Kirjoitettu vaino : Selviytymiskeinot juutalaisvainoista nuorten naisten päiväkirjoissa 1940-luvun Ranskassa ja Alankomaissa

Abstract

Väitöskirjassa tarkastellaan nuorten juutalaisnaisten selviytymiskeinoja kansallissosialistisen Saksan juutalaisvainoista. Keskiössä on viisi nuorta naista – Hélène Berr (1921–1945), Anne Frank (1929–1945), Isabelle Jesion (1926–1971), Elisabeth Kaufmann (1924–2003) ja Anita Meyer (1929–) – jotka pitivät päiväkirjaa toisen maailmansodan aikaisessa Länsi-Euroopassa. Väitöskirjan pääasiallinen lähdeaineisto koostuu näistä päiväkirjoista. Päiväkirjat, joista Berrin ja Frankin tekstit on myöhemmin myös julkaistu, kattavat vuodet 1940–1945. Berr, Jesion ja Kaufmann elivät päiväkirjaa kirjoittaessaan Pariisissa, Ranskassa, Frank ja Meyer Alankomaissa.

Tämä tutkimus on ns. uutta sotahistoriaa, jossa korostuvat sodan kulttuurihistorialliset tulkinnat. Tutkimuksessa selviytyminen liittyy päiväkirjateksteistä nouseviin, kirjoittajien itsensä tärkeinä kokemiin keinoihin, joiden avulla ahdistavaa tilannetta oli mahdollista kestää paremmin. Selviytymiskeinot nähdään kontekstiinsa sidottuna kulttuurihistoriallisena ilmiönä. Tarkastelun keskiössä on niiden ilmeneminen käytännössä erilaisissa tilanteissa ja se, miten päiväkirjanpitäjät niitä kuvailivat. Selviytymiskeinojen ohella tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös laajemmin päiväkirjoja, niiden luonnetta ja merkitystä kirjoittajilleen sekä sitä, millaisina juutalaisvainot ja sota-aika piirtyvät niissä esiin. Juutalaisvainojen ja niiden keskellä selviytymisen kokemus näyttäytyy tutkimuksessa kirjoitettuna vainona.

Tutkimus osoittaa, että päiväkirjan kirjoittaminen oli tärkeä selviytymiskeino näille viidelle nuorelle juutalaisnaiselle, jokapäiväisen jaksamisen lähtökohta. Päiväkirjan kirjoittamisella on myös normaalioloissa esimerkiksi terapeuttista ja ajan järjestämiseen liittyvää merkitystä, mutta sodan ja vainon keskellä päiväkirjanpitäminen muodostui erityisen tärkeäksi elämänhalua säilyttäväksi toiminnaksi. Se antoi muiden merkitysten ohella väylän säilyttää muistissa ajan tapahtumat – niin itselle kuin mahdolliselle laajemmalle lukijakunnalle – ja jäädä elämään edes paperilla, vaikka konkreettinen yli sodan hengissä selviäminen oli epävarmaa. Päiväkirjoista esiin nousevia muita henkistä selviytymistä edesauttavia tekijöitä olivat mm. perheen, ystävien ja rakastettujen tuki, lukeminen ja opiskelu sekä muilla tavoin itsensä kiireisenä pitäminen, vainojen myötä vahvistunut juutalainen ja/tai kansallinen identiteetti, uskonnollisuus, vastarintahenkisyys, huumori ja usko tulevaisuuteen. Tämä väitöskirja tuo kulttuurihistoriallista näkökulmaa yhä vahvasti poliittiseen historiaan nojautuvan holokaustitutkimuksen kentälle. Se avaa uusia näkökulmia myös omaelämäkerrallisten aineistojen tutkimukseen ja kirjoittamisen kulttuurihistoriaan nostaen paremmin esille äärimmäisissä oloissa kirjoitetut päiväkirjat.

Written Persecution. Survival Tactics in the Diaries of Young Women during Jewish Persecution in France and the Netherlands in the 1940s

This doctoral dissertation examines the survival tactics of Jewish young women during Nazi Germany’s persecution of Jews. The research focuses on five Western Europe young women who kept diaries covering 1940–1945 during the Second World War: Hélène Berr (1921–1945), Anne Frank (1929–1945), Isabelle Jesion (1926–1971), Elisabeth Kaufmann (1924–2003), and Anita Meyer (1929–). The main source material of this dissertation consists of these diaries. Berr, Jesion and Kaufmann lived in Paris, France, while Frank and Meyer lived in the Netherlands.

This study is situated within new war history, which emphasizes the cultural historical interpretations of wars. In this study, surviving is linked to the tactics recorded in the diary texts that the writers themselves thought to be important to withstanding oppression. The survival tactics are seen as a cultural historical phenomenon tied to its particular context. The analysis focuses on the practice of these tactics in different situations and the ways in which the diarists described them. In addition, this study examines the diaries from a broader perspective encompassing their nature and meaning to the diarists and the ways in which they depicted the war and the persecution of Jews. The experience and everyday survival of Jewish persecution appears as written persecution in this study.

This study shows that diary writing was an important survival tactic and the starting point for everyday coping for these five young Jewish women. In normal circumstances, diary writing can be an important therapeutic and time-management tool, but during the war and persecution, it also became an especially important life-saving activity. Among other meanings, writing provided a way to keep the events of the time in memory for the diarists and possibly a wider readership and to stay alive in the diary pages despite the uncertainty of physical survival during the war. The other factors presented in the diaries that supported mental everyday survival were, for instance, support of family, friends, and boyfriends, reading, studying, and other ways of keeping busy, Jewish and national identity reinforced by persecution, religiosity, a spirit of resistance, humor, and a belief in the future. This dissertation contributes a cultural historical perspective to the field of Holocaust research, which remains very oriented to political history. This research also opens new perspectives in the research of autobiographical sources and the cultural history of writing by focusing on diaries written in extreme conditions.