Sateenkaaren tuolla puolen : Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden kokemuksia yhteisötoimintaan osallistumisesta
Pulkki, Pauliina (2020-02-25)
Sateenkaaren tuolla puolen : Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden kokemuksia yhteisötoimintaan osallistumisesta
(25.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003249138
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003249138
Tiivistelmä
Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan Suomeen saapuneiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden kokemuksia heille suunnatusta yhteisötoiminnasta. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää kuulumisen (engl. belonging) käsitettä hyödyntäen, millaisia merkityksiä yhteisötoimintaan osallistuneet yksilöt sille antavat. Opinnäytetyöni pyrkii vastaamaan olemassa olevaan tarpeeseen saada tietoa usein piiloon jäävän ihmisryhmän elämästä heidän omasta näkökulmastaan.
Tutkielmani informantteina toimii kaksitoista kansalaisjärjestö Helsinki Pride Yhteisön Together -yhteisötoimintaan osallistunutta lhbtiq* -ihmistä, jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina. Olen teemahaastattelujen avulla tavoitellut ymmärrystä heidän todellisuudestaan. Työni teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuuden kattokäsitteestä ja siihen linkittyvästä kuulumisesta. Jäsennän kuulumista yhteiskunnallisiin paikkoihin ja rajantekoihin kytkeytyvänä dynaamisena, emotionaalisena prosessina, jossa paljastuu tietoa sekä yksilön henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta, että niistä rakenteista, jotka häntä ympäröivät. Kuulumisen käsite tekee mahdolliseksi yhteisötoimintaan osallistumisen analysoinnin sekä yksilöllisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Osallisuuden käsitteen kautta taas pystyn kytkemään löydöksiäni sosiaalityön maailmaan. Sosiaalityö asettuu tutkimuksessani vahvasti heikommassa asemassa olevien ihmisten asianajotyöksi, jossa keskeistä on toisen tiedon tavoittelu ja kunnioittaminen, marginalisoivien käytänteiden purkaminen sekä osallisuuden edistäminen.
Tutkimukseni havainnollistaa, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden elämistila muodostuu usean marginaalikategorian risteymästä. Sen lisäksi, etteivät tutkimukseni informantit kokeneet vastaanottokeskuksia ja niissä eläviä muita turvapaikanhakijoita turvallisina, he ovat kohdanneet Suomessa monia muita kuulumista haittaavia rakenteita. Sen sijaan, lhbtiq* -turvapaikanhakijoille suunnattu yhteisötoiminta on tarjonnut ainutlaatuisen paikan ja tilan kuulumisen rakentumiselle. Ryhmässä syntyneet vastavuoroiset sosiaaliset suhteet juurtuvat vahvasti kokemukseen jaetusta vähemmistöasemasta. Yhteisötoiminta on lisäksi tarjonnut väylän tietojen ja taitojen kartoittamiselle, jonka seurauksena informanttini ovat pystyneet pohtimaan omia identiteettejään ja mahdollisuuksiaan Suomessa. Yhteisötoiminnasta voimavaraistuneina he myös kyseenalaistivat ulkopuolelta tulleita, heihin kohdistuneita toiseuttavia kategorisointeja ja kohtaamiaan yhteiskunnallisen osallisuuden rajoitteita. Tutkimukseni perusteella voi todeta, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden osallisuuden edistäminen edellyttää sosiaalityöltä laaja-alaista sekä yksilö- ja yhteisötason että yhteiskunnallista asianajotyötä. My social work master’s thesis investigates personal experiences related to community-based activities from the perspective of asylum seekers identifying as sexual and gender minorities. Furthermore, the purpose of this research is to investigate what kinds of meanings the community activities contained in the life of participating individuals by leveraging the concept of belonging. The goal of my thesis is to answer the demand for knowledge regarding the life of the individuals belonging in an often hidden group from their own perspective.
Twelve LGBTIQ* individuals with an asylum seeker status and a history of taking part in the Helsinki Pride Community’s Together activities acted as the informants of my thesis. Through thematic interviews, I aimed to develop my understanding of the reality of these individuals. The theoretical framework of my research is built on the main subject of involvement and the related phenomenon of belonging. I classify the belonging as a dynamic and emotional process connected to societal positions and limitations, which reveals information regarding not only the individual’s personal experiences but also the structures they are surrounded by. The concept of belonging made it possible to analyze the community activity participation from both personal and societal standpoints. Simultaneously, through the concept of involvement, I managed to apply my findings into the context of social work. In my research, social work is considered as advocacy and securing the rights of individuals in a weaker position. In this context, ‘the marginal knowledge’ is in a central position, as well as disassembling the marginalizing practices and improving involvement in society.
The results of my study indicate, that the living space of the asylum seekers identifying as sexual and gender minorities is aggregated from multiple intersecting marginal categories. In addition to the finding that the informants of my research didn’t experience the safety of receptions centers nor the presence of other asylum seekers adequate, they faced multiple other structures deteriorating the sense of belonging in Finnish society. However, the community-based activities organized for LGBTIQ* asylum seekers provided a unique place and space to develop their belonging. The reciprocal social relations that emerged through the community-based activities were strongly rooted in the shared experience of minority status. The community-based activities had also provided a channel to inspect the knowledge and skills, and as a result, my informants managed to process their own identities and opportunities in Finland. Empowered from the community-based activities, the interviewees also questioned the othering categorizations from outside and limitations related to societal participation. Based on this research I claim that the development of participation in the context of the asylum seekers identifying as sexual and gender minorities requires broad advocacy efforts from the perspective of social work on both personal and societal levels.
Tutkielmani informantteina toimii kaksitoista kansalaisjärjestö Helsinki Pride Yhteisön Together -yhteisötoimintaan osallistunutta lhbtiq* -ihmistä, jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina. Olen teemahaastattelujen avulla tavoitellut ymmärrystä heidän todellisuudestaan. Työni teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuuden kattokäsitteestä ja siihen linkittyvästä kuulumisesta. Jäsennän kuulumista yhteiskunnallisiin paikkoihin ja rajantekoihin kytkeytyvänä dynaamisena, emotionaalisena prosessina, jossa paljastuu tietoa sekä yksilön henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta, että niistä rakenteista, jotka häntä ympäröivät. Kuulumisen käsite tekee mahdolliseksi yhteisötoimintaan osallistumisen analysoinnin sekä yksilöllisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Osallisuuden käsitteen kautta taas pystyn kytkemään löydöksiäni sosiaalityön maailmaan. Sosiaalityö asettuu tutkimuksessani vahvasti heikommassa asemassa olevien ihmisten asianajotyöksi, jossa keskeistä on toisen tiedon tavoittelu ja kunnioittaminen, marginalisoivien käytänteiden purkaminen sekä osallisuuden edistäminen.
Tutkimukseni havainnollistaa, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden elämistila muodostuu usean marginaalikategorian risteymästä. Sen lisäksi, etteivät tutkimukseni informantit kokeneet vastaanottokeskuksia ja niissä eläviä muita turvapaikanhakijoita turvallisina, he ovat kohdanneet Suomessa monia muita kuulumista haittaavia rakenteita. Sen sijaan, lhbtiq* -turvapaikanhakijoille suunnattu yhteisötoiminta on tarjonnut ainutlaatuisen paikan ja tilan kuulumisen rakentumiselle. Ryhmässä syntyneet vastavuoroiset sosiaaliset suhteet juurtuvat vahvasti kokemukseen jaetusta vähemmistöasemasta. Yhteisötoiminta on lisäksi tarjonnut väylän tietojen ja taitojen kartoittamiselle, jonka seurauksena informanttini ovat pystyneet pohtimaan omia identiteettejään ja mahdollisuuksiaan Suomessa. Yhteisötoiminnasta voimavaraistuneina he myös kyseenalaistivat ulkopuolelta tulleita, heihin kohdistuneita toiseuttavia kategorisointeja ja kohtaamiaan yhteiskunnallisen osallisuuden rajoitteita. Tutkimukseni perusteella voi todeta, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön identifioituvien turvapaikanhakijoiden osallisuuden edistäminen edellyttää sosiaalityöltä laaja-alaista sekä yksilö- ja yhteisötason että yhteiskunnallista asianajotyötä.
Twelve LGBTIQ* individuals with an asylum seeker status and a history of taking part in the Helsinki Pride Community’s Together activities acted as the informants of my thesis. Through thematic interviews, I aimed to develop my understanding of the reality of these individuals. The theoretical framework of my research is built on the main subject of involvement and the related phenomenon of belonging. I classify the belonging as a dynamic and emotional process connected to societal positions and limitations, which reveals information regarding not only the individual’s personal experiences but also the structures they are surrounded by. The concept of belonging made it possible to analyze the community activity participation from both personal and societal standpoints. Simultaneously, through the concept of involvement, I managed to apply my findings into the context of social work. In my research, social work is considered as advocacy and securing the rights of individuals in a weaker position. In this context, ‘the marginal knowledge’ is in a central position, as well as disassembling the marginalizing practices and improving involvement in society.
The results of my study indicate, that the living space of the asylum seekers identifying as sexual and gender minorities is aggregated from multiple intersecting marginal categories. In addition to the finding that the informants of my research didn’t experience the safety of receptions centers nor the presence of other asylum seekers adequate, they faced multiple other structures deteriorating the sense of belonging in Finnish society. However, the community-based activities organized for LGBTIQ* asylum seekers provided a unique place and space to develop their belonging. The reciprocal social relations that emerged through the community-based activities were strongly rooted in the shared experience of minority status. The community-based activities had also provided a channel to inspect the knowledge and skills, and as a result, my informants managed to process their own identities and opportunities in Finland. Empowered from the community-based activities, the interviewees also questioned the othering categorizations from outside and limitations related to societal participation. Based on this research I claim that the development of participation in the context of the asylum seekers identifying as sexual and gender minorities requires broad advocacy efforts from the perspective of social work on both personal and societal levels.