Draamakasvatuksen statusharjoitteet ja niiden koettu vaikutus opettajaopiskelijoiden sosioemotionaaliseen kompetenssiin
Hintsala, Emilia (2019-11-19)
Draamakasvatuksen statusharjoitteet ja niiden koettu vaikutus opettajaopiskelijoiden sosioemotionaaliseen kompetenssiin
Hintsala, Emilia
(19.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001304012
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001304012
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää improvisaatio-opintojaksolla tehtyjen statusharjoitteiden vaikutusta opettajaopiskelijoiden (n=14) sosioemotionaalisen kompetenssin osa-alueisiin. Ensiksi selvitettiin, miten opettajaopiskelijat kokivat statusharjoitteiden vaikuttaneen heidän empatiakykyynsä. Toiseksi selvitettiin harjoitteiden vaikuttavuutta heidän kykyynsä havaita oppilaiden erilaisia statuksia. Kolmanneksi tutkittiin harjoitteiden vaikutuksia opettajaopiskelijoiden keinoihin parantaa oppilaan matalaa statusta.
Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin eräässä länsisuomalaisessa yliopistossa järjestetyllä improvisaatio-opintojaksolla. Tutkimukseen osallistui 14 opettajaopiskelijaa eri tutkinto-ohjelmista. Aineisto kerättiin ohjeistettujen oppimispäiväkirjapohdintojen avulla ja se analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teorialähtöisen analyysin pohjana käytettiin teoreettisia malleja opettajien sosioemotionaalisesta kompetenssista. Lisäksi opettajaopiskelijoiden mainitsemat keinot oppilaan statuksen parantamiseksi jaoteltiin teoreettisen mallin mukaan.
Tutkimuksen tulosten mukaan statusharjoitteilla voitiin vaikuttaa opettajaopiskelijoiden empatiaan, havaintokykyyn ja toimintakykyyn. Empatian vaikutusten syinä pidettiin kokemuksia itselle vieraaseen rooliin ja matalaan statukseen asettumisesta. Kehittyneen havaintokyvyn syinä pidettiin kasvavaa ymmärrystä ja tietoisuutta erilaisista statuksista. Opettajaopiskelijoiden mainitsemat keinot matalan statuksen parantamiseksi jaoteltiin turvallisuutta, itsensä tiedostamista ja liittyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta käsitteleviin keinoihin. Statusharjoitteiden myötä opettajaopiskelijat tulivat tietoisemmaksi etenkin omasta nonverbaalisesta käyttäytymisestä sekä sen vaikutuksista muihin.
Opettajaopiskelijoiden sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen opettajankoulutuksessa on erittäin tärkeää, sillä tällainen valmistuva opettaja on monin tavoin oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimisen eduksi. Tutkimuksen tavoitteena olikin avata improvisaation kautta tapahtuvaa oppimista ja rohkaista opettajankoulutuksen kehittäjiä huomioimaan tämä tutkinto-ohjelmien suunnittelussa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin eräässä länsisuomalaisessa yliopistossa järjestetyllä improvisaatio-opintojaksolla. Tutkimukseen osallistui 14 opettajaopiskelijaa eri tutkinto-ohjelmista. Aineisto kerättiin ohjeistettujen oppimispäiväkirjapohdintojen avulla ja se analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Teorialähtöisen analyysin pohjana käytettiin teoreettisia malleja opettajien sosioemotionaalisesta kompetenssista. Lisäksi opettajaopiskelijoiden mainitsemat keinot oppilaan statuksen parantamiseksi jaoteltiin teoreettisen mallin mukaan.
Tutkimuksen tulosten mukaan statusharjoitteilla voitiin vaikuttaa opettajaopiskelijoiden empatiaan, havaintokykyyn ja toimintakykyyn. Empatian vaikutusten syinä pidettiin kokemuksia itselle vieraaseen rooliin ja matalaan statukseen asettumisesta. Kehittyneen havaintokyvyn syinä pidettiin kasvavaa ymmärrystä ja tietoisuutta erilaisista statuksista. Opettajaopiskelijoiden mainitsemat keinot matalan statuksen parantamiseksi jaoteltiin turvallisuutta, itsensä tiedostamista ja liittyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta käsitteleviin keinoihin. Statusharjoitteiden myötä opettajaopiskelijat tulivat tietoisemmaksi etenkin omasta nonverbaalisesta käyttäytymisestä sekä sen vaikutuksista muihin.
Opettajaopiskelijoiden sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen opettajankoulutuksessa on erittäin tärkeää, sillä tällainen valmistuva opettaja on monin tavoin oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimisen eduksi. Tutkimuksen tavoitteena olikin avata improvisaation kautta tapahtuvaa oppimista ja rohkaista opettajankoulutuksen kehittäjiä huomioimaan tämä tutkinto-ohjelmien suunnittelussa.