Essays on challenges in take-up of credit and healthcare in developing countries

Abstract

This doctoral dissertation explores the challenges that lead to underutilisation of welfare products and policies in credit and health, among the poor in developing countries. The essays in the area of Applied Microeconomics included herein shed light on whether resources in welfare policies for the poor are channelised along the right path, and if not, how they could be improved.

The first essay studies take-up issues of microcredit loans. In a decisionmaking experiment in the laboratory, I find that the take-up increases when prospective borrowers are offered a flexible choice between joint and individual liability loans. Results suggest that more risk-averse borrowers are less willing to take up individual liability loan, and less selfish borrowers are more inclined to take up joint liability loan. The results collectively imply that microloan contracts must be designed according to heterogeneous preferences of borrowers in order to increase take-up; furthermore, there should be enough flexibility in the offered choice-set that leads to better self-selection.

In the second essay, I conduct an empirical investigation of Ugandan households and find that while facing a negative income shock or an adverse health shock, poor households are more prone to take their children for immunisation. The findings highlight that adults in low-income households engage more in their children’s preventive healthcare when the opportunity cost of being away from work is low. Therefore, concerning policy, either price subsidies to offset the opportunity cost or strict mandates on healthcare practices are necessary.

The final essay investigates the role of demand-side incentives to mothers and supply-side incentives to community health workers (ASHAs) in improving maternal and child health, in a nationwide health intervention in India. The programme entitled socio-economically backward mothers with cash assistance if they chose to give birth at public health institutions, and simultaneously employed ASHAs to act as a direct link between a pregnant woman and the public healthcare delivery system. Eligible mothers with both cash transfer and ASHA’s guidance outperformed the eligible mothers receiving only cash transfer in various maternal and neonatal outcomes. This validates that direct monetary incentives to the mother can improve her uptake of maternal healthcare. Nevertheless, the stronger effect of the ASHA’s presence ascertains that information on the importance of health and healthcare can bridge the gap to the low use of healthcare by the poor and that it can be effectively addressed by incentivising the supply-side.

Esseitä luotto- ja terveyspalveluiden käyttöönottoon liittyvistä haasteista kehittyvissä maissa

Tämä väitöskirja tutkii kehittyvissä maissa asuvien köyhien kohtaamia haasteita, jotka johtavat hyvinvointipolitiikan ja -tuotteiden puutteelliseen hyödyntämiseen. Väitöskirja sisältää johdantokappaleen sekä kolme esseetä soveltavan mikrotaloustieteen alalta. Jokaisen esseen kohdalla tarkastellaan sitä, ohjautuvatko köyhiin kohdistetut hyvinvointipolitiikat oikein, ja jos eivät, miten hyvinvointipolitiikkaa voitaisiin tehdä paremmin.

Ensimmäinen essee käsittelee mikroluottojen puutteellista hyödyntämistä. Pää- töksentekoa tarkastelevan laboratoriokokeen tulosten mukaan luottoja hyödynnetään enemmän, mikäli lainanottajille tarjotaan mahdollisuus valita joustavasti yhteis- tai yksilövastuullinen laina. Riskiä karttavat lainanottajat ovat haluttomam- pia ottamaan lainan, josta he ovat yksin vastuussa. Lisäksi itsekkäämmät lainan- ottajat välttävät ottamasta lainoja, joista he ovat vastuussa yhdessä muiden kanssa. Nämä tulokset yhdessä tarkoittavat, että mikroluottosopimukset tulisi suunnitella huomioimalla lainanottajien yksilölliset preferenssit, jotta niiden hyödyntäminen kasvaisi. Lisäksi tarjotuissa lainoissa tulisi olla riittävästi joustavuutta, joka johtaisi parempaan itsevalikoitumiseen.

Toinen essee käsittelee sitä, miten köyhät ugandalaiset kotitaloudet investoivat ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kohdatessaan yksilökohtaisia shokkeja. Tulosten mukaan vanhemmat vievät lapsensa rokotettavaksi todennäköisemmin, mikäli kotitalous kohtaa negatiivisen tulo- tai terveysshokin. Löydökset korostavat sitä, että matalatuloiset kotitaloudet käyttävät enemmän aikaa lasten ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon, kun työstä poissaolon vaihtoehtoiskustannus on matala. Politiikan kannalta hintoihin kohdistuvat tuet vaihtoehtokustannuksen tasoittamiseksi tai tiukka sääntely terveydenhuoltoon liittyen näyttäisi olevan välttämätöntä.

Viimeinen essee käsittelee kysyntäpuolelle (äidit) ja tarjontapuolelle (terveyden- hoitajat) kohdistettujen kannustimien vaikutuksia äitien ja lasten terveyteen. Intiassa tehty terveydenhuoltoreformi tarjosi huonossa sosioekonomisessa asemassa oleville äideille rahallista avustusta, mikäli he päättivät synnyttää julkisessa terveydenhuolto- laitoksessa. Samanaikaisesti palkattiin terveydenhoitajia ohjaamaan äitejä synnyttämään julkisen terveydenhuollon palveluita hyödyntäen. Ne äidit, jotka avustusten lisäksi saivat ohjausta terveydenhoitajilta, pärjäsivät paremmin useilla mittareilla. Äideille kohdennetut suorat rahalliset kannusteet voivat siis lisätä äideille suunnattujen terveydenhuoltopalveluiden käyttöä. Tämän lisäksi informaatiolla voidaan todeta olevan tärkeä rooli, sillä terveydenhoitajien läsnäollessa reformin vaikutukset voimistuivat, eli informaatio voi lisätä köyhien terveyspalveluiden käyttöä. Infor- maatiota voidaan myös lisätä tehokkaasti tarjontapuolen kannusteilla.