Sotatoverit : Sotakoirat, sotilaat ja sodan kokemus talvi- ja jatkosodassa
Viljamaa, Noora (2020-05-04)
Sotatoverit : Sotakoirat, sotilaat ja sodan kokemus talvi- ja jatkosodassa
Viljamaa, Noora
(04.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435497
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051435497
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään, mitä sotakoirat merkitsivät niiden kanssa tekemisissä olleille suomalaissotilaille talvi- ja jatkosodassa 1939–1944. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia merkityksiä sotilaat antoivat sotakoirille, millaisia tunteita sotakoirat sotilaissa herättivät ja miten sotilaiden kokemus sodasta ja sotakoirista muodostui. Tutkimuksessa käsitellään sekä koulutettuja Puolustusvoimien omistamia sotakoiria että sotilaiden rintamalla hankkimia kouluttamattomia maskottikoiria.
Tutkimusaihe on osa uuden sotahistorian tutkimusperinnettä, ja aihetta lähestytään myös kokemushistorian teorioiden kautta. Tutkimuksen metodeina on käytetty muistitietotutkimusta ja valokuvien tutkimusta. Näiden teoreettisten ja metodologisten lähestymistapojen kautta päästään käsiksi sotilaan sodassa kokemiin tunteisiin ja sotakoiran ja sotilaan väliseen vuorovaikutukseen. Eläimen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta tutkitaan myös ihmistieteellisen eläintutkimuksen kautta.
Aineistona tutkimuksessa on neljä sotaveteraanien laatimaa sotakoira-aiheista romaania vuosilta 1942–1974, sotaveteraaneilta kerättyä kirjallista muistitietoaineistoa sekä SA-kuva-arkistoon talletettuja virallisia ja Suomalaisen Kirjallisuuden Kansanrunousarkistoon talletettuja epävirallisia sotakoirista otettuja valokuvia. Lisäksi aineistona on Puolustusvoimien vuosina 1942–1945 laatima kolmiosainen Sotakoiraopas sekä sotapäiväkirjoja. Monipuolisen alkuperäisaineistona avulla on mahdollista päästä käsiksi sotakokemuksen moniulotteisuuteen, sotakoirien moninaisiin merkityksiin sekä kokemuksen muodostumiseen ja välittämiseen. Alkuperäislähteet osoittavat, että eri lähdetyypeissä kokemus on rakentunut eri tavoin. Lisäksi niissä näkyvät kokemuksen erilaiset ulottuvuudet.
Keskeinen tutkimustulos on, että sotakoirat olivat niiden kanssa tekemisissä olleille sotilaille tärkeitä ja tukivat sotilaiden henkistä hyvinvointia raskaassa sodassa. Sotaveteraanien halu muistella koiria sodan päättymisen jälkeen kertoo koirien merkityksestä: sotakoirat olivat sotilaiden ystäviä, kumppaneita, maskotteja, sankareita ja rintamalla kaatuneita uhreja. Tutkimus antaa myös välineitä pohtia eläinten asemaa armeijassa ja yhteiskunnassa sekä niiden mahdollisimman eettistä käyttöä ja johdattelee ottamaan eläimet huomioon sotahistorian tutkimuksessa.
Tutkimusaihe on osa uuden sotahistorian tutkimusperinnettä, ja aihetta lähestytään myös kokemushistorian teorioiden kautta. Tutkimuksen metodeina on käytetty muistitietotutkimusta ja valokuvien tutkimusta. Näiden teoreettisten ja metodologisten lähestymistapojen kautta päästään käsiksi sotilaan sodassa kokemiin tunteisiin ja sotakoiran ja sotilaan väliseen vuorovaikutukseen. Eläimen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta tutkitaan myös ihmistieteellisen eläintutkimuksen kautta.
Aineistona tutkimuksessa on neljä sotaveteraanien laatimaa sotakoira-aiheista romaania vuosilta 1942–1974, sotaveteraaneilta kerättyä kirjallista muistitietoaineistoa sekä SA-kuva-arkistoon talletettuja virallisia ja Suomalaisen Kirjallisuuden Kansanrunousarkistoon talletettuja epävirallisia sotakoirista otettuja valokuvia. Lisäksi aineistona on Puolustusvoimien vuosina 1942–1945 laatima kolmiosainen Sotakoiraopas sekä sotapäiväkirjoja. Monipuolisen alkuperäisaineistona avulla on mahdollista päästä käsiksi sotakokemuksen moniulotteisuuteen, sotakoirien moninaisiin merkityksiin sekä kokemuksen muodostumiseen ja välittämiseen. Alkuperäislähteet osoittavat, että eri lähdetyypeissä kokemus on rakentunut eri tavoin. Lisäksi niissä näkyvät kokemuksen erilaiset ulottuvuudet.
Keskeinen tutkimustulos on, että sotakoirat olivat niiden kanssa tekemisissä olleille sotilaille tärkeitä ja tukivat sotilaiden henkistä hyvinvointia raskaassa sodassa. Sotaveteraanien halu muistella koiria sodan päättymisen jälkeen kertoo koirien merkityksestä: sotakoirat olivat sotilaiden ystäviä, kumppaneita, maskotteja, sankareita ja rintamalla kaatuneita uhreja. Tutkimus antaa myös välineitä pohtia eläinten asemaa armeijassa ja yhteiskunnassa sekä niiden mahdollisimman eettistä käyttöä ja johdattelee ottamaan eläimet huomioon sotahistorian tutkimuksessa.