Kansakunnan rakentaminen ja maailmankielteisyyden poliittisuus. J. L. Runebergin pietismin vastustus ja sen teologiset, filosofiset ja poliittiset syyt
Niittynen, Ville (2020-01-18)
Kansakunnan rakentaminen ja maailmankielteisyyden poliittisuus. J. L. Runebergin pietismin vastustus ja sen teologiset, filosofiset ja poliittiset syyt
(18.01.2020)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7896-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7896-0
Tiivistelmä
Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804 – 1877) vastusti pietismiä ja niitä pietistisiä herätysliikkeitä, jotka saivat maassamme erityisen paljon kannattajia 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Pietismin leviämisellä ja suosiolla oli merkittäviä poliittisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Pietismi kyseenalaisti poliittisten päätöksentekijöiden auktoriteettia ja teki saman kirkollisille johtajille paikallisella tasolla. Tämä kaikki tapahtui tilanteessa, jossa Suomi oli vastikään tullut osaksi Venäjää ja jossa maan tulevaisuus oli sidottu keisarin henkilöön ja hyväntahtoisuuteen. Suomen asema suurruhtinaskuntana oli suotuisa ja tilanteen säilymisen kannalta nähtiin tärkeäksi, että Suomi näyttäytyisi Pietariin päin vakaana yhteiskuntana ja lojaalina maana. Pyhän Allianssin aikakautena kaikenlainen uskonnollinen rauhattomuus nähtiin helposti uhkana poliittiselle järjestelmälle ja konservatiivisten hallitsijoiden vallalle.
Samaan aikaan Suomen johtohenkilöt halusivat rakentaa Suomesta kukoistavan kansakunnan, jolla olisi korkea sivistys ja koulutustaso sekä oma vahva kulttuuri. Myös Runeberg näki kyseisen kansakunnan rakentumiseen tähdänneen kansallisromanttisen projektin tärkeänä.
Pietistiset piirit eivät kuitenkaan jakaneet tätä tavoitetta. Sen sijaan he saarnasivat maailmankielteisyyden sanomaa, jossa isänmaa löytyi taivaasta, ei tästä maailmasta. Heidän tavoitteenaan oli uskonnollisen herätyksen kokenut uusi ihminen. Siihen eivät sopineet kansakunnan rakentamiseen liittyneet ajatukset, vaan siinä kulttuuri ylipäätään, ja taide, koulutus, sivistys, kirjallisuus ja runous näyttäytyivät turhanpäiväisiltä, jopa sielulle vahingollisilta, asioilta. Ne saivat ajatukset kääntymään pois Jumalasta ja oman sielun tilasta. Koska kyse oli joukkoliikkeestä, niin voidaan sanoa, että yksilötason uskonnolliset ratkaisut saivat näin myös vahvan poliittisen merkityksen.
Tässä tutkimuksessa on käsitelty niitä teologisia, filosofisia ja poliittisia syitä, jotka olivat Runebergin pietismin vastustuksen takana. On tarkasteltu, millä tavoin Runebergin uskonnolliset näkemykset erosivat pietistien näkemyksistä. Filosofian osalta on pääpaino niissä vaikutteissa, jotka Runeberg sai romantiikan filosofiasta ja hegelismistä. Poliittinen tarkastelunäkökulma sisältää puolestaan herätysliikkeiden sosiologista analysointia, Runebergin omien poliittisten kantojen erittelyä sekä hänen asemaansa säätynsä edustajana ja oman sukupolvensa mielipidevaikuttajana.
Tärkeä osa tätä tutkimusta on sen osoittaminen, että Runeberg tutustui pietismiin jo varhain 1820-luvulla. Asiaa on todisteltu verkostoanalyysin ja sukututkimuksen metodien avulla. Siltä pohjalta on ensi kerran uskallettu tulkita Runebergin keskeistä 1820-luvun tuotantoa uudesta, pietismin vastustuksen näkökulmasta. Tähänastisessa tutkimuksessa fokus on ollut vain vuoden 1835 jälkeisessä tuotannossa.
Jollei pietistisiä herätysliikkeitä olisi ollut Suomessa vuosina 1820-1850, Runebergin maailmankuva olisi kehittynyt hyvin erilaiseksi. Sen asettama haaste hänen uskonnolliselle ja poliittiselle ajattelulleen oli mittavampi kuin on totuttu ajattelemaan. Tämän tutkimus esittääkin, että pietismin vastustus muodostaa yhden keskeisen tulkinta-avaimen koskien kansallisrunoilija Runebergin maailmankuvaa ja tuotantoa. Nation-building And The Political In The Denial Of The World. J.L.Runeberg’s Objection To The Pietism And The Theological, Philosophical and Political Reasons Behind It.
Finland’s national poet Johan Ludvig Runeberg (1804 – 1877) objected to the Pietism and the Pietistic movement. During the first half of the 19th century this movement captured the minds of many people in Finland.
The spread of Pietism had significant political impacts on the Finnish society. It defied the authority of the political and ecclesiastic leaders both on the national level as well as on the local level. Finland’s favourable and fortunate state as an autonomous Grand Duchy of the Russian Empire was depended on the personal courtesy of Czar. In this situation became important to be seen in St. Peterburgh not only as a country that was loyal to Russia but also internally a stable society. During the period of the Holy Alliance all religion motivated unrests among people were easily regarded as a threat to the whole political system of the conservative regimes.
At the same time the political leaders of Finland wanted to build a country as a prosperous nation with highly educated people and a strong original culture of its own.
Instead of sharing these aims the Pietistic movement preached a very different message: It consisted the idea of the denial of the world. Their fatherland was in Heaven, not on the earth, their aim was an individual whom had experienced a religious awakening and became spiritually a new human being. The nation-building nor achievements in the fields of culture, art, education, literature or poetry were totally pointless, even dangerous phenomenas for the soul. These fields made people’s minds turn away from God and from considering the state of each and everyone’s soul. As we are dealing here with a mass movement, this individual denial of the world started to gain a great political significance.
In this study I have searched for the theological, philosophical and political reasons of Runeberg’s objection. I have asked in what way Runeberg’s religious opinions differed from the ones of Pietism. In the philosophical framework I have examined the influences Runeberg took from the Romantiscm and the Hegelism. The political approach in this study consists of the sociological analysises of The Pietistic Movement, Runeberg’s own political views and him as a representative of his estate and his role as a political influencer of his generation.
In order to be able to answer the question when Runeberg got familiar with Pietism I have used the methods of the social network analysis and of the genealogy. On this basis the study argues that Runeberg got to known the Pietism already in the 1820’s. This is a point of view that has not been used before when researching Runeberg’s relation to Pietism. Until now the focus has been only in 1835 and the subsequent years. In this work many of Runeberg’s major works of the 1820’s have been interpreted for the first time from the perspective of his objection to the Pietism.
Had the Pietistic movement not occurred in Finland during the years 1820 – 1850 Runeberg’s worldview would have developed very differently. The intellectual challenge the Pietism posed to Runeberg made a great impact on the development of his religious and political thoughts. This influence was stronger, more profound and lasted longer than has been before considered. National poet Runeberg’s objection to the Pietism is thus one important key when examining his thoughts and worldview and interpreting his production. Nationsbyggandet och det politiska i världsfrånvändheten. J. L. Runebergs motstånd mot pietismen och de teologiska, filosofiska och politiska skälen bakom det.
Nationalskalden Johan Ludvig Runeberg (1804 – 1877) motsatte sig pietismen och de pietistiska väckelserörelser, som fick många anhängare i Finland under första hälften av 1800-talet.
Pietismens popularitet fick en storpolitisk inverkan på det finska samhället. Den utmanade auktoriteten hos den politiska ledningen på nationell nivå och hos den kyrkliga ledningen på lokal nivå. Allt detta skedde i en situation där Finland nyligen hade nått en gynnsam särställning inom det ryska kejsardömet och landets öde var beroende av kejsarens personliga välvilja. Det ansågs viktigt att hålla fasaden gentemot S:t Petersburg i skick och att aktivt förebygga samhälleliga oroligheter och alla slags illojala uttryck mot det nya moderlandet. Under den Heliga alliansens år ansågs oroligheter hos folket som ett hot mot hela det politiska systemet och mot de konservativa regenternas makt.
Samtidigt ville landets ledare bygga upp en nation, vars invånare skulle vara högt bildade och som flitigt skulle odla sin egen kultur. Även Runeberg anslöt sig till det här projektet med all sin nationalromantiska anda.
De pietistiska kretsarna var dock emot detta och istället predikade de världsfrånvändhetens budskap. För dem fanns fäderneslandet i himlen, inte på jorden. Deras mål var att åstadkomma religiöst väckta människor. Nationalbyggandet och saker som tillhör detta såsom kultur i allmänhet och särskilt konst, bildning, litteratur och diktning ansågs oviktiga, till och med skadliga, av pietisterna. Allt som gav skäl till att vända sig bort från Gud och som hindrade människan från att se sitt eget syndiga innerstas tillstånd skulle kastas bort. Den pietistiska massrörelsen, vars medlemmar trodde på sådant sätt, blev en rörelse som också hade en omfattande politisk inverkan. Man kan säga att det privata blev politiskt.
I den här avhandlingen granskas de teologiska, filosofiska och politiska faktorer, på vilka Runebergs motstånd mot pietismen grundade sig. På vilket sätt skiljde sig Runebergs religiösa åsikter från pietismens åsikter? Vilka slags intryck mottog Runeberg av dåtidens filosofiska tänkande, särskilt av den romantiska filosofien och hegelianismen. Vilken roll spelade de i hans motstånd mot pietismen? De politologiska synvinklar som används i avhandlingen består av den sociologiska analysen av väckelserörelserna, av Runebergs egna politiska åsikter, av hans ställning som sin generations opinionsbildare och av honom som representant för sitt stånd.
En viktig del av den här avhandlingen är var att undersöka när Runeberg blev närmare bekant med pietismen. Med hjälp av den moderna nätverksanalysen och de genealogiska metoderna bevisas det att det skedde redan på 1820-talet. Därigenom vågar man tolka Runebergs verk från 1820-talet för första gången med hjälp av den synvinkel som hans motstånd mot pietismen öppnar. I den tidigare forskningen har man granskat pietismens roll i Runebergs verk enbart från och med år 1835.
Hade inte de pietistiska väckelserörelserna funnits i Finland under åren 1820-1850, skulle Runebergs världsbild utvecklat sig åt ett helt annat håll. Den utmaning som pietismen ställde för hans religiösa ock politiska tänkande var mer omfattande än man är van vid att tänka. Enligt den här avhandlingen borde motståndet mot pietismen anses som en ytterst viktig tolkningsnyckel vad gäller Runebergs verk, tänkande och världsbild.
Pietismin leviämisellä ja suosiolla oli merkittäviä poliittisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Pietismi kyseenalaisti poliittisten päätöksentekijöiden auktoriteettia ja teki saman kirkollisille johtajille paikallisella tasolla. Tämä kaikki tapahtui tilanteessa, jossa Suomi oli vastikään tullut osaksi Venäjää ja jossa maan tulevaisuus oli sidottu keisarin henkilöön ja hyväntahtoisuuteen. Suomen asema suurruhtinaskuntana oli suotuisa ja tilanteen säilymisen kannalta nähtiin tärkeäksi, että Suomi näyttäytyisi Pietariin päin vakaana yhteiskuntana ja lojaalina maana. Pyhän Allianssin aikakautena kaikenlainen uskonnollinen rauhattomuus nähtiin helposti uhkana poliittiselle järjestelmälle ja konservatiivisten hallitsijoiden vallalle.
Samaan aikaan Suomen johtohenkilöt halusivat rakentaa Suomesta kukoistavan kansakunnan, jolla olisi korkea sivistys ja koulutustaso sekä oma vahva kulttuuri. Myös Runeberg näki kyseisen kansakunnan rakentumiseen tähdänneen kansallisromanttisen projektin tärkeänä.
Pietistiset piirit eivät kuitenkaan jakaneet tätä tavoitetta. Sen sijaan he saarnasivat maailmankielteisyyden sanomaa, jossa isänmaa löytyi taivaasta, ei tästä maailmasta. Heidän tavoitteenaan oli uskonnollisen herätyksen kokenut uusi ihminen. Siihen eivät sopineet kansakunnan rakentamiseen liittyneet ajatukset, vaan siinä kulttuuri ylipäätään, ja taide, koulutus, sivistys, kirjallisuus ja runous näyttäytyivät turhanpäiväisiltä, jopa sielulle vahingollisilta, asioilta. Ne saivat ajatukset kääntymään pois Jumalasta ja oman sielun tilasta. Koska kyse oli joukkoliikkeestä, niin voidaan sanoa, että yksilötason uskonnolliset ratkaisut saivat näin myös vahvan poliittisen merkityksen.
Tässä tutkimuksessa on käsitelty niitä teologisia, filosofisia ja poliittisia syitä, jotka olivat Runebergin pietismin vastustuksen takana. On tarkasteltu, millä tavoin Runebergin uskonnolliset näkemykset erosivat pietistien näkemyksistä. Filosofian osalta on pääpaino niissä vaikutteissa, jotka Runeberg sai romantiikan filosofiasta ja hegelismistä. Poliittinen tarkastelunäkökulma sisältää puolestaan herätysliikkeiden sosiologista analysointia, Runebergin omien poliittisten kantojen erittelyä sekä hänen asemaansa säätynsä edustajana ja oman sukupolvensa mielipidevaikuttajana.
Tärkeä osa tätä tutkimusta on sen osoittaminen, että Runeberg tutustui pietismiin jo varhain 1820-luvulla. Asiaa on todisteltu verkostoanalyysin ja sukututkimuksen metodien avulla. Siltä pohjalta on ensi kerran uskallettu tulkita Runebergin keskeistä 1820-luvun tuotantoa uudesta, pietismin vastustuksen näkökulmasta. Tähänastisessa tutkimuksessa fokus on ollut vain vuoden 1835 jälkeisessä tuotannossa.
Jollei pietistisiä herätysliikkeitä olisi ollut Suomessa vuosina 1820-1850, Runebergin maailmankuva olisi kehittynyt hyvin erilaiseksi. Sen asettama haaste hänen uskonnolliselle ja poliittiselle ajattelulleen oli mittavampi kuin on totuttu ajattelemaan. Tämän tutkimus esittääkin, että pietismin vastustus muodostaa yhden keskeisen tulkinta-avaimen koskien kansallisrunoilija Runebergin maailmankuvaa ja tuotantoa.
Finland’s national poet Johan Ludvig Runeberg (1804 – 1877) objected to the Pietism and the Pietistic movement. During the first half of the 19th century this movement captured the minds of many people in Finland.
The spread of Pietism had significant political impacts on the Finnish society. It defied the authority of the political and ecclesiastic leaders both on the national level as well as on the local level. Finland’s favourable and fortunate state as an autonomous Grand Duchy of the Russian Empire was depended on the personal courtesy of Czar. In this situation became important to be seen in St. Peterburgh not only as a country that was loyal to Russia but also internally a stable society. During the period of the Holy Alliance all religion motivated unrests among people were easily regarded as a threat to the whole political system of the conservative regimes.
At the same time the political leaders of Finland wanted to build a country as a prosperous nation with highly educated people and a strong original culture of its own.
Instead of sharing these aims the Pietistic movement preached a very different message: It consisted the idea of the denial of the world. Their fatherland was in Heaven, not on the earth, their aim was an individual whom had experienced a religious awakening and became spiritually a new human being. The nation-building nor achievements in the fields of culture, art, education, literature or poetry were totally pointless, even dangerous phenomenas for the soul. These fields made people’s minds turn away from God and from considering the state of each and everyone’s soul. As we are dealing here with a mass movement, this individual denial of the world started to gain a great political significance.
In this study I have searched for the theological, philosophical and political reasons of Runeberg’s objection. I have asked in what way Runeberg’s religious opinions differed from the ones of Pietism. In the philosophical framework I have examined the influences Runeberg took from the Romantiscm and the Hegelism. The political approach in this study consists of the sociological analysises of The Pietistic Movement, Runeberg’s own political views and him as a representative of his estate and his role as a political influencer of his generation.
In order to be able to answer the question when Runeberg got familiar with Pietism I have used the methods of the social network analysis and of the genealogy. On this basis the study argues that Runeberg got to known the Pietism already in the 1820’s. This is a point of view that has not been used before when researching Runeberg’s relation to Pietism. Until now the focus has been only in 1835 and the subsequent years. In this work many of Runeberg’s major works of the 1820’s have been interpreted for the first time from the perspective of his objection to the Pietism.
Had the Pietistic movement not occurred in Finland during the years 1820 – 1850 Runeberg’s worldview would have developed very differently. The intellectual challenge the Pietism posed to Runeberg made a great impact on the development of his religious and political thoughts. This influence was stronger, more profound and lasted longer than has been before considered. National poet Runeberg’s objection to the Pietism is thus one important key when examining his thoughts and worldview and interpreting his production.
Nationalskalden Johan Ludvig Runeberg (1804 – 1877) motsatte sig pietismen och de pietistiska väckelserörelser, som fick många anhängare i Finland under första hälften av 1800-talet.
Pietismens popularitet fick en storpolitisk inverkan på det finska samhället. Den utmanade auktoriteten hos den politiska ledningen på nationell nivå och hos den kyrkliga ledningen på lokal nivå. Allt detta skedde i en situation där Finland nyligen hade nått en gynnsam särställning inom det ryska kejsardömet och landets öde var beroende av kejsarens personliga välvilja. Det ansågs viktigt att hålla fasaden gentemot S:t Petersburg i skick och att aktivt förebygga samhälleliga oroligheter och alla slags illojala uttryck mot det nya moderlandet. Under den Heliga alliansens år ansågs oroligheter hos folket som ett hot mot hela det politiska systemet och mot de konservativa regenternas makt.
Samtidigt ville landets ledare bygga upp en nation, vars invånare skulle vara högt bildade och som flitigt skulle odla sin egen kultur. Även Runeberg anslöt sig till det här projektet med all sin nationalromantiska anda.
De pietistiska kretsarna var dock emot detta och istället predikade de världsfrånvändhetens budskap. För dem fanns fäderneslandet i himlen, inte på jorden. Deras mål var att åstadkomma religiöst väckta människor. Nationalbyggandet och saker som tillhör detta såsom kultur i allmänhet och särskilt konst, bildning, litteratur och diktning ansågs oviktiga, till och med skadliga, av pietisterna. Allt som gav skäl till att vända sig bort från Gud och som hindrade människan från att se sitt eget syndiga innerstas tillstånd skulle kastas bort. Den pietistiska massrörelsen, vars medlemmar trodde på sådant sätt, blev en rörelse som också hade en omfattande politisk inverkan. Man kan säga att det privata blev politiskt.
I den här avhandlingen granskas de teologiska, filosofiska och politiska faktorer, på vilka Runebergs motstånd mot pietismen grundade sig. På vilket sätt skiljde sig Runebergs religiösa åsikter från pietismens åsikter? Vilka slags intryck mottog Runeberg av dåtidens filosofiska tänkande, särskilt av den romantiska filosofien och hegelianismen. Vilken roll spelade de i hans motstånd mot pietismen? De politologiska synvinklar som används i avhandlingen består av den sociologiska analysen av väckelserörelserna, av Runebergs egna politiska åsikter, av hans ställning som sin generations opinionsbildare och av honom som representant för sitt stånd.
En viktig del av den här avhandlingen är var att undersöka när Runeberg blev närmare bekant med pietismen. Med hjälp av den moderna nätverksanalysen och de genealogiska metoderna bevisas det att det skedde redan på 1820-talet. Därigenom vågar man tolka Runebergs verk från 1820-talet för första gången med hjälp av den synvinkel som hans motstånd mot pietismen öppnar. I den tidigare forskningen har man granskat pietismens roll i Runebergs verk enbart från och med år 1835.
Hade inte de pietistiska väckelserörelserna funnits i Finland under åren 1820-1850, skulle Runebergs världsbild utvecklat sig åt ett helt annat håll. Den utmaning som pietismen ställde för hans religiösa ock politiska tänkande var mer omfattande än man är van vid att tänka. Enligt den här avhandlingen borde motståndet mot pietismen anses som en ytterst viktig tolkningsnyckel vad gäller Runebergs verk, tänkande och världsbild.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]