Ympäristövahinkouutinen Antonio Gramsci : Neuvostotankkerin öljypäästöt ja torjuntatoimet suomalaisessa mediassa vuosina 1979 ja 1987

Abstract

Tämä tutkimus koskee yhden ja saman aluksen, neuvostoliittolaisen tankkeri Antonio Gramscin, vuosien 1979 ja 1987 öljyonnettomuuksien osakseen saamaa julkisuutta osana Suomessa tuolloin herännyttä ympäristökeskustelua. Ajallisesti tutkimus tarkastelee kylmän sodan aikaista 1970- ja 1980-lukujen lähihistoriaa. Tutkimuksessa on selvitetty, millaista kuvaa media välitti kahdesta öljyonnettomuudesta suurelle yleisölle ja mitä media kertoi suomalaisten suhtautumisesta öljyiseen ympäristöongelmaan. Esille nousee myös Suomen kylmän sodan aikaiseen journalismiin liittyvä sananvapaus, jota sävytti Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA- sopimuksen ja sen synnyttämä ystävyyssuhde. Molempien öljypäästöjen tapahtuma-kulkua mediassa on selitetty amerikkalaisen ympäristöongelmien kehitysvaiheita teoretisoineen Anthony Downsin ympäristöjulkisuuden syklien avulla.

Antonio Gramscin onnettomuuksilla oli omat erityisominaisuutensa. Ensinnäkin olosuhteet olivat öljyntorjunnan kannalta erityisen hankalat talvisten jääolosuhteiden takia. Toiseksi molemmat öljypäästöt saivat kansainvälisen luonteen, kun öljy levittäytyi onnettomuuksien seurauksena yli valtioiden aluevesirajojen. Vuoden 1979 onnettomuudessa öljylautat ajelehtivat Ventspilsin öljysatamasta Latvian neuvostotasavallasta Itämerelle helmikuussa, saavuttivat Tukholman saariston huhtikuussa ja sen jälkeen Ahvenanmaan saariston toukokuussa. Vuonna 1987 karilleajo tapahtui puolestaan Porvoon Sköldvikin öljysatamaan johtavan meriväylän tuntumassa. Tuuli työnsi jään seassa olevan öljyn nyt vuorostaan Neuvostoliiton aluevesille. Öljyonnettomuuksien ylirajaisuus pakotti samalla median arvioimaan kolmen valtion tuon aikaista öljyntorjuntavalmiutta ja öljyntorjunnan yhteistyökykyä.

Tutkimus osoittaa, että medialla oli keskeinen rooli Itämeren ympäristökeskustelussa, kun se jutuillaan paljasti öljyntorjunnan puutteet ja laiminlyönnit sekä öljyntorjuntaa koskevan lainsäädännön aukkokohdat. Median luoman kuvan perusteella Suomen öljyntorjuntavalmiudessa ja -kyvyssä oltiin vielä vuonna 1987 jokseenkin samojen ongelmien edessä kuin vuonna 1979. Median ydinsanoma paljasti ainakin sen, että Suomen merialan viranomaiset eivät olleet ensimmäisen onnettomuuden jälkeen edes vapaammasta mediaympäristöstä huolimatta oppineet kovinkaan paljon siitä, miten yhteistoiminta median ja viranomaisten välillä olisi rakennettava vakavissa ympäristövahingoissa. Samoin mediasta sai myös sellaisen kuvan, että kansainvälinen yhteistyökyky öljyntorjunnassa tapaili vasta ensiaskeleitaan. Antonio Gramscin onnettomuusuutisoinnin myötävaikutuksella medialla oli lisäksi merkittävä rooli suomalaisen ympäristötietoisuuden heräämisessä.

This study examines the environmental history of two oil accidents from the Soviet tanker Antonio Gramsci, which took place on the Baltic Sea in 1979 and 1987. The study analyses what, how and why the media conveyed about the oil accidents to the public and how the media reported about the attitudes of different actors in Finland regarding the oily environmental problems. The study also gives fresh nuances to the historical discussion on the freedom of the press in Finland, which during the Cold War was compromised by the peculiar relationship and the official Agreement of Friendship, Cooperation, and Mutual Assistance since 1948 between Finland and the Soviet Union. The case of both oil spills in the media has been explained through the Issue-Attention Cycle, first theorized by Anthony Downs.

Antonio Gramsci's accidents had their own special characteristics. Firstly, the circumstances for oil destruction measures were particularly difficult due to the winter ice conditions. Secondly, the oil spills were given an international character when the oil spread into territorial waters of three countries. In the 1979 accident, the oil slicks floated from Ventspils oil port, then belonging to the Soviet Republic of Latvia, in February, reached the Stockholm archipelago in April and then the Åland Archipelago in Finland in May. In 1987, the grounding of Antonio Gramsci took place near the oil port of Porvoo, Finland, after which the wind pushed the oil into Soviet territorial waters. Since becoming transborder issues, the accidents challenged the media to assess the oil destruction measures in these three countries and their ability to cooperate in combatting oil pollution.

The media played a key role in revealing shortcomings in oil destruction measures and the flaws in environmental legislation. According to the media, the development of the Finnish oil spill combatting capability had been negligible be-tween the two accidents. The domestic measures to control oil faced the same problems in 1987 as they had faced in 1979, and the international cooperation was similarly still taking its first steps. Moreover, during eight years between the two accidents, the Finnish maritime authorities had learned very little about how to handle the media publicity in serious environmental disasters. However, while reporting on Antonio Gramsci’s accidents, media contributed significantly on the general awakening about environmental problems in the Finnish society.