Kohti perhekeskeistä hoitamista vastasyntyneiden teho-osastoilla: Hoitokulttuurin ja osastoarkkitehtuurin muutos
Toivonen, Mirka (2021-01-22)
Kohti perhekeskeistä hoitamista vastasyntyneiden teho-osastoilla: Hoitokulttuurin ja osastoarkkitehtuurin muutos
(22.01.2021)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8334-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8334-6
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli arvioida, voidaanko Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM) -interventiolla ja perhehuoneilla edistää perhekeskeistä hoitamista vastasyntyneiden teho-osastoilla. Väitöskirja jäsennettiin prosessiarvioinnin näkökulmasta.
VVM-intervention implementointia arvioitiin fokusryhmähaastatteluilla kahdeksalla osastolla (n=19 esimiestä, n=32 hoitajaa). Intervention vaikutuksia perhekeskeisen hoidon laatuun tutkittiin monimenetelmällisellä ennen-jälkeen-asetelmalla. Kahdeksan osaston hoitajat ja esimiehet vastasivat osastotasolla Bliss Baby Charter Audit Tool (BBC) -mittariin. Lisäksi 26/36 (ennen/jälkeen) vanhempaa vastasivat BBC-mittariin. DigiFCC-mittareilla kerättiin aineistoa yhdeksän osaston äideiltä (n=105/113), isiltä (n=68/59) ja hoitajilta (vastausten määrä 5071/5125). Lisäksi käytettiin edellisen vaiheen fokusryhmähaastattelujen aineistoa. Perhehuoneiden vaikutuksia tutkittiin havainnoimalla hoitajien (n=20) vuorovaikutuksen kestoa lapsen ja vanhempien kanssa yhdellä osastolla ennen muuttoa perhehuoneosastolle ja sen jälkeen.
Implementoinnin onnistumisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä olivat esimiesten tuki, oikea ajoitus, henkilökunnan motivaatio ammattiroolin muutokseen, moniammatillinen sitoutuminen ja intervention riittävän pitkä kesto, sekä implementointia tukevat osastomentorit ja intervention myötä havaitut positiiviset hyödyt lapsille, vanhemmille ja hoitajille. Intervention jälkeen BBC-mittarin perhekeskeisen hoidon kriteerit täyttyivät paremmin sekä vanhempien (39 % vs. 70 %, p=0,050) että henkilökunnan (55 % vs.76 %, p=0,004) arvioissa. DigiFCC-mittareilla isät arvioivat paremmaksi jaetun päätöksen teon ja hoitajat aktiivisen kuuntelemisen, emotionaalisen tuen ja vanhempien luottamuksen. Äitien arvioinnit eivät muuttuneet intervention jälkeen. Perhehuoneet lisäsivät hoitajan ja vanhempien välistä keskimääräistä vuorovaikutusaikaa (35 minuuttia vs. 117 minuuttia/työvuoro, p=0,001). Hoitajan ja lapsen välinen vuorovaikutusaika ei muuttunut.
Yhteenvetona voidaan todeta VVM-interventiolla olleen merkittävä vaikutus perhekeskeiseen hoitoon vastasyntyneiden teho-osastoilla. Onnistuneen implementoinnin kannalta keskeiset tekijät pystyttiin tunnistamaan. Perhehuoneet lisäsivät vuorovaikutusta hoitajien ja vanhempien välillä. Towards family-centered care in NICUs: Changing the care culture and unit design
The overall aim of this thesis was to evaluate whether the Close Collaboration with Parents (CC) intervention and single-family room unit design promote the implementation of family centered care (FCC) in neonatal intensive care units (NICUs). The thesis was structured using the process evaluation framework.
The implementation of the CC intervention was evaluated using focus group interviews (n=32 nurses, n=19 unit managers) in eight NICUs. The effects of the CC intervention on the quality of FCC were assessed using a mixed-method, before and after intervention design. Staff from eight NICUs evaluated the quality with the Bliss Baby Charter (BBC) Audit Tool at the unit level. In addition, 26/36 parents (pre/post) answered in the BBC Tool. The DigiFCC tools were used in nine NICUs. In the pre/post phases 105/113 mothers and 68/59 fathers participated and 5071/5125 responses were received from nurses. In addition, focus group interviews from the previous phase were used. The effects of single-family room design were examined by observing the duration of nurse-infant and nurse-parent interaction before and after the move to a single-family room NICU (n=20 nurses).
Important factors for successful implementation included contextual elements, such as support from leadership, the right timing, staff’s motivation to change their professional role, multidisciplinary commitment, and sufficient duration, as well as supportive mentors and intervention producing observable benefits for the infants, parents and staff. The quality of FCC increased after the CC intervention. The fully delivered BBC criteria increased from 39% to 70% in the parents’ evaluations (p=0.050) and from 55% to 76% in the staff’s evaluations (p=0.004). The DigiFCC tools showed improvements in fathers’ evaluations regarding participation in shared decision making and in nurses’ evaluations regarding active listening, emotional support, and trust. The mothers’ evaluations did not change after the CC intervention. The average duration of nurse–parent interaction increased from 35 minutes to 117 minutes per work shift after the move (p=0.001); the duration of the nurse–infant interaction did not change.
In conclusion, the CC training had a significant impact on FCC in nine NICUs. The key factors for successful implementation were identified. The single-family room design increased the interaction between nurses and parents.
VVM-intervention implementointia arvioitiin fokusryhmähaastatteluilla kahdeksalla osastolla (n=19 esimiestä, n=32 hoitajaa). Intervention vaikutuksia perhekeskeisen hoidon laatuun tutkittiin monimenetelmällisellä ennen-jälkeen-asetelmalla. Kahdeksan osaston hoitajat ja esimiehet vastasivat osastotasolla Bliss Baby Charter Audit Tool (BBC) -mittariin. Lisäksi 26/36 (ennen/jälkeen) vanhempaa vastasivat BBC-mittariin. DigiFCC-mittareilla kerättiin aineistoa yhdeksän osaston äideiltä (n=105/113), isiltä (n=68/59) ja hoitajilta (vastausten määrä 5071/5125). Lisäksi käytettiin edellisen vaiheen fokusryhmähaastattelujen aineistoa. Perhehuoneiden vaikutuksia tutkittiin havainnoimalla hoitajien (n=20) vuorovaikutuksen kestoa lapsen ja vanhempien kanssa yhdellä osastolla ennen muuttoa perhehuoneosastolle ja sen jälkeen.
Implementoinnin onnistumisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä olivat esimiesten tuki, oikea ajoitus, henkilökunnan motivaatio ammattiroolin muutokseen, moniammatillinen sitoutuminen ja intervention riittävän pitkä kesto, sekä implementointia tukevat osastomentorit ja intervention myötä havaitut positiiviset hyödyt lapsille, vanhemmille ja hoitajille. Intervention jälkeen BBC-mittarin perhekeskeisen hoidon kriteerit täyttyivät paremmin sekä vanhempien (39 % vs. 70 %, p=0,050) että henkilökunnan (55 % vs.76 %, p=0,004) arvioissa. DigiFCC-mittareilla isät arvioivat paremmaksi jaetun päätöksen teon ja hoitajat aktiivisen kuuntelemisen, emotionaalisen tuen ja vanhempien luottamuksen. Äitien arvioinnit eivät muuttuneet intervention jälkeen. Perhehuoneet lisäsivät hoitajan ja vanhempien välistä keskimääräistä vuorovaikutusaikaa (35 minuuttia vs. 117 minuuttia/työvuoro, p=0,001). Hoitajan ja lapsen välinen vuorovaikutusaika ei muuttunut.
Yhteenvetona voidaan todeta VVM-interventiolla olleen merkittävä vaikutus perhekeskeiseen hoitoon vastasyntyneiden teho-osastoilla. Onnistuneen implementoinnin kannalta keskeiset tekijät pystyttiin tunnistamaan. Perhehuoneet lisäsivät vuorovaikutusta hoitajien ja vanhempien välillä.
The overall aim of this thesis was to evaluate whether the Close Collaboration with Parents (CC) intervention and single-family room unit design promote the implementation of family centered care (FCC) in neonatal intensive care units (NICUs). The thesis was structured using the process evaluation framework.
The implementation of the CC intervention was evaluated using focus group interviews (n=32 nurses, n=19 unit managers) in eight NICUs. The effects of the CC intervention on the quality of FCC were assessed using a mixed-method, before and after intervention design. Staff from eight NICUs evaluated the quality with the Bliss Baby Charter (BBC) Audit Tool at the unit level. In addition, 26/36 parents (pre/post) answered in the BBC Tool. The DigiFCC tools were used in nine NICUs. In the pre/post phases 105/113 mothers and 68/59 fathers participated and 5071/5125 responses were received from nurses. In addition, focus group interviews from the previous phase were used. The effects of single-family room design were examined by observing the duration of nurse-infant and nurse-parent interaction before and after the move to a single-family room NICU (n=20 nurses).
Important factors for successful implementation included contextual elements, such as support from leadership, the right timing, staff’s motivation to change their professional role, multidisciplinary commitment, and sufficient duration, as well as supportive mentors and intervention producing observable benefits for the infants, parents and staff. The quality of FCC increased after the CC intervention. The fully delivered BBC criteria increased from 39% to 70% in the parents’ evaluations (p=0.050) and from 55% to 76% in the staff’s evaluations (p=0.004). The DigiFCC tools showed improvements in fathers’ evaluations regarding participation in shared decision making and in nurses’ evaluations regarding active listening, emotional support, and trust. The mothers’ evaluations did not change after the CC intervention. The average duration of nurse–parent interaction increased from 35 minutes to 117 minutes per work shift after the move (p=0.001); the duration of the nurse–infant interaction did not change.
In conclusion, the CC training had a significant impact on FCC in nine NICUs. The key factors for successful implementation were identified. The single-family room design increased the interaction between nurses and parents.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2812]