Maahanmuuttajanaisten näkökulmia sosiaalityöhön
Sarelainen, Irina (2019-08-09)
Maahanmuuttajanaisten näkökulmia sosiaalityöhön
Sarelainen, Irina
(09.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625560
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625560
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu –tutkielmassani sosiaalityöhön liittyviä mielikuvia sekä odotuksia sosiaalityötä kohtaan maahanmuuttajataustaisten naisten keskuudessa. Tutkielmani tavoitteena on kerätä monipuolisesti maahanmuuttajataustaisten naisten mielikuvia, odotuksia ja kokemuksia sosiaalityöstä ja pohtia, miten kohderyhmäni määrittelevät sosiaalityötä. Työssäni olen verrannut tutkimukseen osallistuneiden naisten sosiaalityön määritelmää yleisiin sosiaalityön määritelmiin. Samalla pohdin teoreettisia näkökulmia sosiaalityön yleisestä määrittelystä, maahanmuuttajakäsitteestä, maahanmuuttajanaisista tutkimuksessa, yhdistyksissä ja kotoutumisessa.
Tutkielmani aineisto koostuu 18 yli 18-vuotiaan maahanmuuttajataustaisen naisen teemahaastattelusta. Aineistoni olen kerännyt haastattelemalla naisia monietnisissä järjestöissä ajalla tammi-helmikuu 2019. Työ on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Olen jäsentänyt analyysin haastatteluteemojen mukaan: sosiaalityön merkitys, kokemuksia tai mielipiteitä sosiaalityöstä ja odotukset ja toiveet sosiaalityötä kohtaan. Ensimmäisessä teemassa haastateltavat kuvaavat sosiaalityön merkitystä yleisesti sekä pohtivat sosiaalityön merkitystä itselleen. Sosiaalityöstä kerrottiin auttamistyönä, palveluiden ja etuuksien kautta sekä maahanmuuttajapalveluiden kuten kotoutumisen tuen kautta. Toisessa teemassa haastateltavat miettivät omia kokemuksiaan sosiaalityöhön liittyen tai jos kokemuksia ei ole, niin kertovat yleisiä mielipiteitään sosiaalityötä kohtaan. Kolmannessa teemassa haastateltavat pohtivat mahdollisia toiveitaan tai odotuksiaan sosiaalityötä kohtaan. Aineistosta nousseet teemat ovat: sosiaalityö auttamistyönä, sosiaalityön selittäminen sen palveluiden tai tuen kautta, maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyvä sosiaalityön tuki, sosiaalityön yleinen tehtävä, sosiaalityön auttamistyön luonne, kokemuksia sosiaalityön palveluista ja kohtaamisista, pohdintaa sosiaalityön tehtävästä, mielikuvia sosiaalityön avusta ja sen palveluista, toiveet sosiaalityötä kohtaa ja kriittiset näkemykset sosiaalityöstä.
Sosiaalityötä selitettiin lähinnä omien kokemuksien kautta. Joillekin haastateltaville sosiaalityö ja sen palvelut olivat enemmän tuttuja, toisille vähemmän tai ei ollenkaan. Sosiaalityötä selitettiin enemmän positiivisten mielikuvien kautta, mutta myös kriittisiä näkemyksiä sosiaalityöstä tuli esille. Sosiaalityötä ei aina mielletä positiivisen auttajan roolissa, vaan siihen voi liittyä pelon tai epäilyksen tunnetta- pelkoa esimerkiksi siitä, ettei tule autetuksi tai epäilystä sosiaalityön palvelujen toimivuudesta. Yleisin toive sosiaalityötä kohtaan oli elämän muutostilanteessa auttaminen. Yleensä tämä muutos kuvattiin negatiiviseksi. Tutkimuskysymys odotuksista sosiaalityötä kohtaan jäi tutkimuksessani avoimeksi. Usein vastaus oli, että erityisiä toiveita tai odotuksia sosiaalityötä kohtaan ei ole.
Tutkimus osoittaa, että sosiaalityön selkokieliselle määritelmälle tai määrittelylle on tarvetta, sillä sosiaalityötä ja sen palveluita ei aina ymmärretä kokonaisvaltaisesti ja voi olla epäselvää, milloin sosiaalityön puoleen voi tai pitää kääntyä. Kun tarkastelee tutkimuksen tuloksia kokonaisvaltaisesti, niin tutkimukseen osallistuneet naiset osasivat varsin kiitettävästi kertoa, mitä sosiaalityö voi olla, vaikka kaikille sosiaalityö ei ollut tuttu. Naisten kuvausten perusteella samankaltaisuuksia Sosnetin vuoden 2003 sosiaalityön määritelmään ovat, että sosiaalityö on auttamistyötä ja siihen liittyy jonkinlainen tavoite muutostyöhön. Lisäksi sosiaalityö tukee ihmisiä arjessa, erilaisissa arjen ongelmatilanteissa. Sosiaalityötä on sekä yksilöille että perheille, ja sosiaalityö on ammatillista toimintaa. Sosiaalityötekijä on usein viranomainen.
Tutkielmani aineisto koostuu 18 yli 18-vuotiaan maahanmuuttajataustaisen naisen teemahaastattelusta. Aineistoni olen kerännyt haastattelemalla naisia monietnisissä järjestöissä ajalla tammi-helmikuu 2019. Työ on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Olen jäsentänyt analyysin haastatteluteemojen mukaan: sosiaalityön merkitys, kokemuksia tai mielipiteitä sosiaalityöstä ja odotukset ja toiveet sosiaalityötä kohtaan. Ensimmäisessä teemassa haastateltavat kuvaavat sosiaalityön merkitystä yleisesti sekä pohtivat sosiaalityön merkitystä itselleen. Sosiaalityöstä kerrottiin auttamistyönä, palveluiden ja etuuksien kautta sekä maahanmuuttajapalveluiden kuten kotoutumisen tuen kautta. Toisessa teemassa haastateltavat miettivät omia kokemuksiaan sosiaalityöhön liittyen tai jos kokemuksia ei ole, niin kertovat yleisiä mielipiteitään sosiaalityötä kohtaan. Kolmannessa teemassa haastateltavat pohtivat mahdollisia toiveitaan tai odotuksiaan sosiaalityötä kohtaan. Aineistosta nousseet teemat ovat: sosiaalityö auttamistyönä, sosiaalityön selittäminen sen palveluiden tai tuen kautta, maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyvä sosiaalityön tuki, sosiaalityön yleinen tehtävä, sosiaalityön auttamistyön luonne, kokemuksia sosiaalityön palveluista ja kohtaamisista, pohdintaa sosiaalityön tehtävästä, mielikuvia sosiaalityön avusta ja sen palveluista, toiveet sosiaalityötä kohtaa ja kriittiset näkemykset sosiaalityöstä.
Sosiaalityötä selitettiin lähinnä omien kokemuksien kautta. Joillekin haastateltaville sosiaalityö ja sen palvelut olivat enemmän tuttuja, toisille vähemmän tai ei ollenkaan. Sosiaalityötä selitettiin enemmän positiivisten mielikuvien kautta, mutta myös kriittisiä näkemyksiä sosiaalityöstä tuli esille. Sosiaalityötä ei aina mielletä positiivisen auttajan roolissa, vaan siihen voi liittyä pelon tai epäilyksen tunnetta- pelkoa esimerkiksi siitä, ettei tule autetuksi tai epäilystä sosiaalityön palvelujen toimivuudesta. Yleisin toive sosiaalityötä kohtaan oli elämän muutostilanteessa auttaminen. Yleensä tämä muutos kuvattiin negatiiviseksi. Tutkimuskysymys odotuksista sosiaalityötä kohtaan jäi tutkimuksessani avoimeksi. Usein vastaus oli, että erityisiä toiveita tai odotuksia sosiaalityötä kohtaan ei ole.
Tutkimus osoittaa, että sosiaalityön selkokieliselle määritelmälle tai määrittelylle on tarvetta, sillä sosiaalityötä ja sen palveluita ei aina ymmärretä kokonaisvaltaisesti ja voi olla epäselvää, milloin sosiaalityön puoleen voi tai pitää kääntyä. Kun tarkastelee tutkimuksen tuloksia kokonaisvaltaisesti, niin tutkimukseen osallistuneet naiset osasivat varsin kiitettävästi kertoa, mitä sosiaalityö voi olla, vaikka kaikille sosiaalityö ei ollut tuttu. Naisten kuvausten perusteella samankaltaisuuksia Sosnetin vuoden 2003 sosiaalityön määritelmään ovat, että sosiaalityö on auttamistyötä ja siihen liittyy jonkinlainen tavoite muutostyöhön. Lisäksi sosiaalityö tukee ihmisiä arjessa, erilaisissa arjen ongelmatilanteissa. Sosiaalityötä on sekä yksilöille että perheille, ja sosiaalityö on ammatillista toimintaa. Sosiaalityötekijä on usein viranomainen.