On the ethical desirability of considerable life extension

Abstract

This thesis is a tool for evaluating the ethical desirability of considerable life extension. The discussion on the topic brings together metaphysical questions related to life and death as well as practical bioethical concerns related to just distribution, the environment and new technologies. Due to the multifacetedness of the topic, there does not exist a unified ethical discussion on the issue.

Manipulating the biological aging process by means of new medical technology changes the way we look at old age, aging and mortality. Intuitively, people see life as a good thing. Most people think that death is bad and that more life is always better. Yet most people would not want to live forever. This paradox is essential: we do not want to die but we do not want to live forever, either. On the other hand, living for hundreds of years is very different from eternity and thus a considerably long life appeals to many.

Life extension is personally desirable for many but some philosophers argue against life extension based on societal or environmental concerns. My claim is that even though it is not obvious that considerable life extension would be ethically desirable, it is at least ethically acceptable. However, there are also good reasons to remain cautious when developing solutions that could enable a considerably long life by manipulating the process of biological aging.

The first part of the thesis is an introduction to the ethics considerable life extension. The second part consists of reprinted original articles on more specific themes related to the topic.

Väitöskirjani tarkastelee ihmisen eliniän huomattavaan pidentämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Aiheeseen liittyvässä keskustelussa elämään ja kuolemaan liittyvät metafyysiset kysymykset yhdistyvät bioeettisiin kysymyksiin oikeudenmukaisuudesta, ympäristöön liittyvistä asioista ja uusista teknologioista. Aihe on siis varsin moniulotteinen eikä eliniän huomattavaan pidentämiseen liittyvä eettinen keskustelu ole yhtenäinen. Biologisen ikääntymisprosessin manipuloiminen lääketieteen teknologian avulla muuttaa käsitystämme ikääntymisestä, vanhuudesta ja kuolevaisuudesta.

Useimpien ihmisten intuitio on että elämä on hyvä asia. Kuolema taas nähdään yleensä pahana asiana ja pitkä elämä parempana kuin lyhyt. On kuitenkin yleistä, että ihminen ei halua elää ikuisesti. Tämä paradoksi on elinikään liittyvän filosofisen keskustelun ytimessä. Emme halua kuolla mutta emme myöskään elää ikuisesti. Toisaalta joidenkin satojen vuosien mittainen elämä on selvästi eri asia kuin ikuisuus ja siksi pidennetty elämä houkuttaa monia.

Vaikka moni pitää eliniän pidentämistä henkilökohtaisesti tavoiteltavana, sitä vastaan on argumentoitu vetoamalla muun muassa yhteiskunnallisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin. Oma johtopäätökseni on, että vaikka eliniän huomattava pidentäminen ei välttämättä ole eettisesti tavoiteltavaa, se on ainakin eettisesti hyväksyttävää. Biologiseen ikääntymisen prosessin muokkaamiseen liittyviä ratkaisuja on kuitenkin arvioitava huolellisesti. Väitöskirjan ensimmäinen osa on johdanto, jossa esitellään huomattavaan eliniän pidentämiseen liittyvää eettistä keskustelua. Toinen osa koostuu alkuperäisartikkeleista, jotka käsittelevät tarkemmin aiheeseen liittyviä teemoja.