Osaamisen kehittäminen työssä: eläinlääkäreiden kokemuksia
Tossavainen, Heta (2019-08-19)
Osaamisen kehittäminen työssä: eläinlääkäreiden kokemuksia
(19.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091027612
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091027612
Tiivistelmä
Tämä laadullinen tutkimus kohdentuu eläinlääkäreiden kokemuksiin työssä osaamisen kehittämisestä. Haastatteluihin osallistui kuusi pieneläinlääkäriä yhdeltä eläinlääkäriasemalta Varsinais-Suomen alueelta. Haastatteluista saadusta aineistosta koottiin tulokset temaattisen analyysin avulla.
Haastateltavat kehittivät osaamistaan koulutuksissa, työssä oppimalla ja vapaa-ajalla. Koulutuksissa osaamisen kehittäminen keskittyi monesti eläinlääketieteellisen osaamisen kehittämiseen. Työssä oppiminen on eläinlääkäreiden keino selvitä uusista ja haastavista tilanteista, kehittyä asiakaspalvelijana ja sisäistää koulutuksissa opittuja asioita. Työssä oppimiselle merkityksellisenä nähtiin osaavat kollegat, kirjallisuus ja tietokannat sekä käytännön työn tekeminen. Vapaa-ajalla eläinlääkärit kehittivät sellaista osaamista, jonka sisäistämiseen ei ollut aikaa työpäivien aikana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että eläinlääkäreillä on riittävästi resursseja osaamisen kehittämistä varten: aikaa ja voimia on riittävästi, työilmapiiri ja esimies tukevat osaamisen kehittämistä, rahallista tukea on saatavilla, omataan halu kehittää osaamista ja yleisesti ottaen osaamisen kehittämisen tiellä ei nähty suuria esteitä. Työssä osaamisen kehittämistä voitaisiin kuitenkin edistää entisestään esimerkiksi laajentamalla koulutuksien aihepiirejä eläinlääketieteen ulkopuolelle, lisäämällä Suomen koulutustarjontaa ja tietämystä koulutuksien saatavuudesta, huomioimalla osaamistasot koulutuksiin osallistuessa, luomalla työpäiviin enemmän aikaa kehittää osaamista tai tehostamalla henkilökohtaisten resurssien kehittämistä.
Haastateltavat kehittivät osaamistaan koulutuksissa, työssä oppimalla ja vapaa-ajalla. Koulutuksissa osaamisen kehittäminen keskittyi monesti eläinlääketieteellisen osaamisen kehittämiseen. Työssä oppiminen on eläinlääkäreiden keino selvitä uusista ja haastavista tilanteista, kehittyä asiakaspalvelijana ja sisäistää koulutuksissa opittuja asioita. Työssä oppimiselle merkityksellisenä nähtiin osaavat kollegat, kirjallisuus ja tietokannat sekä käytännön työn tekeminen. Vapaa-ajalla eläinlääkärit kehittivät sellaista osaamista, jonka sisäistämiseen ei ollut aikaa työpäivien aikana.
Yhteenvetona voidaan todeta, että eläinlääkäreillä on riittävästi resursseja osaamisen kehittämistä varten: aikaa ja voimia on riittävästi, työilmapiiri ja esimies tukevat osaamisen kehittämistä, rahallista tukea on saatavilla, omataan halu kehittää osaamista ja yleisesti ottaen osaamisen kehittämisen tiellä ei nähty suuria esteitä. Työssä osaamisen kehittämistä voitaisiin kuitenkin edistää entisestään esimerkiksi laajentamalla koulutuksien aihepiirejä eläinlääketieteen ulkopuolelle, lisäämällä Suomen koulutustarjontaa ja tietämystä koulutuksien saatavuudesta, huomioimalla osaamistasot koulutuksiin osallistuessa, luomalla työpäiviin enemmän aikaa kehittää osaamista tai tehostamalla henkilökohtaisten resurssien kehittämistä.