”Sä koko ajan opit kaikesta ja siin ei o mitään häirikköjä vieressä” : Tutkimus oppimisesta, ohjauksesta ja oppivelvollisuuden edistymisen valvonnasta neljässä unschooling-perheessä Suomessa

Abstract

Kotiopetus on Suomessa laillinen tapa suorittaa oppivelvollisuus. Kotioppijan kotikunta on velvollinen valvomaan opintojen edistymistä, mutta tarkempia ohjeita edistymisen valvontaan ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään millaiset oppivelvollisuuden edistymisen valvontamenetelmät ovat tarkoituksenmukaisia, auttavat parhaiten tutkivaa opettajaa valvontatehtävässä ja soveltuvat opetus- ja oppimismenetelmästä riippumatta kaikkien kotioppijoiden oppivelvollisuuden edistymisen valvontaan Suomessa. Tutkimuksen kohteena ovat unschooling-oppijat, sillä heidän oppivelvollisuutensa etenemistä on vaikeinta valvoa nykyisillä, koulumaiseen opiskeluun perustuvilla edistymisen valvonnan menetelmillä. Tutkimuksessa tuotettua haastattelu-, havainnointi- ja kyselyaineistoa sekä kirjallista aineistoa tarkasteltiin Rousseaun kasvatusajatusten, Vygotskyn kulttuurihistoriallisen teorian ja lähikehityksen vyöhykkeen, Ryanin ja Decin itsemääräämisteorian, Illichin ja Freesen koulukriittisten ajatusten sekä tutkivan oppisen ja kehittävän arvioinnin teorioiden valossa. Tutkimuksen perusteella unschooling on tiedonhankintakykyä, kriittistä ajattelua ja asiantuntijuutta kehittävä tuloksellinen lähestymismenetelmä oppimiseen, mutta nykyisin käytössä olevat valvonnan menetelmät eivät sovellu unschooling-oppijoiden edistymisen valvontaan. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että keskustelu ja portfolio ovat perusteltuja, tarkoituksenmukaisia ja toimivia valvonnan menetelmiä. Ne soveltuvat kaikkien kotioppijoiden oppivelvollisuuden edistymisen valvontaan opetus- ja oppimismenetelmästä riippumatta. Yläkouluikäisten kohdalla valvontamenetelmiin vaikuttaa päättötodistukseen vaadittava numeroarviointi. Merkittävimmiksi valvonnan toimivuuden kriteeriksi kohosivat joustavuus ja yhteistyö tutkivien opettajien ja kotiopetusperheiden välillä. Kehittämistarpeista tulivat esille erityisesti väärinkäsityksiä aiheuttava käsitteistö sekä jatkuvasti lisääntyvän kotiopetuksen myötä tarve yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa oppivelvollisuuden edistymisen valvonnan käytäntöjä laatimalla valvontaa varten selkeämpi ohjeistus, joka mahdollistaisi erilaiset opetus- ja oppimismenetelmät sekä yksilölliset oppimispolut. Valvonnan kehittämisessä tulisi keskittyä siihen, että yhdenmukaistamalla menetelmiä huoltajien ja tutkivien opettajien tehtävä helpottuisi. Valvonnan ensisijaisena lähtökohtana on oltava lapsen yksilöllisyys sekä lasten oikeuksien toteutuminen ja turvaaminen, joka toteutetaan rakentavassa yhteistyössä kotioppijoiden huoltajien ja opetusviranomaisten kanssa.