CAD/CAM-TEKNIIKALLA TYÖSTETTÄVIEN MUOVIKOMPOSIITTIEN SIDOSTUVUUS JA VALONLÄPÄISEVYYS VERRATTUNA LASIKERAAMEIHIN
Kuusikoski, Joel (2020-04-15)
CAD/CAM-TEKNIIKALLA TYÖSTETTÄVIEN MUOVIKOMPOSIITTIEN SIDOSTUVUUS JA VALONLÄPÄISEVYYS VERRATTUNA LASIKERAAMEIHIN
(15.04.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019404
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042019404
Tiivistelmä
CAD/CAM-tekniikalla valmistettujen restauraatioiden käyttäminen etenkin takahampaiden alueella on muodostunut yleiseksi hoitokäytännöksi nykypäivänä.
Tässä tutkimuksessa on tavoitteena arvioida suun ulkopuolella CAD/CAM-tekniikalla valmistettujen muovikomposiittien sidostuvuutta yhdistelmämuovisementtiin ja valonläpäisevyyttä verrattuna lasikeraamiin.
Tutkimukseen valittiin kaksi CAD/CAM-muovikomposiittia ja yksi lasikeraaminen materiaali. Tutkimuksessa käytetyt muovikomposiitit olivat CAD/CAM-muovikomposiitteja (Brilliant Crios, Coltene, Ryhmä A sekä Cerasmart, GC, Ryhmä B). Lasikeraamimateriaalina toimi litiumdisilikaattivahvisteinen IPS e.max CAD, Ivoclar-Vivadent (Ryhmä C). Tutkimusta varten valmistettiin 6 näytettä kaikista materiaaleista ja ne kiinnitettiin tukimateriaaliin testausta varten. Näytteet esikäsiteltiin valmistajien ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen materiaaleihin sidostettiin Scotchbond Universal -sidosaineen avulla Relyx Ultimate -sementtipilareita. Pilarit polymerisoitiin valokovettajalla. Näiden pilarien sidostuvuutta materiaaleihin tutkittiin leikkausluujuusmittauksella. Materiaalien valonläpäisevyyttä tutkittiin tekemällä 1 mm:n ja 1,5 mm:n paksuisia levyjä jokaisesta materiaalista. Valokovettimen valo suunnattiin levyjen läpi ja materiaalin läpäisemää valontehoa mitattiin. Tutkimustuloksien keskiarvoja verrattiin tilastollisesti varianssianalyysilla (ANOVA).
Tulokseksi saatiin, että yhdistelmämuovisementin ja tutkimusmateriaalien välinen leikkauslujuusvoima oli suurin lasikeerameilla (ryhmä C) ja kaikista pienin Cerasmart-muovikomposiitilla(p=0,001). Ryhmän A ja B muovikomposiittien sidoslujuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kaikki muovikomposiitti näytteet lohkesivat kohesiivisesti, kun taas ryhmän C lasikeraaminäytteet lohkesivat adhesiivisesti. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että myös muovikomposiiteilla on mahdollista saavuttaa kliinisesti riittävä sidoslujuus. Niiden todellista sidoslujuutta ei pystytty määrittämään, koska muovikomposiitti materiaalien rakenne oli sidosta heikompi, jolloin vain materiaali murtui. Valonläpäisevyydeltään muovikomposiitit eivät eronneet lasikeeramista.
Tässä tutkimuksessa on tavoitteena arvioida suun ulkopuolella CAD/CAM-tekniikalla valmistettujen muovikomposiittien sidostuvuutta yhdistelmämuovisementtiin ja valonläpäisevyyttä verrattuna lasikeraamiin.
Tutkimukseen valittiin kaksi CAD/CAM-muovikomposiittia ja yksi lasikeraaminen materiaali. Tutkimuksessa käytetyt muovikomposiitit olivat CAD/CAM-muovikomposiitteja (Brilliant Crios, Coltene, Ryhmä A sekä Cerasmart, GC, Ryhmä B). Lasikeraamimateriaalina toimi litiumdisilikaattivahvisteinen IPS e.max CAD, Ivoclar-Vivadent (Ryhmä C). Tutkimusta varten valmistettiin 6 näytettä kaikista materiaaleista ja ne kiinnitettiin tukimateriaaliin testausta varten. Näytteet esikäsiteltiin valmistajien ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen materiaaleihin sidostettiin Scotchbond Universal -sidosaineen avulla Relyx Ultimate -sementtipilareita. Pilarit polymerisoitiin valokovettajalla. Näiden pilarien sidostuvuutta materiaaleihin tutkittiin leikkausluujuusmittauksella. Materiaalien valonläpäisevyyttä tutkittiin tekemällä 1 mm:n ja 1,5 mm:n paksuisia levyjä jokaisesta materiaalista. Valokovettimen valo suunnattiin levyjen läpi ja materiaalin läpäisemää valontehoa mitattiin. Tutkimustuloksien keskiarvoja verrattiin tilastollisesti varianssianalyysilla (ANOVA).
Tulokseksi saatiin, että yhdistelmämuovisementin ja tutkimusmateriaalien välinen leikkauslujuusvoima oli suurin lasikeerameilla (ryhmä C) ja kaikista pienin Cerasmart-muovikomposiitilla(p=0,001). Ryhmän A ja B muovikomposiittien sidoslujuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kaikki muovikomposiitti näytteet lohkesivat kohesiivisesti, kun taas ryhmän C lasikeraaminäytteet lohkesivat adhesiivisesti. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että myös muovikomposiiteilla on mahdollista saavuttaa kliinisesti riittävä sidoslujuus. Niiden todellista sidoslujuutta ei pystytty määrittämään, koska muovikomposiitti materiaalien rakenne oli sidosta heikompi, jolloin vain materiaali murtui. Valonläpäisevyydeltään muovikomposiitit eivät eronneet lasikeeramista.