Kirjallisuuteen kietoutunut käsite : Tulenkantajien historiakuvan rakentuminen 1924-1987

Abstract

Väitöskirjan aiheena on maailmansotien välisenä aikana Suomessa esiintyneen ja tulenkantajien nimellä tunnetuksi tulleen kulttuuriliikkeen historiakuvan rakentuminen. Kirjallisuushistorian vakiintunut käsitys tulenkantajista 1920-luvulla vaikuttaneena kirjailijaryhmänä on rajannut lähtökohtaisesti ulkopuolelleen 1930-luvun tulenkantajien historian. Rajaus ei ole ollut sattumanvarainen tai neutraali, vaan sen taustalla on havaittavissa tiede- ja kulttuuripoliittisia syitä.

Tutkimuksen teoreettinen ja metodologinen viitekehys pohjautuu käsitehistoriaan. Tulenkantajien käsitteessä vuosina 1924–1987 tapahtuneiden muutosten kautta osoitetaan, mitkä piirteet ovat nousseet hallitseviksi tulenkantajien historiakuvassa yleensä. Tarkastelussa yhdistyy maailmansotien välisen kauden aikalaistoimijoiden ja myöhemmän tutkimuskirjallisuuden tulenkantajien käsitteelle antamat merkitykset. Keskeisiä henkilöitä, joiden kirjoitusten ja toiminnan kautta käsitteen rakentumista tarkastellaan, ovat Erkki Vala, Lauri Viljanen ja Olavi Paavolainen.

Tutkimus osoittaa, että tulenkantajissa on kyse kirjallisuushistoriaa laajemmasta yhteiskunnallisesta, ideologisesta ja poliittisesta ilmiöstä, joka tässä merkityksessään muodostaa vuodet 1924–1939 kestäneen jatkumon. Tulenkantajien 1920-lukuun sidoksissa oleva historiakuva näyttäytyy kirjallisuushistoriallisena luokituksena, jonka syntyyn on vaikuttanut kirjallisuudentutkimuksen lisäksi tulenkantajien asema kansalliselle historiatietoisuudelle tärkeänä aiheena.

Tutkimus avaa tulenkantajien historian lisäksi laajempia kirjallisia, kulttuurisia ja poliittisia kehityskulkuja maailmansotien välisessä Suomessa. Samalla tutkimus osallistuu tieteidenvälisyydestä, kirjallisuushistoriallisista kaanoneista, kulttuuripoliittisesta vallankäytöstä ja kansallisesta historiakulttuurista käytyyn laajempaan keskusteluun.

The Literary Concept. The Development of the Fire Bearers’ History Image 1924–1987

This dissertation concerns the cultural movement known as the Fire Bearers which appeared during the interwar period in Finland. According to the established notion of literary history, the Fire Bearers is a literary group from the 1920s. This leaves the history of the Fire Bearers from the 1930s outside the scope of literary historical studies. This definition has not been arbitrary or neutral but in its background there are motives influenced by scientific and cultural policies. This study examines how the Fire Bearers’ present history image has developed.

The theoretical and methodological framework of the study is conceptual history. The features which became dominant in the Fire Bearers’ history image are shown through the changes in the concept of the Fire Bearers that took place between 1924 and 1987. The contemporary writers of the interwar period and later research literature affected the essential meanings which were given to the concept. The central people who affected the development of the concept are Erkki Vala, Lauri Viljanen and Olavi Paavolainen.

The study shows that the Fire Bearers is a social, ideological and political phenomenon which extends beyond literary history. For this reason, the history of the Fire Bearers lasted from 1924 to 1939. The history image of the literary group linked to the 1920s can be seen as a classification from literary history. In addition to literary studies, the origin of the classification has been influenced by national historical culture.

In addition to the Fire Bearers’ history, the study sheds light on wider written, cultural and political developments during the interwar period in Finland. In this context this study participates in the discussion about interdisciplinarity, literary canons, cultural-political power and national history.