Kunniaan liittyvän väkivallan uhrin oikeudellinen asema
Hong, Tuuli (2020-01-11)
Kunniaan liittyvän väkivallan uhrin oikeudellinen asema
(11.01.2020)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7917-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7917-2
Tiivistelmä
Väitöskirjassa tarkastellaan kunniaan liittyvän väkivallan uhrin oikeudellista asemaa Suomessa. Vaikka kunniaan liittyvä väkivalta useimmiten on naisiin kohdistuvaa, lähisuhteissa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa, väkivallan yhteisöllisyydestä juontuvia erityispiirteitä ja -vaatimuksia ei tavoiteta kyseisten kategorioiden kautta. Tästä johtuen kunniaan liittyvää väkivaltaa lähestytään tutkimuksessa yhteisöllisen väkivallan käsitteen avulla.
Yhteisöllisen väkivallan käsite tekee näkyväksi yhteisöllisyyden väkivallan mekanismeihin ulottuvat vaikutukset. Kyseiset mekanismit eivät määrittele vain maahanmuuttajayhteisöjen väkivallaksi leimattua kunniaan liittyvää väkivaltaa vaan myös muiden kulttuuristen ja uskonnollisten vähemmistöjen käytäntöjä. Tutkimuksessa ryhmiin viitataan ”suljettuina yhteisöinä”, joita yhdistävä piirre on pyrkimys hoitaa yhteisöissä vallitsevan moraalin noudattamiseen kytkeytyvät konfliktit yhteisön sisällä.
Vaikka yksittäinen ryhmän jäsen ei hyväksyisi yhteisön käyttäytymisnormistoa tai ryhmässä noudatettavia käytänteitä, hänen voi olla hyvin vaikeaa haastaa niitä. Hyväksytyn käyttäytymismallin noudattaminen varmistetaan jäseniin kohdistuvalla kontrollilla, joka on sisäänkirjoitettuna niin yksilöiden välisissä horisontaalisissa suhteissa kuin yhteisöjen hierarkiassa. Ongelmalliseksi kontrolli muuttuu tilanteissa, joissa yhteisön jäsen ei enää voi toteuttaa omia yksilölle kuuluvia oikeuksiaan.
Väitöskirja sisältää viisi artikkelia sekä yhteenveto-osuuden. Ensimmäisessä artikkelissa kysytään, kuinka kunniaan liittyvä väkivalta ymmärretään ja määritellään Suomessa vuosina 2004–2012 laadituissa poliittisissa asiakirjoissa, ja miten määritelmät ovat vaikuttaneet kunniaan liittyvän väkivallan vastaisten toimenpiteiden valintaan. Toinen artikkeli käsittelee Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan niin kutsutun Istanbulin sopimuksen sopimusvaltioille asettamia kunniaan liittyvää väkivaltaa koskevia velvoitteita ja erityisesti sitä, kuinka Suomen sopimusratifiointi täyttää kyseiset velvoitteet. Kolmannen artikkelin keskeinen kysymys on, kuinka rikoslaki pystyy puuttumaan yhteisölliseen väkivaltaan ja turvaamaan yhteisöllisen väkivallan uhrin oikeudet. Neljäs artikkeli puolestaan tarkastelee väkivaltaa työssään kohtaavien ammattilaisten vastausten pohjalta sitä, kuinka kunniaan liittyvä ja muu yhteisöllinen väkivalta ymmärretään ja tunnistetaan asiantuntijatyössä. Lisäksi artikkelissa pohditaan, millaisia lainsäädännöllisiä muutoksia yhteisöllisen väkivallan nykyistä asianmukaisemman käsittelyn varmistaminen vaatisi. Viimeisessä artikkelissa käsitellään kunniaan liittyvän väkivallan erityiskysymyksenä avioliittoon pakottamista: millaiset avioliittoon pakottamisen tilanteisiin soveltuvat säädökset mahdollistaisivat sekä uhrien suojelun että asettaisivat tekijät rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tällä hetkellä huomattava osa yhteisöllisestä väkivallasta, yksilön oikeuksia loukkaava kontrolli mukaan lukien, jää tunnistamatta ja lainsäädännön sekä väkivallan vastaisten toimenpiteiden katvealueelle. Tutkimuksessa ongelmaa pyritään hälventämään nimenomaan väkivallan uudenlaisen käsitteellistämisen avulla. Koska suljettujen yhteisöjen väkivalta kiertyy yhteisöllisen elementin ympärille, korostetaan tutkimuksessa yhteisöllisyyteen ankkuroituvaa perspektiiviä. Rikosoikeusjärjestelmän yksilölähtöisyys ei taivu kyseiseen vaihtoehtoiseen näkökulmaan aivan yksinkertaisesti. Jollei yksilölähtöisyyden itsestäänselvyyttä tästä huolimatta haasteta, yhteisöihin kuuluvat yksilöt ajautuvat toistuvasti asemaan, jossa heidän oikeuksiaan ei pystytä turvaamaan. Legal position of the victims of honour-related violence
The doctoral dissertation focuses on the legal position of the victims of honourrelated violence in Finland. Although honour-related violence can be categorised, for example, as violence against women or intimate partner violence, these categories do not encompass the specific characteristics connected to the collectivity of the given violence.
This study approaches honour-related violence as collective violence. The concept of collective violence illustrates how collectivity influences the mechanisms of violence. These mechanisms do not define only honour-related violence, labelled as a violence perpetrated in the immigrant communities, but also the practises of other kinds of cultural and religious minorities. This study refers to such communities as “closed communities” that are characterised by the endeavour to deal with the conflicts due to the compliance with the community norms inside the community.
Although an individual community member would not approve of the community norms or practices, she or he might be in a position in which it is extremely hard to challenge them. Compliance with the desirable behaviour, influencing both the horizontal and hierarchical relations between community members, is ensured by the means of social control. The control becomes problematic when individual rights are restricted in the name of collective values. The dissertation consists of a summary and five original articles. The first article focuses on how honour-related violence is understood and defined in Finnish policy documents published between 2004 and 2012. It is asked whether the measures proposed in the documents reflect the understanding(s) of honour-related violence promoted in the documents. The second article concerns the obligations that the Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence imposes on the contracting states to prevent and punish honour-related violence. Does the national ratification of the Convention comply with these obligations? The third article aims at answering whether the criminal code criminalisations are applicable in the cases of collective violence and how well they protect the rights of the victims of collective violence. The purpose of the article is to report on how Finnish anti-violence professionals understand and recognise honour-related violence and other kinds of collective violence. They were asked also whether the legislation should be amended to ensure proper proceedings in cases of collective violence. The last, fifth, article discusses forced marriage. How should the legal provisions be framed in order to both provide protection for the victims and establish criminal liability for the perpetrators.
For now, a substantial number of cases of collective violence remain outside the realm of the legislation and anti-violence measures because the professionals do not recognise such violence. In the research the problematics are approached with a novel conceptualisation of violence: the research is based on the perspectives provided by the collectivity. The Finnish criminal justice system, founded on individualistic basis, does not bend easily to alternative ways of comprehension. However, if the individualistic basis is not challenged, the members of different closed communities find themselves repeatedly in the situation, in which even their fundamental rights cannot be protected.
Yhteisöllisen väkivallan käsite tekee näkyväksi yhteisöllisyyden väkivallan mekanismeihin ulottuvat vaikutukset. Kyseiset mekanismit eivät määrittele vain maahanmuuttajayhteisöjen väkivallaksi leimattua kunniaan liittyvää väkivaltaa vaan myös muiden kulttuuristen ja uskonnollisten vähemmistöjen käytäntöjä. Tutkimuksessa ryhmiin viitataan ”suljettuina yhteisöinä”, joita yhdistävä piirre on pyrkimys hoitaa yhteisöissä vallitsevan moraalin noudattamiseen kytkeytyvät konfliktit yhteisön sisällä.
Vaikka yksittäinen ryhmän jäsen ei hyväksyisi yhteisön käyttäytymisnormistoa tai ryhmässä noudatettavia käytänteitä, hänen voi olla hyvin vaikeaa haastaa niitä. Hyväksytyn käyttäytymismallin noudattaminen varmistetaan jäseniin kohdistuvalla kontrollilla, joka on sisäänkirjoitettuna niin yksilöiden välisissä horisontaalisissa suhteissa kuin yhteisöjen hierarkiassa. Ongelmalliseksi kontrolli muuttuu tilanteissa, joissa yhteisön jäsen ei enää voi toteuttaa omia yksilölle kuuluvia oikeuksiaan.
Väitöskirja sisältää viisi artikkelia sekä yhteenveto-osuuden. Ensimmäisessä artikkelissa kysytään, kuinka kunniaan liittyvä väkivalta ymmärretään ja määritellään Suomessa vuosina 2004–2012 laadituissa poliittisissa asiakirjoissa, ja miten määritelmät ovat vaikuttaneet kunniaan liittyvän väkivallan vastaisten toimenpiteiden valintaan. Toinen artikkeli käsittelee Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan niin kutsutun Istanbulin sopimuksen sopimusvaltioille asettamia kunniaan liittyvää väkivaltaa koskevia velvoitteita ja erityisesti sitä, kuinka Suomen sopimusratifiointi täyttää kyseiset velvoitteet. Kolmannen artikkelin keskeinen kysymys on, kuinka rikoslaki pystyy puuttumaan yhteisölliseen väkivaltaan ja turvaamaan yhteisöllisen väkivallan uhrin oikeudet. Neljäs artikkeli puolestaan tarkastelee väkivaltaa työssään kohtaavien ammattilaisten vastausten pohjalta sitä, kuinka kunniaan liittyvä ja muu yhteisöllinen väkivalta ymmärretään ja tunnistetaan asiantuntijatyössä. Lisäksi artikkelissa pohditaan, millaisia lainsäädännöllisiä muutoksia yhteisöllisen väkivallan nykyistä asianmukaisemman käsittelyn varmistaminen vaatisi. Viimeisessä artikkelissa käsitellään kunniaan liittyvän väkivallan erityiskysymyksenä avioliittoon pakottamista: millaiset avioliittoon pakottamisen tilanteisiin soveltuvat säädökset mahdollistaisivat sekä uhrien suojelun että asettaisivat tekijät rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tällä hetkellä huomattava osa yhteisöllisestä väkivallasta, yksilön oikeuksia loukkaava kontrolli mukaan lukien, jää tunnistamatta ja lainsäädännön sekä väkivallan vastaisten toimenpiteiden katvealueelle. Tutkimuksessa ongelmaa pyritään hälventämään nimenomaan väkivallan uudenlaisen käsitteellistämisen avulla. Koska suljettujen yhteisöjen väkivalta kiertyy yhteisöllisen elementin ympärille, korostetaan tutkimuksessa yhteisöllisyyteen ankkuroituvaa perspektiiviä. Rikosoikeusjärjestelmän yksilölähtöisyys ei taivu kyseiseen vaihtoehtoiseen näkökulmaan aivan yksinkertaisesti. Jollei yksilölähtöisyyden itsestäänselvyyttä tästä huolimatta haasteta, yhteisöihin kuuluvat yksilöt ajautuvat toistuvasti asemaan, jossa heidän oikeuksiaan ei pystytä turvaamaan.
The doctoral dissertation focuses on the legal position of the victims of honourrelated violence in Finland. Although honour-related violence can be categorised, for example, as violence against women or intimate partner violence, these categories do not encompass the specific characteristics connected to the collectivity of the given violence.
This study approaches honour-related violence as collective violence. The concept of collective violence illustrates how collectivity influences the mechanisms of violence. These mechanisms do not define only honour-related violence, labelled as a violence perpetrated in the immigrant communities, but also the practises of other kinds of cultural and religious minorities. This study refers to such communities as “closed communities” that are characterised by the endeavour to deal with the conflicts due to the compliance with the community norms inside the community.
Although an individual community member would not approve of the community norms or practices, she or he might be in a position in which it is extremely hard to challenge them. Compliance with the desirable behaviour, influencing both the horizontal and hierarchical relations between community members, is ensured by the means of social control. The control becomes problematic when individual rights are restricted in the name of collective values. The dissertation consists of a summary and five original articles. The first article focuses on how honour-related violence is understood and defined in Finnish policy documents published between 2004 and 2012. It is asked whether the measures proposed in the documents reflect the understanding(s) of honour-related violence promoted in the documents. The second article concerns the obligations that the Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence imposes on the contracting states to prevent and punish honour-related violence. Does the national ratification of the Convention comply with these obligations? The third article aims at answering whether the criminal code criminalisations are applicable in the cases of collective violence and how well they protect the rights of the victims of collective violence. The purpose of the article is to report on how Finnish anti-violence professionals understand and recognise honour-related violence and other kinds of collective violence. They were asked also whether the legislation should be amended to ensure proper proceedings in cases of collective violence. The last, fifth, article discusses forced marriage. How should the legal provisions be framed in order to both provide protection for the victims and establish criminal liability for the perpetrators.
For now, a substantial number of cases of collective violence remain outside the realm of the legislation and anti-violence measures because the professionals do not recognise such violence. In the research the problematics are approached with a novel conceptualisation of violence: the research is based on the perspectives provided by the collectivity. The Finnish criminal justice system, founded on individualistic basis, does not bend easily to alternative ways of comprehension. However, if the individualistic basis is not challenged, the members of different closed communities find themselves repeatedly in the situation, in which even their fundamental rights cannot be protected.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2825]