Riittävän perusteen periaate Leibnizilla, Wolffilla, Baumgartenilla ja esikriittisen kauden Kantilla olemassaoloa selitettäessä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Leo Tolstoin mukaan nimetyn ongelman ja neljän uuden ajan alun rationalistin jakaman erään lähtökohdan yhteyttä: Tolstoin ongelmassa kysytään ihmiselämän merkitystä, rationalistit ovat Leibniz, Wolff, Baumgarten ja esikriittisen kauden alun Kant ja yhteinen lähtökohta on riittävän tai determinoivan perusteen periaate, jonka mukaan kaikille asioille on olemassa peruste tai syy.

Kyseiset rationalistit esittävät erilaisia argumentteja periaatteesta ja käsittelevät sitä eri tavoin, jonka johdosta työssä tutkitaan periaatteen sisältöjä ja muunnoksia. Periaatteella on myös yhteys inhimilliseen eksistenssiin, jota tutkitaan niin ikään. Tolstoin ongelman kautta saadaan tutkimusnäkökulma, jossa yhdistyvät rationalistisen filosofian näkemykset ja elämänfilosofiset kysymykset.

Ensimmäisessä luvussa selvennetään Tolstoin ongelmaa, rationaalisuutta, rationalismia ja riittävän perusteen periaatetta. Seuraavissa luvuissa tarkastellaan Leibnizin, Wolffin, Baumgartenin ja Kantin näkemyksiä sekä näiden yhteyttä Tolstoin ongelmaan. Kuudennessa luvussa tutkitaan tarkemmin kyseisten näkemysten ja Tolstoin ongelman yhteyttä. Seitsemännessä luvussa käydään läpi tutkimuksen tulokset.

Tutkimuksessa selvennetään seuraavat asiat: Leibnizin, Wolffin, Baumgartenin ja esikriittisen kauden Kantin periaatteelle esittämät keskeiset argumentit; periaatteen merkitys kyseisissä näkemyksissä; periaatteen ja olemassaolon yhteys kyseisissä näkemyksissä; Tolstoin ongelman ja kyseisten näkemysten yhteys. Tutkimus selventää täten riittävän perusteen periaatteen sisältöä ja muunnoksia sekä rationalistisen filosofian ja elämänfilosofian välisiä yhteyksiä.