”MURHEELLISTEN LAULUJEN MAA” : Ylisukupolvisuus ja suomalainen parisuhdekulttuuri naisten kokemuksissa lähisuhdeväkivallasta
Fagerström, Julia (2020-05-08)
”MURHEELLISTEN LAULUJEN MAA” : Ylisukupolvisuus ja suomalainen parisuhdekulttuuri naisten kokemuksissa lähisuhdeväkivallasta
(08.05.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540869
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020060540869
Tiivistelmä
Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on vuonna 2020 edelleen merkittävä sosiaalinen ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa ja sosiaalityön kentällä. Pro gradu tutkielmassani tarkastelen lähisuhdeväkivallan ilmiötä ylisukupolvisuuden, suomalaisen parisuhdekulttuurin ja sukupolvien välisten erojen näkökulmasta eri ikäisten naisten väkivaltakokemuksissa. Tutkielmassani olen kiinnostunut selvittämään väkivallan jatkuvuuden ilmenemistä sekä suomalaisen parisuhdekulttuurin ja yhteiskunnallisen muutoksen yhteyttä väkivaltaan liittyviin kokemuksiin. Tutkielmani aineistona käytän Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineen sekä Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) yhteistyönä toteuttaman EHYEKSI-hankkeen (6/2018–2021) sisällä kerättyä haastatteluaineistoa. Haastatteluita aineistossa on yhdeksän. Olen jakanut aineiston haastateltujen ikäjakauman mukaan kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen sisältää 1940-1950 luvuilla, toinen 1960-1970 -luvuilla ja kolmas 1990-luvulla syntyneiden naisten haastattelut. Sukupolvisen jaottelun avulla tarkastelen lähisuhdeväkivallan ajallista ja yhteiskunnallista kontekstia. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka tulkinnassa käytän teoriasidonnaista narratiivista analyysiä sekä teemoittelua.
1940-1950-luvuilla syntyneiden naisten väkivaltakokemukset ovat pitkäkestoisia perinteisen avioliittokäsityksen ja naisen kotiin sitoutuneen aseman vuoksi. Parisuhdekulttuurissa ja väkivallan sitovuudessa tapahtuu muutos 1960-1970-lukujen vaihteessa syntyneiden naisten työssäkäynnin ja kouluttautumisen myötä, naisen aseman paikantuessa myös kodin ulkopuolelle. Avioerojen yleistyminen ilmentää yhteiskunnallista murrosta. Merkittävä muutos naisen asemassa näkyy 1990-luvulla syntyneiden haastateltujen kertomuksissa itsenäisestä, työssäkäyvästä ja omaa hyvinvointia arvostavasta naisesta. Väkivaltakokemukset ovat lyhytkestoisempia, suhteesta lähdetään nopeammin, eikä hoivaajan rooliin sitouduta aiempien vuosikymmenien tavoin. Myös 2010-luvun metookampanjan nähdään vaikuttavan asennoitumiseen naisten kokemaa seksuaalista väkivaltaa kohtaan.
Väkivalta näyttäytyy 1950-luvulta 2010-luvulle sukupolvelta toiselle siirtyvänä pahoinvointina, traumana ja osittaisena toistuvana väkivaltaisuutena. Kuritusväkivalta näyttää kuitenkin vähentyneen 1990-luvulle tultaessa. Väkivaltaan puututaan enemmän 2000luvulle tultaessa, mutta samanaikaisesti väkivaltaa edelleen sivuutetaan. Väkivallasta vaietaan 1950-luvulta 2010-luvulle häpeän ja pelon vuoksi. Suomalainen alkoholikulttuuri näyttäytyy merkittävänä tekijänä lähisuhdeväkivallassa 1950-luvulta 2010-luvulle.
1940-1950-luvuilla syntyneiden naisten väkivaltakokemukset ovat pitkäkestoisia perinteisen avioliittokäsityksen ja naisen kotiin sitoutuneen aseman vuoksi. Parisuhdekulttuurissa ja väkivallan sitovuudessa tapahtuu muutos 1960-1970-lukujen vaihteessa syntyneiden naisten työssäkäynnin ja kouluttautumisen myötä, naisen aseman paikantuessa myös kodin ulkopuolelle. Avioerojen yleistyminen ilmentää yhteiskunnallista murrosta. Merkittävä muutos naisen asemassa näkyy 1990-luvulla syntyneiden haastateltujen kertomuksissa itsenäisestä, työssäkäyvästä ja omaa hyvinvointia arvostavasta naisesta. Väkivaltakokemukset ovat lyhytkestoisempia, suhteesta lähdetään nopeammin, eikä hoivaajan rooliin sitouduta aiempien vuosikymmenien tavoin. Myös 2010-luvun metookampanjan nähdään vaikuttavan asennoitumiseen naisten kokemaa seksuaalista väkivaltaa kohtaan.
Väkivalta näyttäytyy 1950-luvulta 2010-luvulle sukupolvelta toiselle siirtyvänä pahoinvointina, traumana ja osittaisena toistuvana väkivaltaisuutena. Kuritusväkivalta näyttää kuitenkin vähentyneen 1990-luvulle tultaessa. Väkivaltaan puututaan enemmän 2000luvulle tultaessa, mutta samanaikaisesti väkivaltaa edelleen sivuutetaan. Väkivallasta vaietaan 1950-luvulta 2010-luvulle häpeän ja pelon vuoksi. Suomalainen alkoholikulttuuri näyttäytyy merkittävänä tekijänä lähisuhdeväkivallassa 1950-luvulta 2010-luvulle.