Motivaatiotekijät ja niiden yhteys toisiinsa yläkoulun matematiikan käänteisessä oppimisessa
Laakso, Peppiina (2020-05-04)
Motivaatiotekijät ja niiden yhteys toisiinsa yläkoulun matematiikan käänteisessä oppimisessa
(04.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052939728
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052939728
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella 8. ja 9. luokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatioita, pystyvyysuskoa, attribuutiota ja resurssien hallintakeinoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös näiden motivaatiotekijöiden yhteyttä toisiinsa ja matematiikan arvosanaan matematiikan käänteisessä oppimisessa. Lisäksi tutkittiin miten kokemukset opettajan tuesta, vertaisryhmän tuesta ja opetusmallin toteutumisesta vaikuttaa motivaatiotekijöihin käänteisen oppimisen kontekstissa.
Tutkimus toteutettiin yhdessä Satakunnan alueen kaupungin koulussa. Tutkimukseen osallistuivat sen koulun 8. ja 9. -luokan oppilaat (n = 39), jotka olivat opiskelleet kolme vuotta matematiikkaa käänteisen oppimisen opetusmallin mukaan. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä keväällä vuonna 2019. Kysely pohjautui Tuija Lukinin (2013) väitöskirjan tutkimuksessa toteutettuun menetelmään, jota täydennettiin tässä tutkimuksessa teorian avulla muodostetuilla uusilla väittämillä. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS -tilasto-ohjelmalla käyttäen useita eri tilastollisia menetelmiä, kuten klusteri-, faktori- ja regressioanalyysiä sekä näihin liittyviä tilastollisia testejä.
Tulokset osoittivat oppilailla esiintyvän kaikkia tavoiteorientaatioita ja oppilaiden muodostavan kolme erilaista tavoiteorientaatioprofiiliryhmää. Oppilaista 16 % sijoittui suoritus-oppimissuuntautuneisiin, 51 % eriytymättömiin ja 33 % sijoittui välttämissuuntautuneisiin. Pystyvyysuskon, luovuttamisen, opiskeluponnistelujen ja tunnollisuuden mukaan oppilaat jaoteltiin myös kolmeen ryhmään: pystyviin ponnistelijoihin, epävarmoihin ja periksiantajiin. Oppilaista sijoittui 21 % pystyviin ponnistelijoihin, 51 % epävarmoihin ja 28 % periksiantajiin. Tavoiteorientaatioprofiiliryhmiin sijoittumisen ja pystyvyysuskoprofiiliryhmiin sijoittumisen välillä havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys.
Tulosten mukaan parempaan matematiikan arvosanaan oli yhteydessä oppimisorientaatio, vahva pystyvyysusko, sinnikkäämpi opiskeluponnistelu sekä myönteisempi kokemus käänteisen oppimisen toteutumisesta. Vastaavasti välttämisorientaation ja herkemmän luovuttamisen havaittiin olevan yhteydessä heikompaan matematiikan arvosanaan. Yleisesti ottaen tutkimuksessa havaittiin oppilaan myönteisemmän kokemuksen käänteisen oppimisen toteutumisesta ennustavan oppilaan oppimisorientaatiota, kun taas oppilaan myönteisempi mielipide käänteisestä oppimisesta havaittiin ennustavan heikompaa välttämisorientaatiota. Tutkimuksen mukaan käänteinen oppiminen, motivaatio sekä matematiikan arvosana ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Näin ollen opettajan tulisi tunnistaa oppilaiden orientoitumista matematiikan opiskelua kohtaan ja pystyvyysuskon, opiskeluponnistelujen, luovuttamisen ja tunnollisuuden piirteet sekä tukea oppilaan suotuisampaa orientaatiota. Tulosten nojalla opettajan olisi perusteltua pystyä havaitsemaan oppilaan kokemus käänteisestä oppimisesta ja pyrkiä vahvistamaan oppilaan myönteisempää kokemusta.
Tutkimus toteutettiin yhdessä Satakunnan alueen kaupungin koulussa. Tutkimukseen osallistuivat sen koulun 8. ja 9. -luokan oppilaat (n = 39), jotka olivat opiskelleet kolme vuotta matematiikkaa käänteisen oppimisen opetusmallin mukaan. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä keväällä vuonna 2019. Kysely pohjautui Tuija Lukinin (2013) väitöskirjan tutkimuksessa toteutettuun menetelmään, jota täydennettiin tässä tutkimuksessa teorian avulla muodostetuilla uusilla väittämillä. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS -tilasto-ohjelmalla käyttäen useita eri tilastollisia menetelmiä, kuten klusteri-, faktori- ja regressioanalyysiä sekä näihin liittyviä tilastollisia testejä.
Tulokset osoittivat oppilailla esiintyvän kaikkia tavoiteorientaatioita ja oppilaiden muodostavan kolme erilaista tavoiteorientaatioprofiiliryhmää. Oppilaista 16 % sijoittui suoritus-oppimissuuntautuneisiin, 51 % eriytymättömiin ja 33 % sijoittui välttämissuuntautuneisiin. Pystyvyysuskon, luovuttamisen, opiskeluponnistelujen ja tunnollisuuden mukaan oppilaat jaoteltiin myös kolmeen ryhmään: pystyviin ponnistelijoihin, epävarmoihin ja periksiantajiin. Oppilaista sijoittui 21 % pystyviin ponnistelijoihin, 51 % epävarmoihin ja 28 % periksiantajiin. Tavoiteorientaatioprofiiliryhmiin sijoittumisen ja pystyvyysuskoprofiiliryhmiin sijoittumisen välillä havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys.
Tulosten mukaan parempaan matematiikan arvosanaan oli yhteydessä oppimisorientaatio, vahva pystyvyysusko, sinnikkäämpi opiskeluponnistelu sekä myönteisempi kokemus käänteisen oppimisen toteutumisesta. Vastaavasti välttämisorientaation ja herkemmän luovuttamisen havaittiin olevan yhteydessä heikompaan matematiikan arvosanaan. Yleisesti ottaen tutkimuksessa havaittiin oppilaan myönteisemmän kokemuksen käänteisen oppimisen toteutumisesta ennustavan oppilaan oppimisorientaatiota, kun taas oppilaan myönteisempi mielipide käänteisestä oppimisesta havaittiin ennustavan heikompaa välttämisorientaatiota. Tutkimuksen mukaan käänteinen oppiminen, motivaatio sekä matematiikan arvosana ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Näin ollen opettajan tulisi tunnistaa oppilaiden orientoitumista matematiikan opiskelua kohtaan ja pystyvyysuskon, opiskeluponnistelujen, luovuttamisen ja tunnollisuuden piirteet sekä tukea oppilaan suotuisampaa orientaatiota. Tulosten nojalla opettajan olisi perusteltua pystyä havaitsemaan oppilaan kokemus käänteisestä oppimisesta ja pyrkiä vahvistamaan oppilaan myönteisempää kokemusta.