Mobilizing climate finance and mitigating macro risks in developing countries : private equity investor perspectives

Abstract

Recently, the lack of action in addressing climate change and its adverse effects has been at the centre of attention worldwide. Raising to the challenge requires massive investments and the current levels of finance are far from adequate. This is a particularly pressing issue for developing countries, because they are at the highest risk of danger. However, these countries have not yet succeeded to attract enough private capital due to various macro risks associated with investments in these countries. Blended finance seeks to raise to these challenges as it seeks to leverage private finance for sustainable development investments in developing countries through various instruments offered by development financiers. The new Paris Agreement on climate change embodies a similar idea as blended finance but uses a different name for it – climate finance mobilization. However, the Paris Agreement does not define how climate finance, including private equity, should be mobilized into low-emission and climate-resilient investments and the Agreement does not include explicit references to the use of blended finance. Thus, I explore how well the substance of the Paris Agreement’s climate finance mobilization aligns with that of blended finance. To this end, I explore legal instruments concerning blended finance, blended finance principles. These principles are explored because they bring up notions that are critical for the fulfilment of the objectives of private equity investors and for the success of blended finance. However, because these principles are non-binding, it must be established whether they can be expected to be applied in blended finance investments. After examining blended finance principles, I proceed to examine risks associated with private equity investments in developing countries and low-income countries in particular. Building on this, I examine how well blended finance instruments available for private equity investors accommodate different macro risks such as regulatory risks, financial/macroeconomic risks and political/institutional risks. Lastly, I determine gaps in protection left by blended finance instruments by paying attention to particularly regulatory risks. My study combines different research methods including legal dogmatics. With regard to macro risks, my research builds on Yescombe’s classification of risks and uses other economic literature. The conclusion of my thesis is that whereas blended finance accommodates some macro risks in developing countries, macroeconomic conditions specifically must be strengthened in the poorest countries to make blended finance a promising alternative for private equity investors.

Viime aikoina ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavien toimien riittämättömyys on saanut runsaasti huomiota maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa massiivisia investointeja ja nykyisten investointien riittämättömyys on ilmeistä. Köyhimpien maiden on arvioitu olevan erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, mutta nämä maat eivät ole saaneet osakseen tarpeeksi yksityistä pääomaa runsaiden makrotason riskien olemassaolon vuoksi. Yksi mahdollinen keino vastata näihin haasteisiin on nk. sekarahoitus (eng. blended finance). Sekarahoitusinstrumentein pyritään mobilisoimaan yksityistä rahoitusta ml. yksityistä pääomaa kehittyvien maiden kestäviin sijoitusmahdollisuuksiin. Pariisin ilmastosopimus tähtää samankaltaisiin tavoitteisiin kuin sekarahoituskin, mutta käyttää tästä eri nimeä, nimittäin ilmastorahoituksen mobilisointi. Kuitenkaan Pariisin sopimus ei määrittele tapoja, joilla ilmastorahoitusta ml. yksityistä pääomaa tulisi mobilisoida kestäviin investointeihin eikä se myöskään viittaa sekarahoitus-käsitteeseen. Tämän vuoksi tutkin, kuinka hyvin nämä kaksi eri käsitettä sopivat yhteen tutkien myös, koskevatko ne kokonaan tai osittain samaa substanssia. Tätä varten tutkin sekarahoitusta koskevia oikeudellisia instrumentteja, sekarahoitusperiaatteita. Nämä periaatteet ovat tärkeitä sen vuoksi, että ne pitävät sisällään useita seikkoja, joiden huomiointi on tärkeää pääomasijoittajien tavoitteiden täyttämisen ja sekarahoituksen onnistumisen kannalta. Koska nämä suositukset ovat kuitenkin ei-sitovia, tutkin, voidaanko niitä olettaa sovellettavan sekarahoitusinvestoinneissa. Tämän jälkeen jatkan tutkimusta avaamalla, mitä riskejä kehittyviin maihin tehtyihin pääomasijoituksiin on tavanomaisesti liitetty. Analysoin, kuinka erilaiset sekarahoitusinstrumentit, joita pääomasijoittajien on mahdollista käyttää, pienentävät makroriskejä kuten sääntelyriskejä, makroekonomisia riskejä sekä poliittis-institutionaalisia riskejä kiinnittäen huomiota siihen, mitä makroriskejä sekarahoitusinstrumentit jättävät auki. Näistä riskeistä keskityn erityisesti sääntelyriskiin. Tutkimukseni hyödyntää erilaisia tutkimusmetodeja, ml. lainoppia, mutta makroriskien osalta se rakentuu Yescomben riskiluokittelulle ja hyödyntää muuta taloudellista kirjallisuutta. Tutkimukseni johtopäätelmä on se, että vaikka sekarahoitus pienentää erilaisia makroriskejä, erityisesti makroekonomisen ympäristön vahvistamista tarvitaan köyhimmissä maissa pääomasijoituksen mobilisoimiseksi kehitysmaihin.