja induktiivisen teema-analyysin avulla. Tutkimuksen myötä selvisi, että opettajien näkemykset rooleistaan kasvattajina, välittäjinä ja tyynnyttäjinä heijastelivat sitä, että on tärkeää ilmaista selkeästi odotuksistaan ja huolenpidostaan, ja että opettajien on keskeistä huomioida oppilaittensa näkökannat ja tunteet. Opettajien näkemykset tasavertaisuudesta opettajien ja oppilaiden välillä näyttivät valavan luottamusta oppilaisiin, minkä seurauksena aloitteellisuuteen kannustaminen helpottui. Opettajien näkemykset läheisyydestä oppilaisiin kuvastuivat oppilaista välittämisen tärkeytenä. Opettajat, jotka ilmaisivat negatiivisia tuntemuksiaan keskustelemalla ongelmista oppilaidensa kanssa, välittivät samalla näille uskomuksiaan oppilailta odotetusta käytöksestä. Tutkimus osoitti, että mikäli halutaan ymmärtää taustaa sille, miten opettajat arvioivat oppilaiden huonoa käytöstä, olisi mielekästä tarkastella opettajan ja oppilaan välillä vallitsevia valtasuhteita. Tulokset osoittavat myös, että opettajien olisi pikemminkin syytä keskustella ongelmista oppilaiden kanssa sen sijaan että he menettävät malttinsa tai tukahduttavat tuntemuksensa, kun heille syntyy tarve ilmaista suuttumustaan suoraan. Tulevaisuudessa toteutettavissa tutkimuksissa voitaisiin tarkastella sitä, että opettaja teeskentelee tiettyä tunnetilaa. Tässä tutkielmassa havaittiin vain välinpitämättömyyden teeskentely. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin myös tarkastella syitä ja haittoja sille, että tiettyjä uskomuksia omaksutaan opetustilanteessa: opettaja saattaa esimerkiksi kokea, että suuttumuksen näyttäminen suojelee häntä oppilaiden huonolta käytökseltä ja osoittaa näille, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Tutkimus toi myös syvempää ymmärrystä itsenäisyyteen kannustavaan opettamisen tapaan, jota käsitellään tarkemmin kolmannessa tutkimuksessa.

Kolmannessa tutkimuksessa tavoitteena oli videoanalyysiä hyödyntävän tapaustutkimuksen avulla tarkastella opettajien tapoja kannustaa autonomiaan ja hallita oppilaitaan. Kaksi tutkimukseen osallistunutta opettajaa olivat yläkoulusta Lounais-Suomesta. Neljä näiden opettajien normaalia oppituntia kuvattiin videolle. Kaikki tuntien aikana käydyt keskustelut translitteroitiin ja käännettiin englanniksi data-analyysiä varten. Aluksi perehdyttiin laajasti autonomiaan kasvattamista ja oppilaan hallintaa käsittelevään kirjallisuuteen, minkä pohjalta koodaussuunnitelmat kehitettiin a priori. Kolme tutkijaa kirjasi opettajien sanalliset lausumat ja tulkitsivat näiden äänensävyjä sekä sanattomia eleitä kielentutkimuksessa käytetyn ELAN-ohjelmiston avulla. Tulokset osoittivat, että opettajat hyödynsivät sekä autonomiaan kannustamista että oppilaan hallintaa eri suhteissa, ja että se miten kyseisten tapojen käyttö saattoi riippua kulloisestakin tilanteesta tai asiayhteydestä. Tutkimuksessa ilmeni myös, että virheensieto opetustilanteessa voitaisiin jatkossa nimetä alakategoriaksi, kun kyse on opettajien strategiasta kannustaa oppilaita autonomiaan. Tätä seikkaa ei ole tutkittu aiemmissa autonomiaan kannustamista käsittelevissä tutkimuksissa. Lisäksi tulokset osoittivat, että jatkossa olisi tutkittava, miten epäsuora kontrolli (egon osallistaminen ja ehdollinen huomio) vaikuttaa oppilaan oppimiseen ja hyvinvointiin luokkaopetuksessa. Havaittiin myös, että opettajat saattoivat antaa oppilaiden valita erilaisten opetusta koskevien seikkojen, kuten tuntien rakenteen ja oppimateriaalien, väliltä, mutta eivät juurikaan huomioineet oppilaiden mielipiteitä opetettavasta sisällöstä. Tulosten perusteella huomattiin lisäksi, ettei kontrollia ilmentänyt kielenkäyttö välttämättä motivoinut oppilaita siten kuin opettajat saattoivat kuvitella. Lopuksi tämä tutkimus osoitti, että erilaiset opetuskokemukset, -vastuut ja -velvollisuudet saattavat vaikuttaa siihen, käyttääkö opettaja opetusstrategianaan autonomiaan kannustusta ja oppilaiden hallintaa.

Yhteenvetona todettakoon, että nämä kolme tutkimusta osoittivat, että opettajien tunnekokemukset ja uskomukset linkittyivät autonomiaan, osaamiseen ja yhteenkuuluvuuteen kannustamiseen. Kun opettajat joutuvat haastaviin tilanteisiin, heidän tulisi suhtautua asioihin myötätuntoisesti, säädellä tunteitaan ja vaalia läheisiä ja kannustavia suhteitaan oppilaisiin. Lisäksi heidän tulisi pidättäytyä käyttämästä tunteiden tukahduttamista strategiana tunteiden säätelyssä, vaan tämän sijaan uudelleenarvioida haastavia tilanteita tehdessään niistä tulkintoja opetustilanteissa. Kun opettajat kokevat tarvetta ilmaista kielteisiä tuntemuksia, ei maltin menettämistä eikä tunteiden tukahduttamista voi suosittaa, sillä ongelmasta keskustelu oppilaiden kanssa osoittautui hyödyllisemmäksi. Tämän lisäksi varmistui, että opettajien uskomukset rooleistaan, opettajan ja oppilaiden välisistä valtasuhteista, ammatillisesta etäisyydestä ja kielteisten tunteiden ilmaisusta ovat aiheita, joista voidaan perustellusti keskustella itsemääräämisteoriaa käsittelevän kirjallisuuden (Self-Determination Theory, itsemääräämisteoria) valossa niiltä osin kuin se liittyy autonomiaan, osaamiseen ja yhteenkuuluvuuteen kannustamiseen. Näin ollen tässä väitöstutkimuksessa katsotaan, että kun tutkitaan opettajien tunnekokemuksia ja heidän tapojaan ja menetelmiään tukea oppilaiden psykologisia tarpeita, olisi tärkeää sisällyttää tarkasteluun myös opettajien uskomukset. Lisäksi havaittiin, että koska autonomiaan kannustaminen ja kontrolli ovat luonteeltaan monimutkaisia, opettajien tulisi tarkastella itsereflektiivisesti motivointikäytäntöjään, jotta he voivat tunnistaa näiden käytäntöjensä vaikutuksia suhteessa oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin.

Tässä väitöstutkimuksessa vahvistettiin, että oli hyödyllistä kerätä systemaattisesti analysoitua kvantitatiivisen tutkimuksen (oppilaille teetetyt kyselytutkimukset, joissa he ilmaisivat näkemyksiään opettajan tunnetiloista) dataa ja samanaikaisesti tarkastella opettajien omia uskomuksia tunnesäätelyn strategioista opiskelijoiden havaintojen valossa. Samoin vahvistettiin, että on tärkeää käyttää teemahaastatteluja, jotta voidaan tarkastella opettajien uskomuksia ja tunneilmaisuja, ja on myös keskeistä kerätä tietoja opettajien näkemyksistä opettajien omista raporteista liittyen tunne- ja opetuskokemuksiin opetuksen aikana. Lisäksi autonomiaan kannustamista ja kontrollia tutkittiin videoanalyysien avulla, mikä auttoi paikantamaan, että uusien hyödyllisten kategorioiden löytäminen (kuten esimerkiksi tämän tutkimuksen yhteydessä löydetty virhetoleranssi) on hyödyllistä tähän aiheeseen liittyen.