Long-term CPAP use in obstructive sleep apnea : Effects on cardiovascular outcomes, weight control and motor vehicle accidents
Myllylä, Minna (2020-10-02)
Long-term CPAP use in obstructive sleep apnea : Effects on cardiovascular outcomes, weight control and motor vehicle accidents
(02.10.2020)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8155-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8155-7
Tiivistelmä
Obstructive sleep apnea (OSA) is a common disorder associated with various adverse health effects, including an increased risk of cardiovascular disease (CVD) events, metabolic dysregulation, and motor vehicle accidents (MVA). This study evaluated the long-term effects of continuous positive airway pressure (CPAP), the primary treatment for OSA, in a large retrospective cohort of 1030 CPAP-adherent patients and 1030 controls matched for age, gender and apnea-hypopnea index (AHI). Controls had discontinued CPAP treatment despite their doctor’s advice.
Approximately one half of the patients commencing CPAP had continued the treatment for 5 years, generally with good short- and long-term adherence. Only a weak positive correlation was found between AHI and long-term CPAP usage, while no association could be verified between AHI and the risk of CVDs or MVAs. CPAP-treated patients at the cohort level had a slight weight gain at a comparable rate to that observed in the general middle-aged Finnish population, while 10 % of the patients at the individual level had a significant weight gain. Those individuals, at baseline, were already more severely obese despite being younger than the rest of the cohort. An association between CPAP and a reduced risk of CVDs and all-cause mortality, in comparison to controls, was observed over a median follow-up of 9 years but only among those with CPAP use of >4–6 h/day. The incidence of MVAs did not change when compared 9 years before and after treatment or in CPAP-treated patients and controls regardless of the level of adherence.
The results of the present study emphasize that OSA is a heterogeneous disease, and the use of AHI alone is insufficient to assess OSA severity or to identify highrisk patients for adverse outcomes. The results further imply that CPAP use of >4–6 h/day is needed to achieve potential improvements in CVD risk. Patients are more likely to gain than lose weight during CPAP treatment, underlying the urge for lifestyle interventions. The incidence of MVAs did not change after CPAP use, suggesting that the MVA risk is likely to be multifactorial, and even longer observation periods may be needed to detect a significant difference. Pitkäaikainen CPAP-hoito uniapneapotilailla: vaikutukset sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen, painonhallintaan ja liikenneonnettomuusalttiuteen
Obstruktiivinen uniapnea on yleinen sairaus, johon liittyy vakavia terveysriskejä, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, aineenvaihdunnan toimintahäiriöt ja suurentunut liikenneonnettomuusalttius. Tämä tutkimus kartoitti takautuvasti obstruktiivisen uniapnean ensisijaisen hoitomuodon, ylipaine- eli CPAP-hoidon vaikuttavuutta. Tutkimuksessa oli mukana 1030 pitkäaikaisesti hoitoon sitoutunutta potilasta ja 1030 iän, sukupuolen ja apnea-hypopneaindeksin (AHI) suhteen kaltaistettua verrokkia, jotka olivat lopettaneet CPAP-hoidon lääkärin suosituksesta huolimatta.
Keskimäärin puolet hoidon aloittaneista oli jatkanut hoitoa >-5 vuotta. Hoitoon sitoutuminen oli hyvällä tasolla sekä lyhyt- että pitkäaikaisesti. Heikko tilastollinen vastaavuus havaittiin AHI:n ja pitkäaikaisten käyttötuntien välillä, mutta yhteyttä AHI:n ja sydän- ja verisuonitautisairastavuuden tai liikenneonnettomuusriskin välillä ei todettu. Ryhmätasolla havaittiin vähäinen painonnousu, joka oli vastaava kuin suomalaisessa keski-ikäisessä väestössä yleensä. Yksilötasolla 10 % potilaista lihoi merkittävästi. Nuoremmasta iästään huolimatta he olivat jo lähtötilanteessa vaikeammin lihavia kuin muut tutkimuspotilaat. Verrokkiryhmään verrattuna CPAP-hoidon käyttö >4–6 tuntia päivässä liittyi pienempään sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen 9 vuoden seuranta-aikana. Liikenneonnettomuuksien esiintyvyys ei muuttunut, kun potilaita verrattiin 9 vuotta ennen ja jälkeen hoidon, käyttötuntien perusteella tai suhteessa verrokkipotilaisiin.
Tulosten perusteella obstruktiivinen uniapnea on monimuotoinen sairaus, jonka vaikeusastetta ei voida luotettavasti arvioida eikä suurimmassa terveysriskissä olevia tunnistaa pelkän AHI:n perusteella. Mahdollinen suotuisa vaikutus sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen edellyttänee CPAP-hoidon käyttöä >4–6 tuntia päivässä. Lihominen hoidon aikana on todennäköisempää kuin laihtuminen painottaen elintapahoitojen tärkeyttä. Liikenneonnettomuuksien esiintyvyys ei muuttunut CPAP-hoidon myötä. Liikenneonnettomuuteen joutuminen on todennäköisesti monitekijäinen tapahtuma ja pidempi seuranta-aika saattaa olla tarpeen, jotta merkittävä ero voitaisiin havaita.
Approximately one half of the patients commencing CPAP had continued the treatment for 5 years, generally with good short- and long-term adherence. Only a weak positive correlation was found between AHI and long-term CPAP usage, while no association could be verified between AHI and the risk of CVDs or MVAs. CPAP-treated patients at the cohort level had a slight weight gain at a comparable rate to that observed in the general middle-aged Finnish population, while 10 % of the patients at the individual level had a significant weight gain. Those individuals, at baseline, were already more severely obese despite being younger than the rest of the cohort. An association between CPAP and a reduced risk of CVDs and all-cause mortality, in comparison to controls, was observed over a median follow-up of 9 years but only among those with CPAP use of >4–6 h/day. The incidence of MVAs did not change when compared 9 years before and after treatment or in CPAP-treated patients and controls regardless of the level of adherence.
The results of the present study emphasize that OSA is a heterogeneous disease, and the use of AHI alone is insufficient to assess OSA severity or to identify highrisk patients for adverse outcomes. The results further imply that CPAP use of >4–6 h/day is needed to achieve potential improvements in CVD risk. Patients are more likely to gain than lose weight during CPAP treatment, underlying the urge for lifestyle interventions. The incidence of MVAs did not change after CPAP use, suggesting that the MVA risk is likely to be multifactorial, and even longer observation periods may be needed to detect a significant difference.
Obstruktiivinen uniapnea on yleinen sairaus, johon liittyy vakavia terveysriskejä, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, aineenvaihdunnan toimintahäiriöt ja suurentunut liikenneonnettomuusalttius. Tämä tutkimus kartoitti takautuvasti obstruktiivisen uniapnean ensisijaisen hoitomuodon, ylipaine- eli CPAP-hoidon vaikuttavuutta. Tutkimuksessa oli mukana 1030 pitkäaikaisesti hoitoon sitoutunutta potilasta ja 1030 iän, sukupuolen ja apnea-hypopneaindeksin (AHI) suhteen kaltaistettua verrokkia, jotka olivat lopettaneet CPAP-hoidon lääkärin suosituksesta huolimatta.
Keskimäärin puolet hoidon aloittaneista oli jatkanut hoitoa >-5 vuotta. Hoitoon sitoutuminen oli hyvällä tasolla sekä lyhyt- että pitkäaikaisesti. Heikko tilastollinen vastaavuus havaittiin AHI:n ja pitkäaikaisten käyttötuntien välillä, mutta yhteyttä AHI:n ja sydän- ja verisuonitautisairastavuuden tai liikenneonnettomuusriskin välillä ei todettu. Ryhmätasolla havaittiin vähäinen painonnousu, joka oli vastaava kuin suomalaisessa keski-ikäisessä väestössä yleensä. Yksilötasolla 10 % potilaista lihoi merkittävästi. Nuoremmasta iästään huolimatta he olivat jo lähtötilanteessa vaikeammin lihavia kuin muut tutkimuspotilaat. Verrokkiryhmään verrattuna CPAP-hoidon käyttö >4–6 tuntia päivässä liittyi pienempään sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen 9 vuoden seuranta-aikana. Liikenneonnettomuuksien esiintyvyys ei muuttunut, kun potilaita verrattiin 9 vuotta ennen ja jälkeen hoidon, käyttötuntien perusteella tai suhteessa verrokkipotilaisiin.
Tulosten perusteella obstruktiivinen uniapnea on monimuotoinen sairaus, jonka vaikeusastetta ei voida luotettavasti arvioida eikä suurimmassa terveysriskissä olevia tunnistaa pelkän AHI:n perusteella. Mahdollinen suotuisa vaikutus sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen edellyttänee CPAP-hoidon käyttöä >4–6 tuntia päivässä. Lihominen hoidon aikana on todennäköisempää kuin laihtuminen painottaen elintapahoitojen tärkeyttä. Liikenneonnettomuuksien esiintyvyys ei muuttunut CPAP-hoidon myötä. Liikenneonnettomuuteen joutuminen on todennäköisesti monitekijäinen tapahtuma ja pidempi seuranta-aika saattaa olla tarpeen, jotta merkittävä ero voitaisiin havaita.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2849]