Childhood adverseties and mental ill health: Studies on associations between reported childhood adverse and trauma experiences and adult perceived attitudes of others, mental disorders and suicidality

Abstract

Several studies have indicated that childhood adversities and trauma (CAT) are not uncommon and that they are often associated with physical illnesses, mental problems and disturbed behaviour in adulthood. We have no standardised Finnish instrument for assessment of CAT, and our knowledge of the association between CAT and mental wellbeing is still sporadic. In particular, knowledge of specific associations of CAT with mental problems and gender differences is sparse.

The aims of this study programme were to evaluate the feasibility of a new Finnish CAT instrument and the associations of CAT experiences with adult individuals’ perceived attitudes of other people, and the associations of CAT with suicidality and psychiatric disorders.

The study samples comprise 692 adult individuals from the general population, 250 patients attending primary care, 160 patients attending psychiatric outpatient care, and 245 patients with clinical high risk (CHR) of psychosis. The three first samples were recruited from South-West Finland. The CHR sample was available from the European Prediction of Psychosis Study (EPOS). In each sample, CAT was assessed with the Trauma and Distress Scale (TADS) which was translated into Finnish.

TADS and its five sub-scale domains indicated good psychometric properties in terms of internal consistency, content, inter-method reliability and concurrent validity for adults from a Finnish community sample. TADS appeared to be a useful instrument for the assessment of retrospectively reported childhood adversity and trauma in the general population and clinical samples.

In the general population, nearly three fourths (72.3%) of individuals reported at least one and nearly a half (48.1%) two or more CAT experiences. In primary care, the corresponding figures were 76.9% and 57.7%, and in psychiatric outpatient care, 94.4% and 80.6%.

Childhood adverse and trauma experiences in general and emotional neglect specifically associated with negative perceived attitude of others in adulthood. The effects of CAT experiences on adult perceived negative attitude of others seem to be stronger in males than in females.

All CAT domains associated significantly with reported alcohol problems. In females, sexual abuse and physical abuse had a direct effect on alcohol problems, while in males the corresponding effects were mainly mediated via depressive mood.

Emotional abuse and neglect and physical abuse associated most strongly with current mood and anxiety disorders. However, there were considerable inter¬correlations within the CAT domains, as well as comorbidity between clinical diagnoses. When these inter-correlations were taken into account, physical abuse and emotional neglect had the strongest specific association with adult psychiatric disorders and might transmit main effects of other CAT domains onto mental disorders.

In a random clinical sample, most psychiatric disorders and CAT domains associated with suicide risk. However, when the effect of co-morbidity and overlap of CAT domains was controlled, major depression, social phobia, alcohol, drug dependency and emotional abuse seemed to increase the risk of suicide. This risk profile varied between the genders. In clinical high risk to psychosis patients, all CAT domains except physical neglect predicted suicidal ideations. The effect of CAT on suicidal ideation was mediated via clinical depression and concurrent depression symptoms.

Gender proved to be a central moderating factor in effects of CAT experiences on mental wellbeing. Therefore, in addition to controlling for the effect of gender in the analyses, it is also important to carry out analyses for females and males separately.

Emotional neglect and physical abuse proved to be associated specifically with adult psychiatric disorders and, emotional neglect also with perceived negative attitude of other people.

These both CAT domains touche on child’s and adolescent’s basic needs of safety and love, and may consequently damage their psychic integrity and self¬esteem, predisposing him/her to a distrusting attitude towards other people and making him/her vulnerable to adult mental problems and disorders.

The majority of childhood adverse and trauma experiences are family-centred. Parents’ mental health and their mutual interaction, i.e. family function, form a central basis for the children’s undisturbed development. Therefore, early family¬centred therapeutic and educational interventions directed to improving parents’ and children’s mental health, and to supporting parents in their parenthood can protect children from adverse and traumatic experiences. Societal measures to help families facing economic and other difficulties can contribute to the same goal. At the level of the whole society, it is a question of valuation of family life. Societal actions should be taken to support a stable and harmonious family life, and to really value children and their wellbeing. Moreover, the public media have an important role to play in these actions.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsuuden kaltoinkohtelu ja traumat (KT) eivät ole harvinaisia ja että ne usein yhdistyvät aikuisiän fyysisiin sairauksiin, mielenterveyden ongelmiin ja häiriintyneeseen käyttäytymiseen. Meillä ei ole vielä standardoitua suomenkielistä mittaria lapsuuden KT:n arviointiin ja tietomme KT:n ja psyykkisen hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä on edelleen satunnaista. Varsinkin tietomme KT:n ja psyykkisten ongelmien välisistä spesifisistä yhteyksistä ja sukupuolieroista ovat niukkoja.

Tässä tutkimuskokonaisuudessa pyrittiin arvioimaan uuden suomenkielisen lapsuuden KT-instrumentin käyttökelpoisuutta, KT:n yhteyksiä koettuun, muiden taholta tulevaan asennoitumiseen sekä KT:n yhteyksiä itsetuhoisuuteen ja psykiatrisiin häiriöihin.

Tutkimusaineistot käsittävät 692 yleisväestön aikuista, 250 terveyskeskukseen ja 160 psykiatriseen avohoitoon tullutta sekä 245 psykoosiriskissä olevaa potilasta. Kolme ensiksi mainittua otosta kerättiin Lounais-Suomesta. Psykoosiriskiaineisto tuli European Prediction of Psychosis study’stä (EPOS). Kaikissa aineistoissa lapsuuden kaltoinkohtelu ja traumat arvioitiin Trauma and Distress Scale:lla (TADS), joka oli käännetty englannista suomeksi.

TADS:n ja sen viiden komponentin psykometriset ominaisuudet: sisäinen konsistenssi, sisältö, menetelmällinen reliabiliteetti, samanaikaisvaliditeetti, osoit¬tautuivat hyviksi suomalaisessa väestöotoksessa. TADS osoittautui käyttökelpoi¬seksi instrumentiksi, kun takautuvasti raportoituja lapsuuden kaltoinkohtelua ja traumoja arvioidaan yleisväestössä ja kliinisissä aineistoissa.

Yleisväestöstä lähes kolme neljäsosaa (72.3%) raportoi vähintään yhden ja lähes puolet (48.1) kaksi tai useamman lapsuuden KT-kokemuksen. Terveyskeskuksen potilailla vastaava osuudet olivat 76.7% ja 57.7% ja psykiatrisilla avohoitopotilailla 94.4% ja 80.6%.

Lapsuuden kaltoinkohtelu ja traumakokemukset yleisesti ja emotionaalinen laiminlyönti spesifisesti yhdistyivät aikuisiässä koettuun, toisten ihmisten nega¬tiiviseen asenteeseen. KT-kokemusten vaikutukset aikuisiässä koettuun, toisten ihmisten negatiiviseen asenteeseen näyttivät olevan miehillä voimakkaampia kuin naisilla.

Kaikki KT:n komponentit yhdistyivät merkitsevästi raportoituihin alkoholiongelmiin. Naisilla seksuaalinen hyväksikäyttö ja fyysinen kaltoinkohtelu yhdistyivät suoraan alkoholiongelmien esiintymiseen; miehillä vastaavat yhteydet välittyivät pääasiassa masentuneen mielialan kautta.

Emotionaalinen kaltoinkohtelu ja laiminlyönti sekä fyysinen kaltoinkohtelu yhdistyivät vahvimmin ajankohtaisiin mieliala-ja ahdistuneisuushäiriöihin. KT:n komponentit kuitenkin korreloivat huomattavasti keskenään, samoin kliinisten diagnoosien kesken ilmeni samanaikaisesiintymistä. Kun nämä samanaikais¬korrelaatiot otettiin huomioon, fyysinen kaltoinkohtelu ja emotionaalinen laiminlyönti yhdistyivät spesifisesti aikuisiän psykiatrisiin häiriöihin ja saattoivat siten välittää KT:n muiden komponenttien pääasialliset vaikutukset mielenterveyden häiriöihin.

Satunnaisessa kliinisessä aineistossa useimmat psykiatriset häiriöt ja lapsuuden KT:n komponentit yhdistyivät itsemurhariskiin. Kuitenkin kun oheissairaudet ja KT:n komponenttien päällekkäisyys oli kontrolloitu, masennustila, sosiaalinen fobia, alkoholi-ja huumeriippuvuus sekä emotionaalinen kaltoinkohtelu näyttivät lisänneen itsemurhariskiä. Tämä riskiprofiili vaihteli sukupuolten välillä. Psykoosi¬riskipotilailla kaikki KT:n komponentit paitsi fysikaalinen laiminlyönti ennustivat seuranta-aikaisia itsetuhoisia ajatuksia. KT:n vaikutus itsetuhoisiin ajatuksiin välittyi perusvaiheen kliinisen masennushäiriön ja samanaikaisen masentuneisuuden kautta.

Sukupuoli osoittautui keskeiseksi muovaavaksi tekijäksi, kun tarkasteltiin lapsuuden KT:n vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin. Niinpä sen lisäksi, että sukupuolen vaikutus analyyseissä kontrolloidaan, on tärkeää myöskin suorittaa analyysit naisilla ja miehille erikseen.

Emotionaalinen laiminlyönti ja fyysinen kaltoinkohtelu osoittautuivat yhdis¬tyvän spesifisti psykiatrisiin häiriöihin ja emotionaalinen laiminlyönti myös negatiiviseksi koettuun toisten ihmisten asenteeseen. Nämä molemmat KT:n muodot koskettavat lapsen ja nuoren perustavaa laatua olevia turvallisuuden ja rakastettuna olemisen tarpeita ja voivat siten vahingoittaa hänen psyykkistä eheyttään ja itsetuntoaan altistaen hänet aikuisiässä epäluottamuksen sävyttämälle asenteelle toisia ihmisiä kohtaan sekä mielenterveyden ongelmille ja häiriöille.

Enemmistö lapsuuden kaltoinkohtelusta ja traumakokemuksista liittyy perheisiin. Vanhempien mielenterveys ja heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa, ts. perhefunktio, muodostaa keskeisen pohjan lasten häiriöttömälle kehitykselle. Tämän vuoksi varhaiset vanhempien ja lasten mielenterveyttä tukevat perhekes¬keiset terapeuttiset ja neuvontatoimenpiteet sekä vanhempien tukeminen heidän vanhemmuuden tehtävässään voivat suojata lapsia ja nuoria kaltoinkohtelulta ja traumakokemuksilta. Sosiaalipoliittiset toimenpiteet, jotka suunnataan perheisin niiden kohdatessa taloudellisia ja muita vaikeuksia, voivat vaikuttaa samaan tavoitteeseen. Koko yhteiskunnan taholla kyse on perhe-elämän arvostamisesta. Yhteiskunnan tuleekin ryhtyä toimenpiteisiin stabiilin ja tasapainoisen perhe-elämän tukemiseksi sekä suhtautua todella arvostavasti lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Myös julkisella medialla on tärkeä rooli näissä toimenpiteissä.