Ei urheilua ilman pelejä – videopelin oikeudenomistajan mahdollisuus estää kilpailu elektronisen urheilun urheilukilpailumarkkinoilla
Puro, Marlo (2020-03-11)
Ei urheilua ilman pelejä – videopelin oikeudenomistajan mahdollisuus estää kilpailu elektronisen urheilun urheilukilpailumarkkinoilla
(11.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019362
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019362
Tiivistelmä
Videopelin oikeudenomistaja (pelinkehittäjä) kykenee kohdistamaan videopelin immateriaalioikeudellisen suojan perusteella huomattavaa valtaa kaikkeen sen omistamaa videopeliä hyödyntävään toimintaan. Tällaisen, videopelin päämarkkinoita huomattavasti pidemmälle yltävän, valta-aseman turvin videopelin oikeudenomistaja kykenee halutessaan estämään tai rajoittamaan kilpailua suhteessa sen omaan kilpailunjärjestämiseen elektronisen urheilun (e-urheilu) urheilukilpailumarkkinoilla. Kyse on niin urheiluoikeuden kuin tekijänoikeudenkin ydinalueelle osuvasta jännitetilanteesta, jossa vastakkain ovat urheilukilpailumarkkinoiden sujuvuus sekä pelinkehittäjän yksityisautonomia.
Tutkielmassa selvitetään, miten SEUT 102 artiklan määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon tulisi soveltua e-urheilun kaltaiseen uuteen monitahoiseen markkinaan, jossa markkinoille pääsy vaatii usean sidosryhmän pääsyn immateriaalioikeudella suojattuun ohjelmistotuotteeseen. Tutkielmassa pyritään löytämään vastaus perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, että pitäisikö e-urheilussa pyrkiä säilyttämään sille ennestään ominainen kilpailunjärjestämisen hajautettu luonne järjestäjien keskinäisen kilpailun turvaamiseksi, vai olisiko pelinkehittäjillä oltava mahdollisuus käyttää immateriaalioikeuksiaan oman asemansa keskittämiseksi e-urheilun markkinoilla. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Se on urheiluoikeudelliselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan ongelmakeskeinen, sillä tutkielmassa tarkastellaan urheiluun liittyvien normistojen leikkauspisteitä urheiluun konkreettisesti liittyvässä tilanteessa. Valittuun kysymyksenasetteluun pyritään löytämään vastaus e-urheilun ilmiön mahdollisimman tarkkarajaisella erityispiirteiden tunnistamisella sekä systematisoinnilla, jonka myötä havaittuja erityispiirteitä sovelletaan eurooppalaisen lisensoinnista kieltäytymisen- tai avainasemadoktriinin muodostamassa laintulkintaympäristössä.
Tutkielmassa suoritetun kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella havaittiin, että mikäli relevanttien urheilukilpailumarkkinoiden keskittyminen ei ole urheilullisesti perusteltua, määräävässä markkina-asemassa oleva pelinkehittäjä ei ole oikeutettu poistamaan kaikkea itseensä kohdistuvaa kilpailua sen hallinnoimalta urheilukilpailumarkkinalta. Urheilukilpailumarkkinalla esiintyvän suorituskilpailun eliminoituminen näyttää heikentävän selkeästi e-urheilun saatavuutta sekä e-urheilun parissa tehtävää innovaatiota kuluttajien, sidosryhmien ja lopulta yhteiskunnan vahingoksi. Tällaisten erityisten syiden ollessa käsillä, pelinkehittäjällä ei voida katsoa olevan rajoituksetonta oikeutta kontrolloida sen videopelin ympärille muodostunutta, verkostonomaisesti toimivaa markkinaa ja sen sidosryhmiä ohjelmistotuotteen toisintamisoikeuden nojalla. Siten pelinkehittäjä voi olla velvoitettu tietyissä olosuhteissa avaamaan sen hallitsema markkina kilpailutoiminnan järjestämisestä kiinnostuneille tahoille.
Tutkielmassa selvitetään, miten SEUT 102 artiklan määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon tulisi soveltua e-urheilun kaltaiseen uuteen monitahoiseen markkinaan, jossa markkinoille pääsy vaatii usean sidosryhmän pääsyn immateriaalioikeudella suojattuun ohjelmistotuotteeseen. Tutkielmassa pyritään löytämään vastaus perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, että pitäisikö e-urheilussa pyrkiä säilyttämään sille ennestään ominainen kilpailunjärjestämisen hajautettu luonne järjestäjien keskinäisen kilpailun turvaamiseksi, vai olisiko pelinkehittäjillä oltava mahdollisuus käyttää immateriaalioikeuksiaan oman asemansa keskittämiseksi e-urheilun markkinoilla. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Se on urheiluoikeudelliselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan ongelmakeskeinen, sillä tutkielmassa tarkastellaan urheiluun liittyvien normistojen leikkauspisteitä urheiluun konkreettisesti liittyvässä tilanteessa. Valittuun kysymyksenasetteluun pyritään löytämään vastaus e-urheilun ilmiön mahdollisimman tarkkarajaisella erityispiirteiden tunnistamisella sekä systematisoinnilla, jonka myötä havaittuja erityispiirteitä sovelletaan eurooppalaisen lisensoinnista kieltäytymisen- tai avainasemadoktriinin muodostamassa laintulkintaympäristössä.
Tutkielmassa suoritetun kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella havaittiin, että mikäli relevanttien urheilukilpailumarkkinoiden keskittyminen ei ole urheilullisesti perusteltua, määräävässä markkina-asemassa oleva pelinkehittäjä ei ole oikeutettu poistamaan kaikkea itseensä kohdistuvaa kilpailua sen hallinnoimalta urheilukilpailumarkkinalta. Urheilukilpailumarkkinalla esiintyvän suorituskilpailun eliminoituminen näyttää heikentävän selkeästi e-urheilun saatavuutta sekä e-urheilun parissa tehtävää innovaatiota kuluttajien, sidosryhmien ja lopulta yhteiskunnan vahingoksi. Tällaisten erityisten syiden ollessa käsillä, pelinkehittäjällä ei voida katsoa olevan rajoituksetonta oikeutta kontrolloida sen videopelin ympärille muodostunutta, verkostonomaisesti toimivaa markkinaa ja sen sidosryhmiä ohjelmistotuotteen toisintamisoikeuden nojalla. Siten pelinkehittäjä voi olla velvoitettu tietyissä olosuhteissa avaamaan sen hallitsema markkina kilpailutoiminnan järjestämisestä kiinnostuneille tahoille.