Montagne magiche. Irrazionalismo, esoterismo e tardo romanticismo nella cultura alpinistica italiana della prima meta' del Novecento. Evola, Rudatis, Zapparoli

Abstract

This study is dedicated to the analysis of the relations between the irrationalism, esoterism, the late romanticism and the Italian cultural climate in the mountaineering world of the first half of the twentieth century.

The school of thoughts bond to the irrationalism plaid a substantial part within the scope of the Italian and European culture of the end of the nineteenth century and the beginning of the twentieth. Mountaineering enjoyed great expansion and media coverage, above all during the twenty years of Fascism called “ventennio”, often for propaganda reasons but also intertwined with the reverberations and prompts due to the vibrant streams of culture of the time.

To this extent the present paper, so far the first and unique, to examine the topic, it is a study of the history of ideas, starting from an analysis of the idea of mountain, within which we examine the interpretations that were given historically to the concept of highland and the idea of landscape before the rise of mountaineering. At the same time, nevertheless, the present study, utilises different approaches to the topic, multidisciplinary: moving from history of philosophy, history of religion to the rigours of literary analysis and sociology linked to the meaning of activities of “loisir” entrenched in the modern bourgeois society.

The novelty of the first chapter within this school of thought is presented like a wide historical “status questionis” regarding the texts and the authors to be studied in the following chapters.

This work develops, after the initial development of the history of the idea of mountain, focusing on the shapes of irrationalism and above all of esoterism present in Europe between the past two centuries: therefore, we analyze the world of antroposophy, teosophy, magism and ermetism. In addition, we studied the various aspects in which irrationalism manifested itself in relations to alpine landscape themes, in different and apparently distant fields. Like, for example, the architecture of Bruno Taut, the philosophy of Nietzsche, the late works of magic romanticism from Novalis.

I followed then a more direct analysis, largely based on a direct close reading review of famous and celebrated work known for the European mountaineering literature from the beginning of the twentieth century. In particular I focused my attention on the work “Jungborn” of Eugenio Guido Lammer”, a book that casts its shadow on many alpinists of the first part of the century, but, that, up until now it was not studied scientifically.

Considering specifically the Italian scenario my analysis has been directed to the shape the ways and times of the esoteric clubs like the famous “Gruppo di Ur”, established by the famous philosopher and alpinist Julius Evola, influenced directly the by German mountaineering establishment, due, in particular to the presence in Italy of the magician Aleister Crowley, a famous alpinist himself. Beyond the historical traits, which were duly examined, the core of the paper consists in the ability to dig out the conceptual core and the vision of the world at the base of the doctrines on mountaineering and mountains of the greatest Italian learned men and alpinists of the time. The fruits of this work, ultimately, is the historiographical thesis that mountaineering was born out of an intrinsic desire of European bourgeoisie just after the first industrial revolution. Therefore, it is an activity of conquest of the natural space, detached, at his origin from perspective of religion, ascetism or mysticism.

In this sense alpinism and its culture establishes a fracture and discontinuity in respect to the previous conceptions of mountain, seeing as a place of primordial ancestral forces, as well demonstrated by Leonardo da Vinci at the beginning of the sixteenth century. With the second industrial revolution alpinism does not lose its characteristics of conquest, but interprets it within the logics of the rampant capitalisms of the twentieth century, a point of view linked to the “loisir”, and that it is reflected very well in the presence, not only in Italy, between 1840 and 1940, of mountaineering on newspapers, magazines, radio programs.

This is a precise mark of the ideology of the middle class and afterword of the lower classes, too. They will find among mountains and mountaineering an environment and an activity useful to escape from the daily actions of work and survival.

At this level it is the core of the present work, within the history and mentality of the alpine landscape: from the first decades of the twentieth century, in Italy too, and above all in the German speaking countries, raises, as we all know, a strong ideological reaction, supported mainly by young intellectuals, within the bourgeoisie, against the interpretation of life and history of the same class. Expressed very well in Italy by Marinetti, D’Annunzio and in the papers of Papini, Prezzolini, to reach the dawn of Mussolini’s Fascism.

Italian mountaineering culture soon after 1925 will have a more competitive, agonistic and performance based edge on rock climbing, and it appears that it was influenced from this suggestions, revolutionary in their own way, but at its core influenced by external ideas not connected to the middle class origin of mountaineering: nevertheless, these new ideas, in countertendency, were at their peak around the beginning of the twenties, during which it was fashionable, once more, a titanic and heroic vision of the action on cliffs and walls in the mountains; as seen in the life and death of the famous Pino Prati, a very able climber from Trentino, whose actions where greatly influenced by the philosophical work of Lammer.

Among the most paradigmatic characters of this “revolt” against the bourgeois view of the mountains, shine, above all in Italy the profiles of Julius Evola, Domenico Rudatis, Ettore Zapparoli; all three were alpinists and at the same timewriters, learned individuals and men of culture. Studying the papers dedicated to the mountains by Evola, one can see very well the relevance of the irrationalistic thinking, of history of religions, of the connection between ascetism and mysticism, in the thoughts of one of the most relevant philosopher of the twentieth century. In the books of Domenico Rudatis celebrated mountaineer and theoretical thinker of the sixth grade, also member of the Ur Group, one can see the perception of magism and others esoteric traditions converging in a vision called geophilosophical “antelitteram”, of the mountains, focused on the prominence of the primordial and ancestral reality of Monte Civetta, in the heart of the Dolomites, where Rudatis lived for many years. Finally, in the novels and papers of Ettore Zapparoli, Himalayan alpinist, alone on the great East wall of Monte Rosa, where he will eventually die in 1951, musician, writer. We can spot in his writings the influence and the understanding of themes taken from the German romanticism, twisted accordingly to his melancholic paradigm and not too distant from the magic idealism of Novalis.

This paper is balanced, willingly, between the historical and sociological research on one side and the strict analysis of the sources on the other. There is a final chapter and a general bibliography of the books and studies taken into consideration.

Tutkimuksessa tarkastellaan irrationalismin, esoteerisuuden, myöhäisromantiikan ja alpinismin kulttuurin keskinäisiä suhteita 1900-luvun alkupuoliskon Italiassa. Irrationalismiin liittyvillä ajatussuuntauksilla oli merkittävä rooli eurooppalaisessa ja italialaisessa kulttuurissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Alpinismi sai Italian medioissa etenkin fasismin vuosikymmeninä laajaa ja usein hallintokoneiston intressejä myötäilevää näkyvyyttä mutta oli samalla sidoksissa eurooppalaisen kulttuurin suurista ajatussuuntauksista peräisin oleviin katsomuksiin ja mielikuviin.

Tutkimus, joka on ensimmäinen ja ainoa laatuaan, sijoittuu näiltä osin ensisijaisesti aatehistorian piiriin. Se alkaa väistämättä vuoristoa koskevan aatemaailman historian esittelyllä ja nostaa esiin tulkintoja, joita vuoristosta ja vuorimaisemasta on vuosisatojen kuluessa ennen alpinismin syntyä tehty. Tutkimuksessa hyödynnetään myös monialaisia tulkintavälineitä filosofian historiasta uskontotieteeseen ja kirjallisuusanalyysistä modernin yhteiskunnan vapaa-ajanviettoaktiviteetteja koskevaan sosiologiseen tutkimukseen.

Ensimmäisessä, kyseisen tieteenalan piirissä kauttaaltaan innovatiivisessa luvussa tarjotaan laaja historiallinen katsaus tutkimuksen nykytilaan ja keskeisiin kirjallisiin tuotteisiin sekä kirjailijoihin, jotka otetaan tarkastelun kohteeksi seuraavissa luvuissa.

Vuoristoa koskevaa aatehistoriaa käsittelevän analyysin jälkeen tutkimus etenee Euroopassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vaikuttaneen irrationalismin ja erityisesti esoteerisuudensuuntausten tarkasteluun ja kohdistaa näin huomiota antroposofiaan, teosofiaan, magiaan ja hermetismiin. Tarkasteluun on otettu myös kanavat, joiden kautta irrationalismi sai ilmaisunsa suhteessa vuoristoa koskeviin teemoihin näennäisesti etäisissäkin yhteyksissä, kuten Bruno Tautin arkkitehtuurissa, Nietzschen filosofiassa ja Novaliksen maagista romantiikkaa edustavassa myöhäistuotannossa.

Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan teoksia, jotka ovat keskeisessä asemassa 1900-luvun alkuvuosien eurooppalaisessa vuoristokirjallisuudessa. Huomiota kiinnitetään erityisesti Eugenio Guido Lammerin teokseen Jungborn, jonka vaikutus moniin 1900-luvun alkupuolen alpinisteihin oli merkittävä mutta jota ei vielä tähän mennessä ole tarkasteltu tieteellisesti.

Varsinaisesti Italiassa vallinnutta tilannetta analysoitaessa yksilöidään muodot, tavat ja ajankohdat, joiden kautta tietyt esoteeriset ryhmittymät, kuten filosofin ja alpinistin Julius Evolan perustama kuulu Gruppo di Ur, vaikuttivat alpinismiin, ja kiinnitetään huomiota myös poikkeuksellisten henkilöhahmojen, esimerkiksi taikurinja nimekkään vuorikiipeilijän Aleister Crowleyn, läsnäoloon Italiassa.

Puhtaasti historiallisten ja syvällisesti tarkasteltujen näkökohtien jälkeen tutkimuksen keskiön muodostavat eräät perustavaa laatua olevat konseptuaaliset kysymykset ja maailmankuvaa koskevat näkemykset, jotka tutkimuksen kohteena olevalla aikakaudella ohjasivat vuorikiipeilyä harrastavien, merkittävien italialaisten kulttuuripersoonien toimintaa suhteessa heidän käsityksiinsä vuoristosta ja alpinismista. Analyysin pääasiallisena tuloksena on, että alpinismi näyttää saavan alkunsa ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta syntyneen eurooppalaisen porvarillisen yhteiskunnan sisäisestä tarpeesta: kysymys on toisin sanoen luonnollisen tilan valloittamisesta, jolla ei alkujaan ole minkäänlaista yhteyttä uskonnollisuuteen, mystisyyteen tai askeettisuuteen.

Tässä mielessä alpinismi ja siihen liittyvä kulttuuri merkitsevät välirikkoa ja epäjatkuvuutta edeltäviin käsityksiin vuoristosta, joka nähtiin ikiaikaisten voimien tyyssijana, kuten Leonardo da Vinci jo 1500-luvun alussa osoitti. Toisen teollisen vallankumouksen myötä alpinismi ei menetä valloituksen luonnettaan mutta liittyy 1900-luvun kapitalismin vaikutuksesta kokonaan vapaa-ajanviettoon. Tämä näkyy erittäin hyvin– eikä suinkaan vain Italiassa – vuosien 1880 ja 1940 välisenä aikana alpinismia koskevassa uutisoinnissa päivä- ja aikakauslehdissä sekä radio-ohjelmissa.

Yhteiskunnallinen ja ideologinen muutos suhtautumisessa vuoristoon näyttää olevan linjassa porvarillisen keskiluokan ja jatkossa myös melko korkeiden yhteiskuntaluokkien tarpeiden kanssa. Niille vuoristo ja alpinismi edustavat ympäristöä ja toimintaa, johon työ- ja muuhun elämään liittyvistä rutiineista on mahdollista paeta.

Tutkimuksen merkitys korostuu voimakkaasti juuri tällä tasolla, mentaliteettihistorian ja vuoristomaiseman rajaamalla alueella: 1900-luvun alkuvuosikymmenistä alkaen sekä Italiassa että erityisesti saksankielisissä maissa porvaristonomassa piirissä, kuten tunnettua, nousee voimakas ideologinen ja enimmäkseen nuorten älymystön edustajien tukema reaktio, joka kyseenalaistaa porvarillisen tavan tulkita elämää ja historiaa. Italiassa reaktio saa kanavakseen Marinettin futurismin, D’Annunzion sekä Papinin ja Prezzolinin aikakauslehdet ja ulottuu lopulta Mussolinin nousevan fasismin ideologisille syntyjuurille.

Italiassa alpinismin kulttuuri tähtää vuoden 1925 jälkeen määrätietoisesti jo urheilulliseen, suorittavaan, kilpailuhenkiseen vuorikiipeilyyn. Se näyttää saaneen runsaasti vaikutteita juuri edellä mainituista, omalla tavallaan kumouksellisista näkemyksistä, jotka puolestaan olivat saaneet inspiraationsa alpinismin porvarillisen syntyperän ulkopuolelta tulevista aatteista. Nämä uudet, yleisen tendenssin vastaiset näkemykset levisivät laajimmilleen 1920-luvun alussa, jolloin kiipeily vuorten seinämillä ja harjanteilla miellettiin uudelleen uljaaksi ja sankarilliseksi, kuten Trentosta kotoisin olleen taitavan kiipeilijän ja Lammerin filosofisista teoksista vaikuttuneen Pino Pratin henkilöhahmo omalla traagisella tavallaan osoittaa.

Porvarillista vuoriston kokemista vastaan ”kapinoivien” joukosta erottuvat Italiassa erityisesti Julius Evola, Domenico Rudatis ja Ettore Zapparoli, jotka olivat sekä vuorikiipeilijöitä että kirjailijoita, kulttuuripersoonia ja älymystön edustajia. Merkittävimpiin italialaisiin 1900-luvun filosofeihin lukeutuneen kirjailijan Evolan-vuoristoa koskevia kirjoituksia tarkasteltaessa irrationalistisen aineksen, uskontojen historian, kiipeilyn ja askeesin välisen suhteen merkitys nousee esiin selkeästi. Kuudennen vaikeusasteen nimekkään teoreetikon ja Gruppo di Ur jäsenen Domenico Rudatisin kirjoituksissa korostuu magian ja eräänlaiseksi vuorten geofilosofiseksi kokemiseksi ante litteram yhdistyvien esoteeristen traditioiden vaikutus. Se fokusoituu Dolomiittien ytimessä – jossa Rudatis pitkään eli –sijaitsevan Monte Civetta -vuoren primordiaalisen, alkukantaisen olemuksen ylistyksessä. Monte Rosan itäseinämän yksin kiivenneen ja sillä vuonna 1951 surmansa saaneen kirjailijan ja muusikon Ettore Zapparolin romaaneissa puolestaan ovat läsnä saksalaisesta romantiikasta juontuvat teemat, jotka saavat kuitenkin melankolisen ja Novaliksen maagista idealismia lähentelevän vireen.

Tutkimusta, jota on haluttu painottaa tasaisesti yhtäältä historia- ja sosiologisen tutkimuksen ja toisaalta keskeisten lähdeaineistojen tekstianalyysin kesken, seuraavat päätelmiä koskeva luku sekä hyödynnetyt lähteet ja tutkimukset sisältävä kirjallisuusluettelo.