Kodin ja koulun yhteistyö – oletus yhteisestä ymmärryksestä?

Abstract

Yhdessä toimiessaan koululla ja kodilla on mahdollisuus tuottaa näkyviksi niitä systeemisiä malleja, joissa lapsi toimii ja joiden väliset siirtymät ovat lapsen kehityksen kannalta erityisen merkittäviä (Bronfenbrenner 1986, 723). Kodin ja koulun yhteistyötä kuvataankin yhdeksi merkittävimmistä koulun kehittämisen kohteeksi ja kehittymisen välineeksi (esim. Epstein & Sanders 2006; Epstein 2013). Suomalaisessa koulukulttuurissa on pitkään vaadittu kodin ja koulun yhteistyön kehittämistä (ks. Launonen & Pulkkinen 2004, 33; Välijärvi 2005, 110), mutta käytettävät toimintatavat ovat edelleen suppeita (Sormunen 2012, 41, 47). Yhteistyön kehittämisvelvoite on kouluilla (Perusopetuslaki 3§), ja myös huoltajat nimeävät aloitteellisen roolin koululle (Sormunen 2012). Se, että koulun toimintakulttuurinen muutos tapahtuu ja saa myös ympäröivän yhteisön hyväksynnän, vaatii kuitenkin vahvaa visiota ja toteuttamishalua (Jóhannsdóttir 2018).

Koulun ja kodin yhteistyön tutkiminen onkin nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, sillä yhteiskunnan moninaistuminen tarkoittaa myös lapsen elämänpiirien moninaistumista, ja vaatimukset osallisuuden vahvistamisesta ovat lisääntyneet. Tämä väitös kokoaa yhteen kolme kodin ja koulun yhteistyöhön liittyvää osatutkimusta, joissa tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin sekä ohjausasiakirjoissa että opettajien puheissa rakentuvana. Yhteenveto-osan teoreettisessa viitekehyksessä esitellään kodin ja koulun yhteistyötä ja kuvataan seikkaperäisesti peruskoulua toimintaympäristönä tuoden esille niin historiallisia kuin koulutuspolitiikkaan liittyviä näkökulmia, jotka syventävät ymmärrystä kodin ja koulun yhteistyötä muovaavista tekijöistä.

Tutkimuskysymyksiin vastaavat seuraavat osatutkimukset:

Osatutkimus I: Tutkimuksessa syvennyttiin kodin ja koulun yhteistyön normiohjaukseen ja kysyen millaisia merkityksiä kodin ja koulun yhteistyö saa normiohjauksessa. Tutkimusaineisto muodostui 1.6.2015 voimassa olleista normiohjauksen asiakirjoista eli perusopetuslaista ja -asetuksesta, valtioneuvoston tavoitteita ja tuntijakoa koskevasta asetuksesta, oppilas- ja opiskelijahuoltolaista sekä perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteista. Diskurssianalyysin avulla tutkimuksessa havaittiin, että kodin ja koulun yhteistyön taustalla on oletus yhteisestä ymmärryksestä, jonka rakentuminen jää kuitenkin epäselväksi. Vanhempien osallisuus rajautui ensisijaisesti omaa lasta koskevaksi toiminnaksi, ja yhteistyön merkityksenä korostui mahdollisuus liittyä annettuun kouluyhteisöön tai myöntyä sen vaatimuksiin. Poikkeamat yhteisestä ymmärryksestä asettivat huoltajan yksilönä koulun instituutiona vastaan.

Osatutkimus II: Toisessa osatutkimuksessa perehdyttiin siihen, miten kodin ja koulun yhteistyö ymmärretään Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 (POPS 2014), joka astui voimaan 1.8. 2016. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteistyötä koskeva ohjaus jakaantuu neljään teemaan: arvoihin liittyvään yhteistyöhön, yhteistyöhön kulttuurisena kohtaamisena, tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen ja yhteistyössä tarjottavaan oppimisen tukeen. Yksityiskohtainen kodin ja koulun yhteistyön toimien ohjaus keskittyy yksilötason yhteistyötoimiin, mikä korostaa kodin ja koulun yhteistyötä oppilas- ja perhekohtaisena toimintana väistäen yhteisöllisyyden kysymyksiä. Koululla instituutiona vaikuttaa näin olevan rajattomat resurssit yhteistyön toimissa.

Osatutkimus III: Tutkimuksessa selvitettiin, mitä opettajat puhuvat kodin ja koulun yhteistyöstä ja millaisia merkityksiä kodin ja koulun yhteistyölle rakentuu opettajien puheissa. Teemahaastatteluna toteutetussa tutkimuksessa haastateltiin kaikkiaan 13:a opettajaa kahdelta eri paikkakunnalta. Opettajien puheista tunnistettiin aineistolähtöisessä analyysissä kolme eri puheen aluetta: puheet yhteistyön toimista, perheestä ja opettajan yhteistyötaidoista. Opettajien puheet sisälsivät sekä yhteneviä että eroavia piirteitä. Puheen alueilta tehdyt havainnot muodostivat opettajille erilaisia toimijuuksia, joiden avulla tunnistettiin yhteistyölle laajuudeltaan erilaisia merkityksiä. Yhteistyön merkitys laajeni suhteessa opettajan harjoittamiin yhteistyötapoihin, perhepuheen sävyyn ja opettajan käsitykseen omista yhteistyötaidoistaan. Suppeimmillaan yhteistyön merkitykseksi muodostui velvollisuus, josta laajetessaan yhteistyö sai merkityksen mahdollisuuksien tarjoamisena perheelle. Laajimmillaan yhteistyö sai merkityksen yhteisen ymmärryksen etsimisenä.

Kodin ja koulun yhteistyön muodot ovat vahvasti kytköksissä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen. Suomalaisen yhteiskunnan nopeatahtinen moninaistuminen edellyttää, että opettajilla on riittävästi valmiuksia ymmärtää opettajan työn yhteiskunnallisia ulottuvuuksia niin mikro- kuin makrotasolla. Kodin ja koulun yhteistyöstä saadaan vuosittain raportteja esimerkiksi kouluterveyskyselyn kautta. Tämän määrällisen selvityksen tuottama tieto ei riitä siihen, että yhteistyötaitojen ja –muotojen kehittäminen voitaisiin rakentaa niiden varaan. Rinnalle tarvitaan laadullista tutkimusta, joka syventää ja antaa uusia tulokulmia määrällisen tutkimustiedon keräämiseen ja tulkintaan. Tämä väitöskirjakokonaisuus pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Kokonaisuudessaan väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kodin ja koulun yhteistyön moninaisista ulottuvuuksista ja antaa tieteellistä tietoa niin opettajankoulutuksen kuin koulujen toimintakulttuurien kehittämistyön tueksi.

Cooperation between home and school – assumption of shared understanding

When working together, schools and homes are able to make visible the systemic models in which a child operates, as well as those transitions that are essential for the development of the child (Bronfenbrenner 1986, 723). Home-school cooperation is thereby defined as one of the most important areas of development of schooloperations (fe. Epstein & Sanders 2006; Epstein 2013). In Finland, demands for the development of home-school cooperation have been raised for years (see Launonen & Pulkkinen 2004, 33; Välijärvi 2005, 110), but the development process has been slow, and cooperation methods are still rudimentary (Sormunen 2012, 41, 47). Schools are responsible by law for the development of these cooperations, (Basic Education Act; CC2014) and parents expect schools to have a proactive role in cooperation as well (Sormunen 2012). A strong vision and leadership is demanded to affect change in the operating-culture and to achieve approval of the community for the reforms (Jóhannsdóttir 2018).

Researching home-school cooperation is now more important than ever because the diversifying of society signifies the diversifying of children’s environment as well. As a consequence, demands for active participation have also deepened. This dissertation considers how home-school cooperation is addressed on the level of norms, and how reforms manifest in teachers’ speech. The theoretical framework of this dissertation introduces home-school cooperation, schools as operational environments, and historical and political views on education.

Answers to the reseach questions asked were sought by the following partstudies:

Part-Study I: The study focused on the norm guidance of Finnish basic education. The study material included the Basic Education Act; the Basic Education Decree; the Government Decree on the National Objectives for Education, Referred to in the Basic Education Act and in the Distribution of Lesson Hours; and the Student Welfare Act and core curriculum (CC), valid June 1st 2015. Through discourse analysis, it was found that underlying home-school cooperation holds an assumption of shared understanding. Guardians’ participation in home-school cooperation restricts actions on the individual level, compelling them to either join the partnership or accept the demands of the school-community. Deviating from the assumed shared understanding of practice situates the guardian as an individual against the school institution.

Part-Study II: The second part-study focused on CC2014 and asked what is said about home-school cooperation. It was found that norm-guidance given in CC2014 is divided into four themes: cooperation related to values, cooperation as a meeting point of cultures, cooperation for facing future challenges, and cooperation as a measure of support. More detailed guidance related to home-school cooperation focused on the individual level and avoided issues found on the community level. School as an institution seems to have endless resources to cooperate.

Part-Study III: The third study asked what teachers say about home-school cooperation and what kind of meanings arise from their speech. The study material was gathered from thematic interviews of 13 teachers from two different cities. In the data driven analysis, three different areas of speech were identified within the teachers’ discourse. Teachers spoke about actions of cooperation, about families, and about their own cooperation skills. Teachers’ speech had common features, but also differed from one other. Differing speeches attached to each other so that they formed three different roles in which teachers could cooperate. The role was dependant on actions found in cooperation, positioning toward families, and teachers’ orientation toward cooperation. Through these findings, three different meanings for cooperation were recognized. The most concise meaning identified for home-school cooperation was the meaning of responsibility, while the meaning of seeking comprehension was identified as the widest. Additionally, home-school cooperation was recognized as a method to provide opportunities to parents.

The forms of home-school cooperation are strongly attached to the issues of equal opportunities for education. Fast changes in Finnish society demand that teachers have enough competencies to notice the effects their work has on both micro and macro levels. Annual reports on home-school cooperation are available, but quantitave information alone is not enough to build on. Deeper qualitative analyses on home-school cooperation are needed so that more complex interpretations can be drawn from quantitative reports. This dissertation endeavors to answer this need. The overall aim is to add understanding to different dimensions of home-school cooperation and to offer scientific knowledge for the developmental work of teacher education and the operation culture of schools.