Histopathological evaluation of prostate specimens after thermal ablation may be confounded by the presence of thermally fixed cells.
Yli-Pietilä, Eemil (2020-11-20)
Histopathological evaluation of prostate specimens after thermal ablation may be confounded by the presence of thermally fixed cells.
(20.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201222102713
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201222102713
Tiivistelmä
TULSA (transurethral ultrasound ablation) on kokeellinen magneettikuvantamisohjattu hoitomuoto eturauhassairauksien hoitoon. Sen vaikutus perustuu virtsaputken kautta lähetettäviin ultraääniaaltoihin, jotka kuumentavat eturauhaskudosta. Eturauhaskudoksen lämpötilan nousu yli 55 asteen aiheuttaa välittömän koagulaationekroosiin, johon menetelmän terapeuttinen vaikutus perustuu. Hoidon aikana seurataan reealiaikaisesti kohdekudoksen lämpötilamuutoksia lämpöherkillä magneettikuvilla, MRI-termometrialla, jonka avulla voidaan varmistaa haluttu lämpövaikutus eturauhasessa. Nopea ja korkea lämpötilan nousu saattaa kuitenkin aiheuttaa termofiksaatioksi kutsutun ilmiön, jossa kudos vaikuttaa morfologisesti elinkelpoiselta, vaikka todellisuudessa kudos saattaa olla tuhoutunut. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli määrittää epäilyjen termofiksoituneiden eturauhasalueiden elinkelpoisuus ja kuvailla näiden immunoprofiilia.
Prospektiivisissa tutkimuksessa (ClinicalTrials.gov: NCT03350529) 6 potilaan eturauhassyövät hoidettiin TULSA-hoidolla. Jokaisella potilaalla oli magneettikuvantamisella todennettu ja biopsiavarmennettu eturauhassyöpä ja jokaiselle potilaalle tehtiin gadolinium-tehosteinen magneettikuvaus ja eturauhasen poistoleikkaus kolme viikkoa TULSA-hoidon jälkeen. Leikkauksessa poistetuille eturauhasille tehtiin normaali histopatologinen tutkimus. Mikäli epävarmuus täydellisestä nekroosista hematosykliini-eosiinivärjäyksen jälkeen jäi, tehtiin immunohistokemiallinen värjäys. Ablaatioalueen vertailukohtana morfologian tutkimisessa käytettiin eturauhasen lämpövaikutukselta välttynyttä kudosta.
Yhdellä potilaalla todettiin termofiksaatio. Alue sijaitsi ablaatioalueen sisällä kohdassa, jossa MRI-termometriassa lämpötila oli ollut korkeimmillaan. Alueen verisuonitus oli myös täysin hävinnyt gadolinium-tehosteisissa magneettikuvissa. Ympärillä oleva kudos oli hematosykliini-eosiinivärjäyksessä nekrotisoitunut. Elinkelpoiselta näyttäneen kudoksen immunoprofiilissa paljastui termofiksaatioon sopivia värjäysmallin muutoksia. Tärkeimpänä todisteena termofiksaatiosta oli Cam5.2- vasta-aineella havaittu cytokeratin 8 -värjäyksen negatiivisuus. Laaja kirjallisuuskatsaus tukee näitä havaintoja eturauhasesta ja muista kudoksista havaituista termofiksaatioista.
Termofiksoituneet solut siis voivat säilyttää morfologiansa hematosykliini-eosiinvärjäyksessä. Mikäli termofiksoituneita alueita ei tunnisteta tai ei tutkita immunohistokemiallisesti, voi lopputuloksena olla väärä päättely hoidon epäonnistumisesta. Aikasempaan kirjallisuuteen ja tähän tutkimukseen perustuen Cam5.2. värjäys cytokeratin 8:lle vaikuttaa olevan käytännöllinen ja luotettava apuväline termofiksoituneiden solujen erottamiseksi elinkelpoisista soluista.
Prospektiivisissa tutkimuksessa (ClinicalTrials.gov: NCT03350529) 6 potilaan eturauhassyövät hoidettiin TULSA-hoidolla. Jokaisella potilaalla oli magneettikuvantamisella todennettu ja biopsiavarmennettu eturauhassyöpä ja jokaiselle potilaalle tehtiin gadolinium-tehosteinen magneettikuvaus ja eturauhasen poistoleikkaus kolme viikkoa TULSA-hoidon jälkeen. Leikkauksessa poistetuille eturauhasille tehtiin normaali histopatologinen tutkimus. Mikäli epävarmuus täydellisestä nekroosista hematosykliini-eosiinivärjäyksen jälkeen jäi, tehtiin immunohistokemiallinen värjäys. Ablaatioalueen vertailukohtana morfologian tutkimisessa käytettiin eturauhasen lämpövaikutukselta välttynyttä kudosta.
Yhdellä potilaalla todettiin termofiksaatio. Alue sijaitsi ablaatioalueen sisällä kohdassa, jossa MRI-termometriassa lämpötila oli ollut korkeimmillaan. Alueen verisuonitus oli myös täysin hävinnyt gadolinium-tehosteisissa magneettikuvissa. Ympärillä oleva kudos oli hematosykliini-eosiinivärjäyksessä nekrotisoitunut. Elinkelpoiselta näyttäneen kudoksen immunoprofiilissa paljastui termofiksaatioon sopivia värjäysmallin muutoksia. Tärkeimpänä todisteena termofiksaatiosta oli Cam5.2- vasta-aineella havaittu cytokeratin 8 -värjäyksen negatiivisuus. Laaja kirjallisuuskatsaus tukee näitä havaintoja eturauhasesta ja muista kudoksista havaituista termofiksaatioista.
Termofiksoituneet solut siis voivat säilyttää morfologiansa hematosykliini-eosiinvärjäyksessä. Mikäli termofiksoituneita alueita ei tunnisteta tai ei tutkita immunohistokemiallisesti, voi lopputuloksena olla väärä päättely hoidon epäonnistumisesta. Aikasempaan kirjallisuuteen ja tähän tutkimukseen perustuen Cam5.2. värjäys cytokeratin 8:lle vaikuttaa olevan käytännöllinen ja luotettava apuväline termofiksoituneiden solujen erottamiseksi elinkelpoisista soluista.