Päivittäisessä johtamisessa koettu kiire päivystysyksikössä

Abstract

Päivystystoiminta on muuttunut niin rakenteellisesti kuin sisällöllisesti entistä monimutkaisemmaksi ja haastavammaksi. Resurssien väheneminen ja potilasmäärien kasvu lisäävät painetta uudistua niin hoitotyön johtamisen ja päätöksenteon kuin resurssien tehokkaan käytön suhteen. Sen lisäksi hoitaminen muuttuu tiedon ja teknologioiden paranemisen myötä yhä monitahoisemmaksi toteuttaa. Päivystysyksiköiden päivittäisen toiminnan johtamisesta vastaavat sairaanhoitajat ja lääkärit, jotka kantavat vastuuroolin vuorokohtaisesti. Vuorovastaavan päätöksenteko vaikuttaa potilaiden selviytymiseen sekä henkilöstön kokemaan kiireeseen. Henkilöstön työkuormituksella ja kiireen kokemisella on yhteys työuupumukseen, joka on noussut uhkaamaan ihmisten työhyvinvointia ja työssäjaksamista globaalisti.

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus kuvata päivittäisessä johtamisessa koettua kiirettä kolmessa Suomalaisessa päivystysyksikössä. Päivystysyksiköiden vuorovastaavat täyttivät vuoronsa päätteeksi vuororaportin, jossa he kuvasivat vuoroa vapaatekstillä esimerkiksi miehityksen, sairauslomien, potilasvirran tai poikkeusolosuhteiden suhteen sekä arvioivat vuoron kiireellisyyttä asteikolla 0-5 (0=ei lainkaan kiirettä, 5=erittäin kova kiire). Narratiivit analysoitiin sisällön erittelyllä ja numeraalisista arvioista laskettiin keskiarvot ja keskihajonnat.

Vuororaportteja kerättiin yhteensä 823 (n=823) vuosina 2015-2016. Keskiarvo vuorojen kiireellisyydestä oli 2,8 (keskihajonta 1,0). Iltavuorot arvioitiin kiireellisimmiksi (ka. 3,1; keskihajonta 0,9) ja yövuorot rauhallisimmiksi (ka. 2,5; keskihajonta 1,1). Aamuvuorojen kiireellisyys noudatteli koko aineiston keskiarvoa (ka. 2,8; keskihajonta 0,9). Kiireen taustalla useimmin esiintyivät potilaihin liittyvät asiat ja toiseksi useimmin henkilökuntaan liittyvät asiat. Kolmantena kiireen taustalla olevat tekijät liittyivät teknologiaan.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koettu kiire on keskiarvoltaan kohtuullista, mutta iltavuorojen voimavarat tulee resursoida paremmin, koska kiireen kokemus iltavuoroissa on kovempaa kuin muissa vuoroissa. Potilaiden hoitoon ja henkilöstöön liittyvät asiat olivat pääasiassa kiireen kokemisen taustalla. Siksi on tärkeää varmistaa, että näihin liittyvät tiedot ovat helposti saatavilla vuorovastaavan työn tueksi. Sen lisäksi teknologisten ratkaisujen tulee toimia entistä paremmin, jotta ne osaltaan tukevat päätöksentekoa. Jatkossa mielenkiintoinen asetelma olisi tutkia kiireen kokemista lisää ja selvittää yhteyksiä esimerkiksi työkuormitukseen sekä työssäjaksamiseen.

Emergency department operations has become both structurally and substantively more complex and challenging. Declining resources and increasing patient numbers add to the pressure to reform, both in terms of nursing management and decision-making and efficient use of resources. Beyond that, as knowledge and technologies improve, care becomes more and more complex to implement. The management of the day-to-day operations of the emergency department is carried out by nurses and physicians who carry the role of responsibility on a rotational basis. Shift leader’s decision-making affects patient survival as well as the rush experienced by staff. The workload of staff and the experience of a rush has a link to the exhaustion that has risen to threaten the well-being of people at work and employment globally. This study describes the rush experienced in daily management at three Finnish emergency departments. At the end of their shift, the shift leaders of the units filled a shift report in which they described the shift with free text on issues such as occupation, sick leave, patient flow, or exceptional conditions, as well as assessing the rush of the shift on a scale of 0 to 5 (0=no rush at all, 5=very much rush). Narratives were analyzed by content analysis and averages and standard deviations were calculated from the numerically reported experience of rush. A total of 823 innings reports were collected (n=823) in 2015-2016. The average for the rush of shifts was 2.8 (standard deviation 1.0). Evening shifts were assessed to have the most rush (ka. 3,1; standard deviation 0.9) and night shifts as the least rush (ka. 2,5; standard deviation 1.1). The rush experienced in morning shifts followed the average of the whole data (ka. 2,8; standard deviation 0.9). Against the backdrop of the rush, the most frequently occurring issues related to patients and the second most frequently related to staff. Third, the factors behind the rush involved technology. As a conclusion, the experienced rush is moderate in average value, but the resources of evening shifts should be more resourced because the experience of rush in evening shifts is heavier than in other shifts. Things related to patient care and staffing were mainly at the root of experiencing a rush. Therefore, it is important to ensure that information related to this is readily available to support the shift leader’s work. In addition, technological solutions must work better in order to contribute to decision-making. Going forward, an interesting setting would be to explore the experienced rush further and find out the connections, for example, to workload and coping at work.